Euroopan hylättävä petokapitalismi
Euroopalla ei ole omaa taloutta vaan se on matkinut pelisääntönsä ja menettelytapansa Yhdysvalloista. Nyt kun amerikkalaisesta keinottelutaloudesta liikkeelle lähtenyt maailmanlaajuinen talouskriisi tekee tuhojaan, alkaa olla johtopäätösten aika: Euroopan on kehitettävä oma inhimillisempi talous, joka hylkää amerikkalaisen petokapitalismin menettelytavat.
On pohdittava uusia toimintatapoja, kun romahdus saa maan järkkymään ja halkeilemaan Washingtonin konsensuksen alla.
Eurooppalainen yhteiskunta on amerikkalaisten oppien kovettama, mutta eurooppalaisten ei ole pakko elää taloudessa, jota amerikkalaisten rahapiirien propagandakone on meille tuputtanut. En kirjoita kaikista amerikkalaisista vaan lukumääräisesti pienestä rikkaasta pääomien omistajajoukosta, joka on pitänyt taloudellista valtaa ja ahneuksissaan aiheuttanut nykyisen romahduksen.
Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin aikoina kehittymään lähtenyt poliittistaloudellinen oppisuunta typistää ihmisen ainutkertaisen elämän talouden tapahtumiksi. Pörssi määrää, saatko terveydenhoitoa, pääsevätkö lapsesi opin tielle ja onko sinulla vanhana eläke.
Kaikki tärkeä tapahtuu
rahan jumalan armosta
Amerikkalaisten rahapiirien kehittämä moderni kilpailutalous ei ota huomioon sitä, että jokainen ihminen elää vain kerran maan päällä. Sille sopii, että ihmiskunnan enemmistö elää nälässä, kun muutama harva yksilö voi nauttia yltäkylläisestä rikkaudesta.
Joulunaikaan on sopivaa muistaa, että Jeesus oli toista mieltä. Hän oli oikeudenmukaisuuden puolustaja. Juuri tämä asia sävytti hänen puheitaan ja tekojaan enemmän kuin mikään muu. Sama peruskysymys on myös muiden uskontojen ja kulttuurien sydämessä. Taistelu epätasa-arvoa vastaan on innoittanut radikaalia politiikkaa Spartacuksesta Jeesuksen kautta Marxiin ja Obamaan.
Jos meillä olisi esimerkiksi viisi elämää, yhden, kaksi tai kolmekin voisi ehkä viettää kurjuudessa ja nälässä, kun pääsisi pari kertaa nauttimaan niin henkisestä kuin aineellisesta hyvinvoinnista. Mutta meillä on vain yksi elämä eikä iankaikkinen elämä korvaa maanpäällistä onnea (tai oikeastaan, mistä minä sen vielä tiedän).
Ainutkertaisen elämän tarkoitukseksi on tehty talouden jumalan palveleminen. Sen laintaulujen ensimmäinen käsky kuuluu: tärkeintä on se, mitä jää viivan alle. Tämä ajatus on nykyisen amerikkalaisen ja paljolti myös eurooppalaisen henkisen kulttuurin keskipisteessä.
Haastattelin kerran amerikkalaista taloustieteen professoria, joka kuvasi asiaa sanomalla näin: ”Jos herätän opiskelijan keskellä yötä läpsimällä hänen kasvojaan ja kysyn, mikä on elämän tarkoitus, hän vastaa, että osakkeenomistajan voittojen maksimointi.”
Tästä viivan alle jäämisen maksiimista muodostuu arvojärjestys, josta ihmiset kärsivät. On painettava pitkiä työpäiviä ja potkaistava firmasta ulos paras kaveri, jos tuotantotaloudelliset syyt sitä vaativat (potki tai tulet potkituksi). Vasta työn ja rahan jälkeen tulevat koti, lapset ja vaimo ja myös terveys.
Optioiden vuoksi johtajien on harrastettava kvartaalijohtamista, vaikka he saattavat olla tuskallisen tietoisia siitä, että se ei ole hyväksi yritykselle. Raha tässä ja nyt on tärkeintä. On poltettava kaikki halot samassa nuotiossa, jotta kurssi nousee.
Lääkäreistä Porschella
ajavia lihainsinöörejä
Terveyden, opetuksen ja asumisen pitää olla bisneksen hyödynnettävissä. Petokapitalismin ongelma on se, että se poistaa asioista sisällöt. Se on tehnyt esimerkiksi Yhdysvalloissa terveydenhoidosta liiketoimen, jonka ensisijaisena tarkoituksena on tehdä rahaa eikä parantaa ihmisiä.
Aina lääkäriin ei ole luottamista, koska hän keksii hoitoja, lääkkeitä ja toimenpiteitä vain sen mukaan, mistä hän voi laskuttaa. Jotkut lääkärinammatin harjoittajista muuttuvat Porschella ajaviksi lihainsinööreiksi.
Yhdysvalloissa opiskelu on muuttunut liiketoimeksi, joka estää säätykiertoa. On selvää ketkä opiskelevat, kun vuoden opinnot maksavat hyvässä yliopistossa enemmän kuin tavallisen ihmisen vuosipalkka. Bushin vuosina opiskelun hinta on noussut niin korkeaksi, että monille nuorille opin hankkiminen on tullut liian kalliiksi.
Petokapitalismi katselee kaikkea toimintaa ansaintalogiikan läpi. Tämä koskee myös sotia, sillä vaikka lentokoneiden, panssarivaunujen ja tykkien särkeminen on kallista touhua, esimerkiksi Irakin sodasta on tehty tuhansille firmoille loistava liiketoimi. Sen kuluista huolehtivat amerikkalaiset veronmaksajat nyt ja tulevaisuudessa. Sodan varsinaisesta syystä Alain Greenspan sanoi, että se oli Irakin öljy. Siis raha.
P.S.
Jälleen kerran minun on myönnettävä, että innostuin liioittelemaan, mutta lohduttaudun edesmenneen viisaan ystäväni Matti Wuoren sanoilla: ”liioittelu on hyvä silloin, kun se tuo asian hahmon näkyviin”.