Näin tehdään! Mutta otapa huomioon, että lapset on silloin lähteneet kotoa pois ja näin ollen normielämänkulun mukaan pitäisi siis vapautua myöskin rahaa käyttöön. TÄMÄ ELÄMÄNVAIHE NYT vaatii ainakin mulla eniten mun arvion mukaan rahaa, koska lapset on pieniä. Mitä mä hittoa mä nyt kituuttaisin jonkun kämpän takia? Mielummin sijoitan lapsiin.
Minä varmaan kävisi hyvästä kouluesimerkistä VIMMAn suhteen. Ikävuodet 20-30 olivat VIMMAa potenssiin neljä. Vasta joskus kolmenkympin paremmalla puolella 'häräsin' asian suhteen. Sitä ennen en koskaan osannut edes kyseenalaistaa ko. asioita, saati tehdä niitä eri tavalla. Ihminen on kasvatuksen ja ympäristön tulos.. kyky tehdä asiat toisin kuin mihin on 'aivopesty', on kovin hankalaa. Varsinkin jos ei näe edes vaihtoehtoja.
Vai, onko aktiivinen tekeminen onnellisuuden seurausta?
Usein on muttei läheskään aina. Riippuu paljon elämäntilanteesta, asuntojen hinnoista ja vuokratasosta. Välillähän on sellaisia hilpeitä tilanteita että vuokralla asumisesta ja oman asunnon kuluista (vastike, lyhennys&korot) kuukausimenot ovat yhtä suuret.
Tässäpä olikin paras perustelu tähän asti omistusasumisen puolesta.
Eikö oman asunnon kuluihin pitäisi laskea rempat myös? Vuokrissahan ne pitäisi olla.
Jos vuokra tulee halvemmaksi kuin asuntosäästäminen, silloin on varaa sijoittaa muuhunkin kuin asuntoon. Eikä jää lainaloukkoon ollessaan markkinahintojen armoilla. Ylisuurten lainojen otto ei ole fiksua puuhaa tulo/varallisuustasoon nähden. Siinähän makselee korkoja samalla lailla kuin maksaisi vuokraa. Jokainen tehköön itse riskinhallinta ja kannattavuuslaskelmansa. Vaikke se riskinotto sattuis menemään pieleen just sulla, jollain muilla se tulee varmasti menemään.
En oikein tiiä. Siis mulla oli kyllä kaikkee kivaa tekemistä ja sosiaalista elämää, mutta en silti oikein osannut olla. Vasta, kun pakotin itseni muuttamaan ajatusmallejani, katosi se normaali perusvitutus, joka oli ollut vallitseva mielentilani edelliset 15 vuotta. Omiin asenteisiin, suhtautumiseen ja tunteisiin voi tietoisesti vaikuttaa.
Oon samaa mieltä. On mahdollista opetella ajattelemaan toisin ja vaihtoehtoja. Ja mun täytyy sanoa, että tossa pari vuotta sitten, 30 kulmilla, asiat jotenkin hahmottuivat selvemmin. Eli sikäli sama kuin sulla. Kuitenkin täytyy pitää takaraivossa sellainenkin vaihtoehto, että väärässähän sitä ollaan, mutta täysillä vaan eteenpäin!
Oravanpyörävaroitus!
voithan sä sit viiskymppisenä myydäkki sen kämpän ja ostaa komian auton. ja muuttaa vuokralle.
Niinpä tais olla.
Ei olekaan jos elää vain tässä ja nyt. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna se on lähes poikkeuksetta kutakuinkin ylivoimaisesti järkevin vaihtoehto.
Tekeekö se sinut onnelliseksi? Siitähän tässä toikissa oli kai alunperin kyse. Oletko nyt onnellinen, kun on omistusasunto?
