10.7.2008
Vastinetta verorahoille?
Keksin sentään yhden konkreettisen kohteen, jossa saan edes pientä vastinetta maksamilleni veroille. Syömäni diabeteslääkkeet ovat tautisen kalliita, mutta Kelan korvausten ansiosta kustannus jää inhimilliselle tasolle. Mutta kun. Minulle kokeiltiin kesällä uutta lääketyyppiä, joka vaikuttikin verensokereihini suotuisasti. Siksi onkin katkeraa, että tämä kyseinen lääke ei (vielä?) kuulu Kelan erityiskorvattavien lääkkeiden piiriin. Lääkekustannukseni nousevat luokkaa 300-400 € vuodessa, mikä on pienituloiselle huomattava summa.
Yritin selvittää sekä lääkäriltäni että apteekkariltani, miten nämä erityiskorvattavuusasiat oikein menevät. Molemmilla oli asiasta vain hämärä käsitys. Joku kasvoton virkamies jossain päättää mielivaltaisesti, että jokin lääke korvataan, mutta jokin toinen ei. Voitte arvata kaksi kertaa, edistyvätkö asiat kesälomien aikaan. Jokin paperi makaa jossain virkamiehen pöydällä tai jonkin lautakunnan kansiossa vuosikausia, kunnes se ehkä jossain vaiheessa käsitellään. Sillä aikaa kansalaisen raha palaa.
Kysyin suoraan, voiko tavallinen kansalainen jotenkin vaikuttaa siihen, mikä lääke erityiskorvausten piiriin kuuluu. Vastaus oli: ei tod. Kukaan ei edes tiedä, millä tasolla päätös tehdään, jos tehdään. Byrokratia on niin raskas, etteivät edes alan ammattilaiset tiedä, ketkä heidän asiakkaidensa asioista päättävät. Minulla olisi suuri intressi vaikuttaa asiaan, koska kyseinen lääke alentaa verensokeriani merkittävästi ja maksaa mansikoita, mutta minun vaikutusmahdollisuuteni asiassa ovat tasan nolla. Virkamiehet päättävät minun asioistani omalla löysällä aikataulullaan, minua koskaan konsultoimatta tai kuulematta. Ja sitten vielä ihmetellään sitä, kun joku kehtaa kyseenalaistaa järjestelmää ja vastustaa korkeita veroja.
Tämä on varmaan sitä demokratiaa. Kiitti vitusti, demarihyyssärit.
