Kapitalistien sisällissota
Kirjoittanut Kalle Isokallio
On kahdenlaista kapitalismia: työpaikkoja luovaa teollisuuskapitalismia ja työpaikkoja tuhoavaa finanssikapitalismia. Miten Suomi menestyy, riippuu siitä, kumpaa kapitalismia maassamme arvostetaan ja tuetaan.
Viime viikolla EVA julkaisi raportin, jossa todetaan teollisuutemme tuottavuuden heikentyneen. Siitä sitten tuttuun tyyliin vedetään oitis johtopäätös, että tuottavuuden heikentyminen on julkisen sektorin ja ammattiyhdistyksen syytä.
Peiliin katsomalla syyllinen olisi löytynyt kyllä lähempääkin. Suomalainen duunari tekee töitä siinä missä ennenkin, ehkä jopa tehokkaammin. Kun tuottavuus ei kuitenkaan mukaan kasva, syy taitaa olla omistajissa ja firman johtajissa.
Pikavoittoja kärkkyvät finanssikapitalistit harhauttivat kymmenkunta vuotta sitten teollisuusyritysten omistajat mukaan kasinopeleihinsä. Jakamalla optioita yritysten johtajille johtajat saatiin ohjeistetuksi toimimaan teollisuuskapitalismin periaatteita vastaan. Tärkeintä ei ollut enää yrityksen kyky luoda uusia tuotteita ja parantaa tuottavuutta pitkäjänteisillä investoinneilla. Tärkeintä oli voiton ja kassavirran maksimointi lyhyellä tähtäimellä, vaikka se vaaransi liikevaihdon ja tuottavuuden kasvun pitemmällä tähtäimellä. Teollisuusjohtajat alennettiin johtajista finanssikapitalistien piioiksi.
Kun kasvu ja tuottavuus yrityksistämme hiipuvat, seurauksena on työttömyys. Eikä ratkaisu ole se, että tuetaan entistä enemmän finanssikapitalisteja. Ratkaisu on päinvastainen: se, ettei finanssikapitalismia enää tueta.
Rahaa voi sijoittaa kolmella eri tavalla. Yhteiskunnan kannalta parasta on sijoittaa tavalla, joka luo kasvua ja työpaikkoja. Siis tavalla, jossa tuotto-odotus pohjaa yrityksen pitkäjänteiseen kasvuun. Sellaiset sijoitukset luovat työpaikkoja ja vaurautta.
Toiseksi paras on sijoittaa niin, että tuotto-odotus perustuu sijoituksen vuosittaiseen tuottoon vuokrina tai korkoina. Silloin raha antaa jollekin yritteliäämmälle lainarahalla tai tiloja ja koneita vuokraamalla mahdollisuuden luoda työpaikkoja.
Huonointa sijoittamista on se, että tuotto-odotus perustuu vain ja ainoastaan sijoituksen arvonnousuun. Sellaisessa sijoituksessa raha ei tee töitä, se vain spekuloi muiden tekemällä työtä. Ja arvonnousun kotiutettuaan finanssikapitalistit poistuvat takavasemmalle etsimään seuraavaa uhria.
Pitäisikö Jyrki Häkämiehen hetki miettiä, mihin ryhmään yllämainituista hän sijoittaa niin sanotut enkelisijoittajat, joille hän on puuhaamassa verohelpotuksia. Verohelpotuksia, joihin rahat kerätään työpaikkoja luovilta todellisilta yrittäjiltä. Sellaisilta, jotka sijoittavat rahansa yhteiskunnan kannalta hyödyllisesti.
Ei syyllistetä rehellisiä ahkeria duunareita. Ryhdytään arvostamaan teollisuuskapitalisteja ja halveksimaan kasinokapitalisteja.
