Voinet siis perustella tarkemmin. Mikä muu vaikuttaa fyysisen kappaleen rakenteeseen kuin sen rakenne aiempina ajanhetkinä ja ulkoiset tekijät? Ja missä ihmisen persoona on ellei aivoissa?
Ensinnäkin aivot ovat fyysinen kappale vasta kuollessaan. Sitä ennen ne ovat psyko-fyysisesti vuorovaikutteinen, psykofyysinen kokonaisuus.
Siitä huolimatta voin sanoa, että kappaleeseen vaikuttaa aiempia tilojen ja ulkoisten tekijöiden lisäksi sattuma. Mutta mitä aiemmista keskusteluista muistan niin tässä olet juuttunut jonnekin 1800-luvun ankaraan fysikalismiin, joka ei sitä tunnusta.
Mutta persoonan, tietoisuuden ja aivojen vuorovaikutus ei todellakaan ole yksisuuntainen pelkästään aivojen fyysisistä tiloista persoonan mentaalisiin tiloihin. Jos näin olisi niin tietoisuus ja sen myötä persoonallisuus itse olisivat täysin turhia ja vailla mitään tehtävää.
Ja kuten tiedetään niin luonto ei pitkässä, evolutiiviessa juoksussa, kanna mukanaan mitään turhaa.
Tietoisuus ja vapaa tahto voidaan siis biologisessa katsannossa nähdä kilpailuetuina. Mutta tämäkin on vain yksi näkökulma, mutta erittäin vahva sellainen.
Liki kaikki aivo-tietoisuustutkijat ja filosofit kieltävät näkemyksen, jonka mukaan tietoisuus ja persoona olisivat itsenäisiä ja aivoista riippumattomia ilmiöitä, mutta kysymys aivojen ja tietoisuuden vuorovaikutuksesta, the hard problem, on yhä avoin. Ja miksi.
Unohtamatta sitä, että kehitys- ja persoonallisuuspsykologia tuntevat monia psyykkisestä fyysiseen vaikuttavia mentaalisia tekijöitä. Vauvaikäisen lapsen hermoston rakentumisesta äidin ilmeistön ja muun käytöksen perusteella aina psykoterapian prosessiin, missä psykoterapeutin kysymykset (aineettomat) avaavat uusia mentaalisia ja persoonallisuuteen vaikuttavia tiloja. Otin nämä pari esimerkkiä sen vuoksi, että niissä persoona, vauva ja potilas, ovat havainnoitsijoita joiden psyykkiseen tilaan eivät vaikuta ulkoiset fyysiset tekijät vaan niiden presentaatiot tietoisuudessa tai alitajunnassa.
Unohtaa ei myöskään sovi äkillisiä traumaattisia kokemuksia, uskonnollisia kokemuksia, rakastumista tai muita vahvoja ja persoonan käyttäytymiseen ja ajatusmaailmaan jopa käänteentekevästi vaikuttavia tapahtumia. Mistään näistä ei voida väittää, että ne ovat enemmän fyysisiä kuin psyykkisiä tapahtumia.
Jätin tuossa yllä mainitsematta vapaan tahdon kokemuksen tietoiseksi tulosta ja siitä miten se nykyisillä aivokuvantamisilla (fMRI ja PET) voidaan ajoittaa huomattavasti tietoista päätöksentekoa aikaisemmaksi.
Tietoisuuden ja persoonallisuuden arvoitus on yhä vieläkin ratkaisematon ja kumpikin, sekä materialistinen että mentalistinen, lähestymistapa jättävät kysymyksen huomiotta. Ns. identity position missä mentaaliset ja aivojen fysikaaliset prosessit nähdään saman asian erilaisina, toisiaan täydentävinä vastakohtaisina eli komplementaarisina, ilmenemismuotoina ottaa kysymyksen tietoisuuden (ja siten myös persoonan olemassaolosta) huomioon. Mutta sekään ei kyllä siihen vastaa.
Toisaalta pitää muistaa ongelma tieteellisen tiedon epistemologiasta käsitteellisestä ja opillisesta puolesta. Tai yksinkertaisesti siitä, että ainoa mistä voimme ensikädessä puhua ovat aistihavaintomme. Näin ollen ensimmäinen kysymyksesi "ulkoisista tekijöistä" on hieman hämärä ja käyttökelpoinen lähinnä autourheiluforumeilla.
Eli kysymys tietoisuuden (ja siitä seuraten) persoonallisuuden olemassaolosta voidaan kääntää kysymykseksi ulkomaailman, materiaalisen olemassaolosta. Kysymyksenä se on yhtä relevantti ja looginen, mutta näkökulmista riippuen joko metafyysisesti rasittuneempi tai helpommin hyväksyttävä kuin kysymys (epäily) tietoisuuden ja vapaan tahdon olemisesta ja sen luonteesta.
Ja kuten Archie melkein sanoi (tarkoituksesta en tiedä)kysymys siitä, että onko tahto aidosti vapaa vai illuusio, on merkityksetön.
Joo, mutta tän toikin pointti oli jossain ihan muualla.