Useilla koululaisilla D-vitamiinivaje
Iiläiset sisarukset Arttu ja Suvi Haikara syövät D-vitamiinia säännöllisesti. He ottavat 7,5 mikrogramman tabletin päivittäin suositusten mukaisesti. Pilleri maistuu reippaille koululaisille sellaisenaan.
Suomalaislapset saavat edelleen liian vähän D-vitamiinia, vaikka D-vitamiinin saantisuosituksia nostettiin viime tammikuussa. Perheet eivät ole vielä omaksuneet uusia suosituksia.
"Veikkaan, että enemmistö yli kaksivuotiaista on edelleen ilman D-vitamiinilisää ja harvat murrosikäiset syövät sitä", apulaisylilääkäri Outi Mäkitie Lasten ja nuorten sairaalasta Helsingistä sanoo.
Uudet suositukset kehottavat antamaan D-vitamiinilisää kaikille lapsille 18-vuotiaaksi asti ympäri vuoden. Alle kaksivuotiaille suositellaan kymmenen mikrogramman ja kaksi vuotta täyttäneille seitsemän ja puolen mikrogramman annosta vuorokaudessa.
Outi Mäkitie pitää uusiakin suosituksia riittämättöminä. Hänen mukaansa on näyttöä siitä, ettei seitsemän ja puoli mikrogrammaa vuorokaudessa ole tarpeeksi. Hänestä kaikille lapsille voitaisiin suositella kymmentä mikrogrammaa päivässä.
Mäkitie perustaa näkemyksensä tutkimustietoon. Hän mittasi perusterveiden koululaisten veren D-vitamiinipitoisuuksia Helsingissä ja havaitsi, että heistä peräti 70 prosentilla oli D-vitamiinin puutos. Ne, joilla oli matalin D-vitamiinipitoisuus, oli myös matalin luun mineraalitiheys. Mäkitie uskoo, että tulos on yleistettävissä koko Suomeen.
"D-vitamiinin puutos on yllättävän yleistä Suomessa. Tilanne on huolestuttavampi kuin osattiin ennakoida", Mäkitie toteaa.
Vaikka tutkimus tehtiin ennen nykyisten suositusten voimaantuloa, tutkitut lapset saivat D-vitamiinilisää keskimäärin nykyisten suositusten mukaisen määrän. Lisäksi suuri osa heistä käytti maitoa, joka on nykyisin D-vitaminoitu. Silti veren D-vitamiinipitoisuudet olivat liian matalat.
"Pimeinä vuodenaikoina D-vitamiinia tarvitaan erittäin paljon ravinnosta, mutta sitä ei saada siitä riittävästi, vaikka syötäisiin kalaa ja maitotuotteita."
Merkittävät luunmurtumat ovat yleistyneet suomalaislapsilla. Esimerkiksi isot ranne- ja kyynärvarsimurtumat ovat lisääntyneet Mäkitien tutkimuksen mukaan kolmanneksen 20 vuodessa.
Murtumien määrän kasvu viittaa lasten luuston haurauteen ja D-vitamiinivajeeseen. Lisäksi murtumien riskiä nostavat lasten liikunnan väheneminen ja ylipainon lisääntyminen.
"Näemme lapsilla jo toistuvia murtumia, joiden taustalla on elintapatekijöitä. Jos valistus ei pure, nämä lisääntyvät entisestään."
Yhä useampi lapsi on vaarassa sairastua osteoporoosiin ennen keski-ikää. Helsingissä toimii jo lasten osteoporoosivastaanotto.
Vielä nyt osteoporoosia sairastavat Suomessa pääasiassa sellaiset lapset, joilla on jokin luukadolle altistava perussairaus. Osteoporoosiin liittyy matala D-vitamiinipitoisuus.
D-vitamiinia ei kuitenkaan ole syytä ahmia mielin määrin, sillä liikakäyttökin on riski. Turvallista saannin ylärajaa Mäkitie ei osaa arvioida.
Hän itse suosittelee sairaalaseurannassa oleville pitkäaikaissairaille lapsille 20 mikrogramman D-vitamiinilisää vuorokaudessa.
"Harva perusterve lapsi tarvitsee yli 20 mikrogramman annosta, mutta kaikille pitkäaikaissairaille tämäkään annos ei riitä."
