Hyvinvointi/pahoinvointivaltion tulevaisuus

[markoj]

Ymmärrän että aatesuuntasi edustajalle yrittäjyyden puolesta liputtaminen on jo väärin itsessään. Mutta jos esille nostaisi jonkin yrityksen kiertämät verot tai työntantajamaksut, niin johon tulisi bensaa liekeille...

Vähissä näkyy olevan ymmärryksesi tänään.

edit: Tulipas lapsus, tarkoitus oli tällä kertaa vähätellä Archien ymmärrystä, eikä omaani...

 

[Archie]

Sekunnin kuukletuksella tämmönen uutinen.

Tuostakin voisi kysyä, että mikä on ilmiön juurisyy? Onneksi asiaa pohtimaan on nimetty työryhmä!

 

[jps]

Tuo pakkoyrittäjyys on varsin outoa. Aina voi olla hyväksymättä tarjotut ehdot ja etsiä ansiosidonnaisen avulla palkattua työtä.

Usein moni aloitteleva yrittäjä suostuu turhankin paljon vedätettäväksi. Kannattaa muistaa, että on sillä asiakkaallakin tarve saada homma tehtyä. Optimaalinen tilanne yrittäjän kannalta on, ettei yhdenkään asiakkaan merkitys ole 20 % suurempi liikevaihdossa. Silloin on helvetin paljon helpompi pitää puolensa neuvotteluissa.

 

[markoj]

Tuo pakkoyrittäjyys on varsin outoa. Aina voi olla hyväksymättä tarjotut ehdot ja etsiä ansiosidonnaisen avulla palkattua työtä.

Usein moni aloitteleva yrittäjä suostuu turhankin paljon vedätettäväksi. Kannattaa muistaa, että on sillä asiakkaallakin tarve saada homma tehtyä. Optimaalinen tilanne yrittäjän kannalta on, ettei yhdenkään asiakkaan merkitys ole 20 % suurempi liikevaihdossa. Silloin on helvetin paljon helpompi pitää puolensa neuvotteluissa.

Kysymyshän on noissa yleensä siitä, että asiakkaita on noin tasan yksi ja "yrittäjä" on monin tavoin sidottu siihen ainokaiseen asiakkaaseen. Eli ei oikeastaan jää mitään neuvottelu- ja pelivaraa.

Vanhahtavana, mutta tänään ehkä enemmänkin pätevänä, esimerkkinä vois kertoo enosta, joka ajoi vuosikymmenet maitoa Valiolle omalla autollaan. Sai olla nimellisesti yrittäjä, mutta ansiotaso jäi jonku verran alle palkkakuskin. Neuvottelut oli helppoja, Valio sanoin hinnan ja kuski sai päättää ajaako sillä, vai myykö auton. Lisäansioita ei tollasella kalustolla voinu pahemmin hankkia, koska kaikki kuviteltavat asiakkaat oli Valion kilpailijoita.

 

[jps]

Kysymyshän on noissa yleensä siitä, että asiakkaita on noin tasan yksi ja "yrittäjä" on monin tavoin sidottu siihen ainokaiseen asiakkaaseen. Eli ei oikeastaan jää mitään neuvottelu- ja pelivaraa.

Tuossa on se perusongelma, että yrittäjä suostuu ottamaan sanelun vastaan. Pitää olla aika helvetin vahvat taloudelliset perusteet, jotta sitoutuisi noin voimakkaasti yhteen asiakkaaseen.

Olisko noin 10 vuotta sitten,yksi mun iso asiakas sanoi mulle neuvotteluissa, että haluavat etten tee muille saman alan yrityksille hommia. Mä kerroin tuon olevan ihan neuvottelukysymys ja olen valmis siihen jos he tekevät kolmen vuoden sopimuksen 50.000,- euron minimiostoilla / vuosi. Tuumasivat, että jatketaan sitten entiseen tapaan.

 

[markoj]

Tuossa on se perusongelma, että yrittäjä suostuu ottamaan sanelun vastaan. Pitää olla aika helvetin vahvat taloudelliset perusteet, jotta sitoutuisi noin voimakkaasti yhteen asiakkaaseen.

Olisko noin 10 vuotta sitten,yksi mun iso asiakas sanoi mulle neuvotteluissa, että haluavat etten tee muille saman alan yrityksille hommia. Mä kerroin tuon olevan ihan neuvottelukysymys ja olen valmis siihen jos he tekevät kolmen vuoden sopimuksen 50.000,- euron minimiostoilla / vuosi. Tuumasivat, että jatketaan sitten entiseen tapaan.

Mitenhän esim. perhepäivähoitaja vois toimia tuohon tapaan?

 

[jjv]

Nyt en ehdi enempää googlettamaan, mutta muistuu mieleen, että ainakin osa aluepelastuslaitoksista ulkoisti nuohoojansa, joiden piti sitten tulla oman tai jonkun muun perustaman firman kautta pelastuslaitokselle piirinuohoojaksi. Ja mikäli nuohousyrittäjä ei tehnyt pelastuslaitoksen kanssa sopimusta, nuohousta ei hyväksytty vaan asiakkaan pitää vielä tilata erikseen piirinuohooja. Joten käytännössä nuohoojan piti tehdä sopimus pelastuslaitoksen kanssa tai vaihtaa alaa.

Tossa nyt oli jotain.

 

[jps]

Mitenhän esim. perhepäivähoitaja vois toimia tuohon tapaan?

Perhepäivähoitajista tuppaa olemaan aika lailla pulaa ainakin suuremilla paikkakunnilla. Kun ilmoittaa kunnalle, etten tuohon hintaan suostu, vaan se on tällainen. Kunnalle jää loppujen lopuksi vaihtoehtoja hyvin vähän, koska päivähoito on järjestettävä.

Tietyllä tavalla kilpailulainsäädäntö on omiaan aiheuttamaan pienyrittäjille esimerkiksi kuljetuksissa tai sosiaalipalveluissa ongelmia. Kun suuria ostajia on vähän Esimerkiksi Valio, UPM tai kunta ja yrittäjät eivät saa muodostaa tarjouskartellia, niin helposti siinä vedätetyksi tulee.

 

[jps]

Nyt en ehdi enempää googlettamaan, mutta muistuu mieleen, että ainakin osa aluepelastuslaitoksista ulkoisti nuohoojansa, joiden piti sitten tulla oman tai jonkun muun perustaman firman kautta pelastuslaitokselle piirinuohoojaksi. Ja mikäli nuohousyrittäjä ei tehnyt pelastuslaitoksen kanssa sopimusta, nuohousta ei hyväksytty vaan asiakkaan pitää vielä tilata erikseen piirinuohooja. Joten käytännössä nuohoojan piti tehdä sopimus pelastuslaitoksen kanssa tai vaihtaa alaa.

Tossa nyt oli jotain.

Tuollaiset tapaukset on mun mielestä viranomaisvallan väärinkäyttöä, vaikka laillista olisikin.

Tuon tyyppisissä toimialoissa kilapilun tulisi olla vapaata, kunhan tarjoava yritys täyttää edellytykset homman suorittamiseen.

 

[Fasaldi]

Suomen Akatemian sivuilla annetaan pohjoismaiselle mallille kunnia siitä, että pohjoismaiden kansalaisten odotettavissa elinikä on eurooppalaisittain korkein.
Todellisuus onkin sitten ihan toinen. Pohjoismaat pärjäävät aika huonosti vertailussa esim. Välimeren valtioiden kanssa:

Odotettavissa olevat eliniät Maailmanpankin tilaston mukaan (vuoden 2009 tilanne):
Espanja: 81,48
Italia: 81,44
Ruotsi: 81,35
Norja: 80,8
Kreikka: 80,19
Suomi: 79,72
Tanska: 78,6
http://dy.fi/qd

Kilpailukyvyn ja kasvun yhdistäminen korkeatasoisiin sosiaalipalveluihin, ns. pohjoismainen malli, on herättänyt kansainvälistä mielenkiintoa. Pohjoismaiden kansalaisilla on eurooppalaisittain esimerkiksi pienin köyhyysriski ja korkein odotettavissa oleva elinikä.

http://www.aka.fi/fi/A/Huippuyksikot_/Pohjoismaiset_huippuyksikkoohjelmat_/Hyvinvointitutkimuksen-huippuyksikkoohjelma-2007-2012/

 

[jjv]

Pohjoismaat pärjäävät aika huonosti vertailussa esim. Välimeren valtioiden kanssa:

Höpsis. Kreikkalaiset, espanjalaiset ja italialaiset vaan huijaa ikänsä, jotta pääsevät aikaisemmin vanhuuseläkkeelle.

 

[jaska]

markoj, edelleenkin esität ongelman. Mikä on vaihtoehto?

Kun kysyt kuitenkin, niin sanon jotta meidän on mahdollistettava osa-aikayrittäjyys, kuten sanoin meidän nykyiset työmarkkinat (säädökset) on kuin 70-luvulta.

Käytännössä siis tasavero & perustulo.

 

[markoj]

Suomen Akatemian sivuilla annetaan pohjoismaiselle mallille kunnia siitä, että pohjoismaiden kansalaisten odotettavissa elinikä on eurooppalaisittain korkein.
Todellisuus onkin sitten ihan toinen. Pohjoismaat pärjäävät aika huonosti vertailussa esim. Välimeren valtioiden kanssa:

Odotettavissa olevat eliniät Maailmanpankin tilaston mukaan (vuoden 2009 tilanne):
Espanja: 81,48
Italia: 81,44
Ruotsi: 81,35
Norja: 80,8
Kreikka: 80,19
Suomi: 79,72
Tanska: 78,6
http://dy.fi/qd


http://www.aka.fi/fi/A/Huippuyksikot_/Pohjoismaiset_huippuyksikkoohjelmat_/Hyvinvointitutkimuksen-huippuyksikkoohjelma-2007-2012/

Suositteletko Välimeren mallia Pohjolaan?

 

[markoj]

markoj, edelleenkin esität ongelman. Mikä on vaihtoehto?

Aina on vaihtoehtoja.

 

[jps]

Kyllähän näillä numeroilla kuka tahansa haluaa yrittäjäksi. Pääsääntöisesti tulot näyttää jäävän palkansaajaa pienemmäksi, veroaste kovemmaksi ja työpäivät selvästi pidemmiksi.. eikä kuulu sosiaaliturvan piiriin.

Lääkkeeksi ehdotan pääomaveron reipasta nostoa. Siitäs saavat!

En jaksa kaivaa tietoja, mutta muistaakseni noin puolet perustetuista yrityksistä lopettaa kahden vuoden kuluessa ja vajaa 20 % on toiminnassa viel viisi vuotta perustamisen jälkeen.

Yksi merkittävimmistä syistä tuohon on, että lähes aina yrityksen alkutaipaleella tulot ovat hyvin pienet. Eli yrittäjän perse ei yksinkertaisesti kestä odottamsita tuleeko tästä ihan oikeasti kannattavaa toimintaa.

 

[jaska]

Aina on vaihtoehtoja.

ja ne ovat ?

 

[jjv]

Miten yleistä mahtaa olla se, että yhdellä yrittäjällä on useampia pieniä yrityksiä? Noita tuntuu aina silloin tällöin tulevan vastaan (Yritystelessä, Finderissä ym.) enkä ole hahmottanut mikä idea tuossa on eli yrityksillä on usein sama toimipaikka, mutta toimenkuvassa jotain pientä eroa. Taitavat olla usein aika lyhytikäisiä tuollaiset "sivuyritykset"?

 

[jps]

Miten yleistä mahtaa olla se, että yhdellä yrittäjällä on useampia pieniä yrityksiä? Noita tuntuu aina silloin tällöin tulevan vastaan (Yritystelessä, Finderissä ym.) enkä ole hahmottanut mikä idea tuossa on eli yrityksillä on usein sama toimipaikka, mutta toimenkuvassa jotain pientä eroa. Taitavat olla usein aika lyhytikäisiä tuollaiset "sivuyritykset"?

Syitä voi olla vaikka kuinka paljon.

Noissa usein yrityksellä on aputoiminimiä. Esimerkiksi Oy lafka Ab'lla on aputoiminiminä Villen verkkokauppa, Kaisan kioski ja Maijan myymälä, vaikka toimisivatkin saman yrityksen alla.

Sitten voi olla riskien ja varainhallinnallisia syitä. Kaken Kiinteistö Oy siellä on vuokralaisena Kaken Tehdas Oy ja Kaken myymälä Oy. Tuolloin yhden osa-alueen nurin menemin ei kaada muita.

 

[Archie]

Vähissä näkyy olevan ymmärryksesi tänään.

edit: Tulipas lapsus, tarkoitus oli tällä kertaa vähätellä Archien ymmärrystä, eikä omaani...

Harmin paikka, nimittäin luulin sinun pistäneen sarkastisen hauskan kommentin.

 

[SamiJ]

Konsulteista on tullut maan tapa
29.3.2012

Hanna Kuusela ja Matti Ylönen Kuusela on tutkijatohtori Tampereen yliopistossa ja Ylönen väitöskirjatutkija. He valmistelevat kirjaa konsulttien käytöstä julkisella sektorilla.

Konsulteista on 2000-luvulla tullut merkittävä osa suomalaista politiikkaa ja julkista sektoria, ja viime vuosien kasvuvauhti on ollut hurja. Hiljattain on arvosteltu konsulttien käyttöä esimerkiksi luotaessa valtionyhtiöiden palkitsemisjärjestelmiä.

Keskustelu Guggenheimin museosta nosti esiin konsulttien roolin poliittisessa päätöksenteossa. Kahden miljoonan euron konsulttityö on toki poikkeuksellisen suuri mutta vain yksi esimerkki kasvavasta trendistä. Guggenheimin tapauksessa ilmenevät karrikoidussa muodossa monet konsulttien käyttöön liittyvät ongelmat: selvityksiä hankitaan ilman kilpailutusta, päätösaikataulu on nopea, eikä selvityksen laatua pysty arvioimaan puolueettomasti.

Tilastokeskuksen mukaan liikkeenjohdon konsultoinnin kokonaisliikevaihto kasvoi vuosina 2006–2008 jopa 40 prosenttia. Kasvu on jatkunut, ja vuosina 2009–2010 ala kasvoi 18 prosenttia. Se onkin liike-elämän palveluista voimakkaimmin kasvanut ala niin suhteellisesti kuin euromääräisestikin.

Merkittävä osa kasvusta on tullut julkiselta sektorilta. Ulkoa ostetun asiantuntijatyön käyttö valtionhallinnossa on viime vuosina vain lisääntynyt. Vuosina 2006–2009 asiantuntija- ja tutkimuspalvelujen ostot kasvoivat valtion budjettitaloudessa 143 miljoonalla eurolla. Esimerkiksi ulkoasiainministeriön hallinnonalalla kasvua oli 124 prosenttia.

Näyttävimmät konsultteja koskevat otsikot syntyvät epäonnistuneista it-hankkeista ja Guggenheimin kaltaisista erikoishankkeista. Todellisuudessa konsulttien käyttö on arkipäiväistynyt julkisella sektorilla niin, että konsulttityön poikkeusluonne on kadonnut.

Syitä konsulttien suosioon on useita. Yksi on hallinnon kehittämistrendi, jossa on suosittu markkinoilta ostettavia palveluja virkatyön sijaan. Konsulttien käyttöä ovat lisänneet myös jatkuvat organisaatiouudistukset, hankalaksi katsottu kilpailulainsäädäntö sekä arviointi- ja hankekulttuurin nousu.

Kenties tärkein yksittäinen syy konsulttien lisääntymiseen on kuitenkin ollut valtiontalouden tuottavuusohjelma. 2000-luvulla käynnissä ollut tuottavuusohjelma on pyrkinyt tuomaan säästöjä kansalaisten ikääntyessä ja työikäisten osuuden pienentyessä. Tavoitellut säästöt ovat kuitenkin jääneet monilta osin toteutumatta, sillä ohjelma on monissa organisaatioissa lisännyt kalliiden konsulttipalveluiden käyttöä.

Vuosina 2006–2010 valtion henkilöstökulut vähenivät noin 216 miljoonalla eurolla samaan aikaan kun palvelujen ostot lisääntyivät yli 500 miljoonalla.

Kun mittarina on käytetty henkilötyövuosia, organisaatiot ovat ostaneet konsulteilta virkatyötä kalliimmalla myös sellaisia palveluja, jotka eivät varsinaisesti vaadi erityistä ulkopuolista asiantuntemusta. Valtion toiminnan kulut ovat tosin tarkasteluaikana kokonaisuudessaan pienentyneet, mutta henkilöstön tekemän työn korvaaminen tyypillisesti kalliimmalla konsulttityöllä ei paranna valtion rahankäytön panos–tuotos-suhdetta.

Valtiontalouden tarkastusvirasto onkin toistuvasti huomauttanut valtion eri virastoja suorahankintoina ostettujen konsulttipalvelujen käytöstä, kilpailulainsäädännön rikkomisesta ja vakituisen henkilöstön korvaamisesta kalliilla konsulteilla. Tarkastusviraston mukaan esimerkiksi Verohallinto palkkasi toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella konsultin ja hänelle maksettiin 70 000 euroa työstä, jota hän ei ole raporttien mukaan todellisuudessa tehnyt.

Tuottavuusohjelmassa käytetyn mittarin ongelmat on sittemmin huomattu myös valtiovarainministeriössä. Nyt onkin tärkeää valvoa, että tilanne muuttuu. Hallitusohjelman omat odotukset nimittäin vaikuttavat turhan optimistisilta: toisaalta aiotaan pitää kiinni aiemmista tehokkuustavoitteista ja hyödyntää henkilöstöpolitiikassa eläkkeelle siirtymisiä, mutta toisaalta kokonaistuottavuutta ei haluta heikentää.

VTT:ssä tehdyn tutkimuksen mukaan kokonaistuottavuus on kuitenkin alkanut heikentyä jo vuonna 2005. Samantyyliset ongelmat koskevat myös monia kuntia, joissa rekrytointikiellon vuoksi on päädytty ennemmin maksamaan konsulteille kuin palkkaamaan vakituista henkilöstöä.

Kustannusten kasvun lisäksi konsulttitoiminnan hallitsemattomaan leviämiseen liittyy myös muita vakavia ongelmia. Usein läpinäkyvyys ja avoimuus vähenevät, kun osa poliittisesta päätöksentekoprosessista ja toimeksiantojen yksityiskohdat muuttuvat liikesalaisuuksiksi. Näin on käynyt esimerkiksi Guggenheimin tapauksessa.

Etenkin it-hankinnoissa konsulttien käyttö on synnyttänyt myös tiedollisia monopoleja, kun palveluntarjoajat ovat tuottaneet tilaajien kustannuksella järjestelmiä, joiden kehitystyöhön muilla ei ole suoraa pääsyä. Konsulttipalvelujen toistuva ja perusteeton käyttö vaarantaa myös hiljaisen tiedon ja asiantuntemuksen. Kun sekä hankkeet että niiden arviointi on ostettu ulkoa, oppiva organisaatio ja asiantuntijuus ovat vaarassa.

Konsulttien jatkuva käyttö ei lisää poliittisen päätöksenteon asiantuntevuutta vaan pahimmillaan vähentää sitä. Organisaatioiden välillä liikkuvina ja aihealueesta toiseen siirtyvinä projektityöläisinä konsultit tuntevat vain harvoin alan todellisuutta. Tästä syystä konsultteja pitäisikin palkata ainoastaan sellaisiin tehtäviin, joissa tosiasiallisesti tarvitaan ulkopuolista näkökulmaa tai osaamista.

Näin ei ikävä kyllä viime vuosina ole ollut. Päinvastoin konsulteista on tullut hallitsematon osa organisaatioiden arkipäivää.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Konsulteista+on+tullut+maan+tapa/a1305558791300

Huhheijaa mitä touhua. Varsinainen tuottavuusohjelma, joo... Tulee vähän mieleen että onko tollakin saralla jotain hyväveli-kytköksiä julkisen sektorin ja konsulttifirmojen välillä. Noh, ainakin konsultit tekee tolla rahaa ja samalla oikein kenenkään ei tarvitse kantaa vastuuta päätöksistä. Toimeksiantajan puolella voidaan todeta että konsultti neuvoi tekemään just näin ja sitten taas konsultin puolelta voidaan todeta että tehtiin se mitä asiakas määritteli.