Pääkaupunkiseutu käy valtion kukkarolla
Kun kuntien rahavarat ovat kiristyneet - ja kuntavaalit lähestyvät -, pääkaupunkiseudun vauraat kaupungit kyseenalaistavat yhä äänekkäämmin valtionosuusjärjestelmää. Viimeksi keskiviikkoiltana asian otti esiin tv:n ajankohtaisohjelmassa (A-Studio, 12.9.) kaksi haastateltavaa.
Vantaan eläköitynyt kaupunginjohtaja, valtimolaislähtöinen ja kesävaltimolainen Marketta Kokkonen korosti Vantaan suurta taakkaa. Tämän vielä ymmärtää.
Hämmästyttävämpi oli perussuomalaisten puheenjohtajaa Timo Soinia tuuranneen puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Pirkko Ruohonen-Lernerin samansisältöinen kannanotto. Onko puolueessa laskettu, että äänisaaliin maksimoimiseksi on kannattavampaa yrittää puhua pääkaupunkiseudulla kuin maakunnissa asuvan pienen ihmisen äänellä?
Vaikka pääkaupunkiseudun kunnilta kannetaan iso potti valtionosuuksien rahoittamiseen, Helsinki, Uusimaa ja koko vauras Etelä- ja Länsi-Suomi saa runsain mitoin vastinetta rahoilleen.
Maakuntien talouden riippuvuudesta julkisesta rahoituksesta puhutaan paljon. Paljon harvemmin - jos koskaan - muistetaan, että lähes joka kymmenes Helsingin työpaikka rahoitetaan suoraan valtion budjetista (Karjalainen, 13.9.).
Kaikista valtion budjetista rahoitettavista työpaikoista Helsingissä on 29 prosenttia. Näin 24 550 helsinkiläisen palkan maksaa valtio. Mikään muu kaupunki ei pääse lähellekään samaan. Seuraavaksi riippuvaisin valtion työpaikoista on Turku: tosin sielläkin on parikymmentätuhatta valtion työpaikkaa vähemmän kuin Helsingissä.
Kaiken kaikkiaan entinen Etelä-Suomen lääni on napannut yli puolet valtion budjetista rahoitettavista työpaikoista. Toisen puoliskon jakavat Länsi-Suomi ja koko muu maa kutakuinkin puoliksi.
Eikä tässä vielä kaikki. Budjetin ulkopuolisella valtion rahoituksella kustannetaan lisäksi arviolta kymmeniätuhansia pääkaupunkiseudulla olevia työpaikkoja.
Näin jopa useampi kuin joka viides helsinkiläinen palkansaaja on suoraan tai välillisesti valtion palkkalistoilla.
Helsinki, pääkaupunkiseutu ja Uusimaa hyötyvät siis valtionhallinnon keskittymisestä alueelleen miljardeja euroja. Eteläisin Suomi on hyvin riippuvainen valtion työpaikoista ja julkisesta rahoituksesta.
Valtionosuusjärjestelmä ei siten ole kohtuuton taakka alueelle.