Erkki Tuomioja (sd.) toteaa tänään blogissaan ettei "pankinomistajana luottaisi johtajaan, joka lähtee tosissaan esittämään toimintojensa siirtelyä 0,1 prosentin veroeron vuoksi". Lausunto on huolestuttava, sillä se paljastaa ettei ulkoministeri joko osaa laskea tai tiedä miten esitetty rahoitusmarkkinavero toimii. Pankinomistajia hän ei myöskään taida tuntea.
Rahoitusmarkkinavero on alustavan esityksen mukaan 0,1 prosenttia arvopaperin arvosta. Se ei kuulosta paljolta mutta käytännössä se haittaa minkä tahansa rahoituslaitoksen tulosta merkittävästi ja kahta kautta:
1. Markkinatodellisuus. Kilpailu on likvideissä arvopapereissa niin kovaa, että kaupankäynnin marginaali saattaa olla prosentin sadasosia, jos sitäkään. Toisin sanoen, jos kauppaan lähtee 0,1 prosentin verran muiden toimijoiden takaa, niin diilin voi monessa tapauksessa katsoa hävityksi samantien. Näinpä siis kaupankäynnin volyymi laskee väistämättä niillä toimijoilla, joiden liiketoimintaa rahoitusmarkkinavero koskee.
2. Veropohja. Rahoitusmarkkinavero lasketaan kaupankäynnin arvosta eli volyymistä, ei pankin tai muun yrityksen tuloksesta. Jos rahoituspalveluita tarjoava yritys nykyisin pyörittää asiakkailleen vaikkapa miljardin edestä kauppaa, niin 0,1 prosenttia siitä on miljoona euroa. Miljoona euroa veroja menee siis kertakaupoista.
En tunne esimerkiksi Pohjola-konsernin vuosittaisen kaupankäynnin volyymiä mutta se voi olla helposti usean-kertainen suhteessa taseen loppusummaan, joka viime vuonna oli 42 miljardia euroa. Oletetaan että rahoitusmarkkinaveron alainen arvopaperikaupankäynti olisi siis vuosittain 100 miljardia euroa. 0,1 prosenttia tästä on 100 miljoonaa euroa. Jos tällainen määrä veroja ei vielä kuulosta kamalalta, niin suhteutetaanpa: Pohjola-konsernin koko viime vuoden tulos ennen veroja käyvin arvoin oli 78 miljoonaa euroa. Karhisen pitäisi siis jäädä tänne tekemään tappiota, jotta demarit saisivat miljoonansa.
Myös Tuomiojan odottamasta Suomen 570 miljoonan verokertymästä asian voi laskea. Pohjola on ainoa merkittävä suomalainen rahoituslaitos, joten sen rasituksen voi tästä spekulatiivisesta summasta laskea olevan melko suuri. Esimerkiksi 10 prosenttia tarkoittaisi 57 miljoonan lovea pankin tulokseen - olettaen ettei pankki siirtäisi veroa asiakkaidensa maksettavaksi...
Lopuksi.
Rahoitusmarkkinavero on epäonninen ratkaisu, sillä se ei pysty toteuttamaan tavoitteitaan jotka ovat "markkinaliikkeiden vakauttaminen" ja toisaalta verojen keruu siinä mittakaavassa kuin nykyisin kaupankäyntivolyymein yritetään laskea. Transaktiovero tosiasiassa lisää markkinoiden epävakautta pienentämälllä likviditeettiä ja keskittämällä pääomia. Niiltäkin osin kuin bisnestä tänne ylipäänsä vielä jää. Aikaisempi kirjoitukseni aiheesta valaisee aihetta laajemmin.