PeePee
Team 107
Noniin, ensimmäinen kisa kaudesta takana.
Toiveet olivat kovat sen suhteen, että viime kauden kaltaiset kalustomurheet olisivat nyt taka-alalla ja pääsisi ajamaan tosissaan kilpaa.
AA: Rata oli uusi, ja viimeksi karting-auton ratissa VMKC:ssa, joten arvelin ensimmäisten kierrosten menevän totuttelemisen parissa. Autoksi arpoutui 12, jonka Tampereen hörhöt kertoivat jopa parhaaksi autoksi. Renkaat näyttivätkin olevan hyvässä, jopa loistavassa.
Pito olikin radalla joka kohdassa aivan loistava. Auto kääntyi kuin kiskoilla ja mutkat oli todella miellyttävä ajaa. Ihmettelin rajoittimen iskua niin aikaisin pääsuoraa, ja mielessä kävi jopa tekniset ongelmat.
Aika jäi kuitenkin vaatimattomaksi, sillä viimeiset kolme kierrosta menivät jonkun hitaamman perässä, eikä ohi päässyt. Vasta niillä kohdin rata alkoi olla tuttu, jotta renkaitten hyvästä pidosta olisi saanut maksimaalisen hyödyn. Puoli sekuntia kovempaa olisi voinut helposti mennä.
Taktinen kömmähdys, ettei tullut jäätyä jarruttelemaan ja sitten yrittää vielä yksi täysillä. Sijoitus kuitenkin suora A-finaali paikka ja viides lähtöruutu.
A-finaali: A-finaalissa se sitten taas alkoi, epäonni, sillä autoksi tuli nro 10, josta sekä Alppu että Andy olivat kertoneet oman mielipiteensä. Yritinkin hieman lämmittelykierroksella kokeilla renkaiden pitoa, mutta kun muut edessä hidastelivat, ei täyttä varmuutta tullut saatua.
Startti onnistui jälleen hyvin, ja pääsin tuikkaamaan Fokkarin ohi nelospaikalle. Ensimmäisessä pitkässä oikeassa alkoikin sitten jo pelottamaan. Pitoa ei ollut yhtään, ja perä meinasi heittää koko ajan. Muutaman kierroksen sain pidettyä Fokkarin takanani, mutta sitten mutka meni liian pitkäksi ja takanatuleva Tampereen ylpeys käytti sen häikäilemättä hyväkseen.
Noilla tienoilla alkoi taas itseltä hieman mennä usko, sillä tajusin kisasta tulevan samanlaisen väsytystaistelun kuten VMKC:ssä, jossa oman auton vauhti ei vaan riittänyt.
Huomasinkin, että takana oli parin auton letka, joka vain odotti mahdollisuutta päästä ohi. Takana tullut Alppu antoikin pientä pusua koko ajan (kuitenkin siististi koko ajan), mutta sain pidettyä auton hanskassa. Muutaman kerran Alppu pääsi rinnallekin, mutta jollain ihmeen keinolla sain taisteltua sijani itselleni. Mutkiin piti taktikoida ja sulkea toiselta vauhti, sillä itellä piti jarrutella moneenkin mutkaan, ettei lähtenyt perä alta.
Jossain vaiheessa yllätti vastaantuleva auto nro 5, jonka sijoituksesta ei kuitenkaan ollut tietoa. Saati sitten että autoa ajoi itse Racer X.
Jossain vaiheessa takana tulleet ilmeisesti aloittivat taistelemaan keskenään sijoituksista, ja pääsin selkeästi vähän matkaa karkuun. Aloinkin selkeästi ajelemaan varovasti, jotta virheitä ei tulisi. Tiesin, että jos virheitä ei tule, ohi ei takana tuleva pääse.
Viimeiset kierrokset odottelinkin ruutulippua kuin kuuta nousevaa, ja lopulta se sieltä tulikin. Suureksi ihmetykseni minut liputettiin ensimmäisenä radalta, mutta ratahenkilökunta oli muutenkin hieman pihalla.
Kun varikolle pääsin, ei sijoituksesta ollut mitään hajua, sillä autoni oli merkattu kärkeen. Selvisi kuitenkin, että vastaantulija oli ollut RX, ja näin ollen olin saavuttanut erittäin hyvän neljännen sijan.
Neljäs sija oli ehdottomasti parasta, mitä autolla nro 10 oli finaalissa saavutettavissa. Toivottavasti Forssassa olisi kilpailukykyinen auto, jolla voisi jopa yrittää ohituksia.
Toiveet olivat kovat sen suhteen, että viime kauden kaltaiset kalustomurheet olisivat nyt taka-alalla ja pääsisi ajamaan tosissaan kilpaa.
AA: Rata oli uusi, ja viimeksi karting-auton ratissa VMKC:ssa, joten arvelin ensimmäisten kierrosten menevän totuttelemisen parissa. Autoksi arpoutui 12, jonka Tampereen hörhöt kertoivat jopa parhaaksi autoksi. Renkaat näyttivätkin olevan hyvässä, jopa loistavassa.
Pito olikin radalla joka kohdassa aivan loistava. Auto kääntyi kuin kiskoilla ja mutkat oli todella miellyttävä ajaa. Ihmettelin rajoittimen iskua niin aikaisin pääsuoraa, ja mielessä kävi jopa tekniset ongelmat.
Aika jäi kuitenkin vaatimattomaksi, sillä viimeiset kolme kierrosta menivät jonkun hitaamman perässä, eikä ohi päässyt. Vasta niillä kohdin rata alkoi olla tuttu, jotta renkaitten hyvästä pidosta olisi saanut maksimaalisen hyödyn. Puoli sekuntia kovempaa olisi voinut helposti mennä.
Taktinen kömmähdys, ettei tullut jäätyä jarruttelemaan ja sitten yrittää vielä yksi täysillä. Sijoitus kuitenkin suora A-finaali paikka ja viides lähtöruutu.
A-finaali: A-finaalissa se sitten taas alkoi, epäonni, sillä autoksi tuli nro 10, josta sekä Alppu että Andy olivat kertoneet oman mielipiteensä. Yritinkin hieman lämmittelykierroksella kokeilla renkaiden pitoa, mutta kun muut edessä hidastelivat, ei täyttä varmuutta tullut saatua.
Startti onnistui jälleen hyvin, ja pääsin tuikkaamaan Fokkarin ohi nelospaikalle. Ensimmäisessä pitkässä oikeassa alkoikin sitten jo pelottamaan. Pitoa ei ollut yhtään, ja perä meinasi heittää koko ajan. Muutaman kierroksen sain pidettyä Fokkarin takanani, mutta sitten mutka meni liian pitkäksi ja takanatuleva Tampereen ylpeys käytti sen häikäilemättä hyväkseen.
Noilla tienoilla alkoi taas itseltä hieman mennä usko, sillä tajusin kisasta tulevan samanlaisen väsytystaistelun kuten VMKC:ssä, jossa oman auton vauhti ei vaan riittänyt.
Huomasinkin, että takana oli parin auton letka, joka vain odotti mahdollisuutta päästä ohi. Takana tullut Alppu antoikin pientä pusua koko ajan (kuitenkin siististi koko ajan), mutta sain pidettyä auton hanskassa. Muutaman kerran Alppu pääsi rinnallekin, mutta jollain ihmeen keinolla sain taisteltua sijani itselleni. Mutkiin piti taktikoida ja sulkea toiselta vauhti, sillä itellä piti jarrutella moneenkin mutkaan, ettei lähtenyt perä alta.
Jossain vaiheessa yllätti vastaantuleva auto nro 5, jonka sijoituksesta ei kuitenkaan ollut tietoa. Saati sitten että autoa ajoi itse Racer X.
Jossain vaiheessa takana tulleet ilmeisesti aloittivat taistelemaan keskenään sijoituksista, ja pääsin selkeästi vähän matkaa karkuun. Aloinkin selkeästi ajelemaan varovasti, jotta virheitä ei tulisi. Tiesin, että jos virheitä ei tule, ohi ei takana tuleva pääse.
Viimeiset kierrokset odottelinkin ruutulippua kuin kuuta nousevaa, ja lopulta se sieltä tulikin. Suureksi ihmetykseni minut liputettiin ensimmäisenä radalta, mutta ratahenkilökunta oli muutenkin hieman pihalla.
Kun varikolle pääsin, ei sijoituksesta ollut mitään hajua, sillä autoni oli merkattu kärkeen. Selvisi kuitenkin, että vastaantulija oli ollut RX, ja näin ollen olin saavuttanut erittäin hyvän neljännen sijan.
Neljäs sija oli ehdottomasti parasta, mitä autolla nro 10 oli finaalissa saavutettavissa. Toivottavasti Forssassa olisi kilpailukykyinen auto, jolla voisi jopa yrittää ohituksia.
