Nostalgiset hetket, muistelut ja unohtumattomat historiikit 🏁

[CCMK]

Peter Wright oli tunnettuja Lotuksen ja myös BRM:n miehiä ennen kuin hänestäkin 'aika jätti' eilen.

Murheellisella tavalla ja sinänsä melko odottamatta yllättävänkin terveeseen, mutta jo iäkkääseen ihmiseen ajatellen.

Wright tosiaan oli suunnittelijapuolen ja insinööripuolella melkoisenkin vahva Colin Chapmanin 'oikea käsi' tai 'vasen käsi' milloin oli Peter Warr tallissa mukana.

Wright oli itsekin olla ikään kuin tallipäällikkö monta kertaa urallaan ja sinänsä tilapäisesti lyhyitä aikoja saattoi ollakin. Vähän kuin miten Ron Tauranac hetken aikaa oli Brabhamin tallipäällikkö ennen kuin vähemmän yllättäen myi tallin Bernie Ecclestonelle.

Virkaatekevä tallipäällikkö Wright tosiaan oli alkuperäisen Lotuksen viimeisinä loppuaikoina ja silloin kuin myös jo Peter Warr oli tallin johtajuudesta poistunut.

Sittemmin toki vähän myöhemmin aikansa 'uudemman' Lotuksen johtaja hän ei enää ollut kun tuolloin se oli enemmänkin jo Peter Collinsin talli.

Wrightista puhuen hänhän oli se mies joka sai Chapmaninkin innostumaan ainakin hyvin vakavasti edes koettamaan maaefektiä F1-autossa ja siitä sitten tulikin menestys ja taakka ennen pitkää!

Kuten vähän kaikista suurista keksinnöistä F1:ssä on tullut joissakin vaiheissa niiden tuojille tai jopa kokonaan keksijöillekin.

Hiilikuitu oli elintärkeää tuoda lajiin edes osamuodossaan siksi kuin oli. Etenkin kun ne sen ajan muokkautuvat F1-autot eivät voineet vain enää kestää niitä mutkien yleisnopeuksia tai rajuja sivuittaisvirtauksia ja Lotuksella osamuodossaan onneksi kyettiin tuomaan sitä taivutettavaksi suojaamaan auton runkoa.

Pitkäänhän tuo oli vain kokeilutasoa tai vain osamuotoiseen tasoon tyytymistä. Siksikin Lotus ei edelläkävijänä silti saanut täysin sitä tuoduksi lajiin. Kuten ei saanut Brabhamkaan vaan lopulta sen sitten teki täysiverisenä McLaren.

Tosin mikäli hiilikuitua ei olisi kyetty tuomaan lajiin vähintään sen jälkeen kun sen eräänlaiset 'taivutusominaisuudet' kyettiin havainnollistamaan ja tekemään oikein tai vaihtoehtoisesti se vain ei olisi kestänyt kuten ei kaikissa aikansa kokeiluissakaan aina kestänyt niin kyllä olisi F1:ssä turvattomuus lajissa saattanut jatkua melkoisenkin kauan vielä ja ruumiita tulla!

Vaikka eihän edeltäviäkään turvallisuusvaihtoehtoja aina voinut kolareista syyttää. Tai kestämättömyydestä kun se vaara oli vähemmän yllättäen 1970-luvulle asti myös niissä aivan liian monta bensatankkia ja todella, todella syttymisherkkää polttoainetta sisältävissä autoissakin!

Puhumattakaan siitä, että muun muassa hiilikuituautojen tuleminen lajiin jo ehkä reilusti aiemminkin estyi juurikin kuvitelmiin niiden muka oletetusta liikakalleudesta.

Lopulta oli jopa monellakin eri tapaa halvempaa tuottaa se hiilikuituauto kun Tyrrell-tallin tyyliin haaskata rahaa kuusipyöräisen F1-auton kehitystasolla!

 

[CCMK]

Australian Adelaiden kisoista puhuen näinä päivinä vuoden 1993 kisasta tuleekin tänään täyteen 32 vuotta.

Ayrton Sennan tunteikkaasta uran viimeisestä voitosta, Alain Prostin toisesta sijasta ja Damon Hillin kolmostilasta juttua riittäisi vaikka kuinka.

Pistemiestenkin eli Jean Alesin, Gerhard Bergerin ja Martin Brundlen ajoista riittäisi asiaa. Sijoille 4-6 sijoittuivat. Japanin Aguri Suzuki jäi viimeisessä Footwork-kisassaan murheellisesti tuon vuoden hetkeen parhaimmassa ajossaan pisteittä taas seiskapaikalle.

Poikkeuksena ikävästä tavastaan huomioiden Suzuki oli tosin melko pitkään kisassa kuudentena jäännöspisteellä tai parempaankin päin ehkä pyrkimässä.

Murheellisesti vain niitä pisteitä ei tullut aikansa kuvassa vaikka muun muassa nykysäännöillä olisi japanilaiselle pisteitä tullut.

Footworkilla Suzuki ehkä olisi vuodeksi 1994 jatkanut, mutta talousongelmat ja pääsponsorin oma suurempi vetäytyminen jätti tallin talousahdinkoon ja kun ei Suzukiltakaan tarpeeksi varoja löytynyt niin vuoden 1994 osalta siitä tuli kokeneelle japanilaiselle silloinen välivuosi eteen.

Adelaidessa 1993 tosiaan kolmekin lähtöä tarvittiin ja kisasta vähennettiin täten kaksi kierrosta. Välillä nuo eri lähtöjen kierrosvähennykset vanhempaan aikaan olivat siitä kiintoisia, että niitä noudatettiin todella vaihtelevasti. Eli joissakin kisoissa vähennettiin paljon pienemmästäkin ja joissakin ei vähennetty vaikka perusteita olisi siihen ollutkin.

Adelaiden 1993 suhteen Mika Häkkiselle ainakin tuli mukavana juttuna Suzukan palkintosijasta ja Adelaiden kisan keskeytyksestä huolimatta ainakin nk. Vuoden Autourheilukuvan Palkinto vähemmän yllättäen hyvinkin kuuluisan auton loikkakuvan myötä onneksi oikeaan suuntaan ajavana. Toisin kuin miten sitten Adelaidessa 1995 tulisi käymään, mutta tuolloin sitä ei voinut tietää.

Olihan sitä tietysti mietteitä ja etenkin siitä kohua, että miten silloiseen tulevaan vuoteen eli vuodeksi 1994 ryhdytään oikein taas tekemään kaikille mukautuvasti sitä välitankkausta?

Varsinkin kun osa talleista ja vielä etenkin Ferrari tuntui sitä vastustavan. Vasta kun ihan tuli takeet siitä, että pystytään V12-moottoristakin autoa pitämään kilpailukykyisenä ja se ei muka jäisi alakynteen muita vastaan niin vasta sitten Ferrarikin suostui palauttamaan välitankkaukset lajiin.

Senna tosiaan lähti paalupaikalta kisaan ja Hill ajoi kisan nopeimman kierroksen avaimena pääsyyn palkinnoille. Suzukassa 1993 murheellisesti Hill ei ollut kyennyt samassa suhteessa hyödyntämään kaikkea joten siksi hän jäi ulos palkinnoilta nelospaikalle ja Häkkinen pääsi vuorostaan itse palkinnoille.

Toki Senna ja Prost Suzukaan 1993 enimmäkseen Hillin sijasta kiistelivät kisan nopeimman kierroksen saamisesta ja viime hetkessä Prost ruutulipulle sai kisan nopeimman kierroksen nimiinsä!

Hillin ei kuitenkaan Suzukassa 1993 ja ei varsinkaan Adelaidessa 1993 tarvinnut mitään suurempia murheita kantaa ja olihan toisin kuin sittemmin lähivuosille paljon luottavaisempi ja iloisempi Williamsiin ja myös Williams-talli luotti häneen.

Ehkä ainoa murhe oli vain se, että Senna jokseenkin ei vain luottanut Hilliin tai kun oli hieman sitä ajajanäkemyseroa muun muassa jo isä-Grahamin ajohommista niin hieman meni tilanne happamaksi.

Sennalla kun oli omat vahvat mielipiteet ja ongelmansa melkein kaikkien mahdollisten entisten maailmanmestarienkin kanssa tai asemasta puhuen. Ainoastaan Maestro itse eli Juan Manuel Fangio oli Sennalle se tärkeä isä/isoisä/isoukki-hahmo jonka suhteen Sennalla oli täysi vallan uskomaton, vilpitön ihailu aina päällä ja hän oli kuin nk. Lapsi Jouluna kohdatessaan vähemmän yllättäen Joulupukin!

Kaikkien muiden kanssa Sennalla sitten huonoimmillaan oli riitoja pahimmillaan liikaakin.

Keke Rosberg sai aikanaan myös itse osansa ja totesi, että Ayrton ei sitten aio oppia talon tavoille!

 

[CCMK]

Nelson Piquet tosiaan oli mietittynä hahmona tosiaan piikki aina Ayrton Sennalle ja sama juttu toisin päin.

Piquet mielellään herjaili Sennalle pitkin uraa. Toisaalta niin paljon kuin Piquet koetti vierittää Sennan niskoille kaikkea pahaa ja saada hänet näyttämään huonolta niin hänen osaltaan myös hänkin teki joitakin todella typeriä mokia urallaan.

Siihenkin olisi voinut ivallisemmin ja asiat paremmin muistava taho vain todeta, että mitä 'Piruetti' edellä sitä Senna perässä!

Monaco 1981 oli Piquetin törmäys ja turha oli Sennalle Monacon 1988 juttuja vierittää yhtään sen enempää.

Piquet ei huolimatta jostain syystä erinäisiä Adelaiden 1986 maailmanmestaruusratkaisuun liittyneitä juttuja liikoja syytellyt toki Williams-tallia, mutta syytti kuitenkin osittain.

Piquet kun oli tehnyt vuoden 1986 aikana lukuisia virheitä mestaruustaistelunsa suhteen mihin hän sitten menetti sen myöskin ja silti mielellään aina oli herjasuunta Sennaan päin.

Tai joihinkin oletettuihin Sennalle mestaruuden/mestaruushaasteen maksaneisiin virheisiin päin kuin itseensä.

Piquetin virhe oli vuodelle 1986 keskellä mestaruustaistelua kai uskoa ja luottaa siihen, että hän on vuoden 1981 malliin 'Tuurihaukkojen Tuurihaukka' isolla T:llä ja hän vain jotenkin saisi sen vuoden mestaruuden tuosta vain hanskaansa!

Ei ihan niin mennyt kaikki. Estorilin loppukauden virhe melko takuuvarmalta kakkostilalta muun muassa olisi vain entistä varmemmin voinut maksaa hänelle kaiken ja siinä hän sitten lopulta jäi muutenkin kolmanneksi.

Senna taas keskeytti ja menetti maailmanmestaruuden kun ilman keskeytystä Estorilissa hän olisi ollut vielä kakkostilalla parhaimmassa tapauksessa Nigel Mansellin voittaessa kuten voitti.

Paul Ricardissakin aiemmin samana vuonna Piquet muun muassa hyötyi siitä, että McLaren-talli ei uskaltanut käydä enää uudelleen erikseen renkaanvaihdossa ja kun osin sen molemmat kuljettajat eli ei vain Keke Rosberg vaan myös Alain Prost pelkäsivät polttoaineen loppumista kesken kisan kiitos ajotietokoneen väittämän.

Piquet toki pääsi vain Rosbergin ohi, mutta ei Prostin ohi. Ilman tuota polttoaineenloppumishuolta tai uskaltautumalla käydä riittävän ajoissa varikolla McLarenit mikäli ne nyt eivät olisi kaksoisvoittaneet kisaa niin olisivat olleet vähintään ehkä samoin palkinnoilla sitten muuten vain.

Ainakin niin, että Keke olisi pysynyt Nelsonin edellä ruutulipulla eikä toisin päin!

 

[Dieselmoottori]

Nelson Piquet tosiaan oli mietittynä hahmona tosiaan piikki aina Ayrton Sennalle ja sama juttu toisin päin.

Piquet mielellään herjaili Sennalle pitkin uraa. Toisaalta niin paljon kuin Piquet koetti vierittää Sennan niskoille kaikkea pahaa ja saada hänet näyttämään huonolta niin hänen osaltaan myös hänkin teki joitakin todella typeriä mokia urallaan.

Siihenkin olisi voinut ivallisemmin ja asiat paremmin muistava taho vain todeta, että mitä 'Piruetti' edellä sitä Senna perässä!

Monaco 1981 oli Piquetin törmäys ja turha oli Sennalle Monacon 1988 juttuja vierittää yhtään sen enempää.

Piquet ei huolimatta jostain syystä erinäisiä Adelaiden 1986 maailmanmestaruusratkaisuun liittyneitä juttuja liikoja syytellyt toki Williams-tallia, mutta syytti kuitenkin osittain.

Piquet kun oli tehnyt vuoden 1986 aikana lukuisia virheitä mestaruustaistelunsa suhteen mihin hän sitten menetti sen myöskin ja silti mielellään aina oli herjasuunta Sennaan päin.

Tai joihinkin oletettuihin Sennalle mestaruuden/mestaruushaasteen maksaneisiin virheisiin päin kuin itseensä.

Piquetin virhe oli vuodelle 1986 keskellä mestaruustaistelua kai uskoa ja luottaa siihen, että hän on vuoden 1981 malliin 'Tuurihaukkojen Tuurihaukka' isolla T:llä ja hän vain jotenkin saisi sen vuoden mestaruuden tuosta vain hanskaansa!

Ei ihan niin mennyt kaikki. Estorilin loppukauden virhe melko takuuvarmalta kakkostilalta muun muassa olisi vain entistä varmemmin voinut maksaa hänelle kaiken ja siinä hän sitten lopulta jäi muutenkin kolmanneksi.

Senna taas keskeytti ja menetti maailmanmestaruuden kun ilman keskeytystä Estorilissa hän olisi ollut vielä kakkostilalla parhaimmassa tapauksessa Nigel Mansellin voittaessa kuten voitti.

Paul Ricardissakin aiemmin samana vuonna Piquet muun muassa hyötyi siitä, että McLaren-talli ei uskaltanut käydä enää uudelleen erikseen renkaanvaihdossa ja kun osin sen molemmat kuljettajat eli ei vain Keke Rosberg vaan myös Alain Prost pelkäsivät polttoaineen loppumista kesken kisan kiitos ajotietokoneen väittämän.

Piquet toki pääsi vain Rosbergin ohi, mutta ei Prostin ohi. Ilman tuota polttoaineenloppumishuolta tai uskaltautumalla käydä riittävän ajoissa varikolla McLarenit mikäli ne nyt eivät olisi kaksoisvoittaneet kisaa niin olisivat olleet vähintään ehkä samoin palkinnoilla sitten muuten vain.

Ainakin niin, että Keke olisi pysynyt Nelsonin edellä ruutulipulla eikä toisin päin!

Tuohon Nelson Piquetin ja Ayrton Sennan väliseen nokitteluun ooi varmasti syynä se, että kumpikin halusi olla se Brasilian ykköskuski.


Halusivat siis nauttia kansan suosiosta. Kovaa kilpailua heillä oli keskenään 1980-kuvulla, ja kumpikin kolminkertaisia maailmanmestareita.


Tuntuu, että kuljettajilla oli tosiaan paljon luonnetta 1980-luvulla. Melkoisia persoonallisuuksia olivat, eivät pr-koneita.

 

[ikuinen kakkonen]

Tuohon Nelson Piquetin ja Ayrton Sennan väliseen nokitteluun ooi varmasti syynä se, että kumpikin halusi olla se Brasilian ykköskuski.


Halusivat siis nauttia kansan suosiosta. Kovaa kilpailua heillä oli keskenään 1980-kuvulla, ja kumpikin kolminkertaisia maailmanmestareita.


Tuntuu, että kuljettajilla oli tosiaan paljon luonnetta 1980-luvulla. Melkoisia persoonallisuuksia olivat, eivät pr-koneita.

Brasilialla oli 1980-1990 luvulla menossa todella hyvä F1 aikakausi kun Senna ja Piquet voittivat useita mestaruuksia silloin. Senna ja Piquet voittivat jopa kotiyleisön edessä eli Piquet Jacarepaguan radalla ja Senna interlagosin radalla muutamia kertoja.
Ihmekkään miksi he eivät tulleet keskenään toimeen, mutta formuloissa on vaikea olla vastustajan kaveri jos taistelee mestaruuksista keskenään ja juuri kuskien väliset nokittelut ovat tehneet formuloista jännittäviä tavallaan. Piquet on jäänyt Sennan,Prostin ja muiden legendojen varjoon viime vuosina.

 

[Kemper]

Lisäksi Piquetia tottakai otti päähän, että Senna nousi jo Lotus aikoinaan suosituimmaksi kuskiksi Brasiliassa kuin hän. Sennan aika-ajovauhti ja tietty riskinottokyky ja all in- asenne, jota Lotuksella pärjääminen vaati, vetosi brasilian kansan syviin riveihin.
Piquet muuten herjasi myös Mansellia...

 

[Kemper]

Näihin kahteen kuljettajana sellainen mielenkiintoinen juttu, että kun McLarenilla etsittiin kaudella 1987 seuraavalle vuodelle Stefan Johanssonin korvaajaa, Nelson Piquet oli itseasiassa ykkösvaihtoehto aluksi, mutta Alain Prost ei halunnut Piquetia tiimiin ja ilmeisesti Prostin sana painoi aika paljon ja lopuksi Ron Dennis nappasi Lotukselta Ayrton Sennan.
Miettiköhän Prost koskaan vuosien 88-89 aikana, että olisiko Piquet sittenkin ollut helpompi vastus?

 

[spotter90]

Brasilialla oli 1980-1990 luvulla menossa todella hyvä F1 aikakausi kun Senna ja Piquet voittivat useita mestaruuksia silloin. Senna ja Piquet voittivat jopa kotiyleisön edessä eli interlagosissa muutamia kertoja.
Ihmekkään miksi he eivät tulleet keskenään toimeen, mutta formuloissa on vaikea olla vastustajan kaveri jos taistelee mestaruuksista keskenään ja juuri kuskien väliset nokittelut ovat tehneet formuloista jännittäviä tavallaan. Piquet on jäänyt Sennan,Prostin ja muiden legendojen varjoon viime vuosina.

80-luvulla Brasilian GP ajettiin Riossa sijainneella Jacarepaguan radalla. Samaan aikaan Interlagosia rempattiin kisavaatimukset täyttäväksi. Molemmat ovat voittaneet kotikisansa kahdesti, Piquet vuosina 1983 ja -86. Senna voitti 1991 ja 1993. Samaan ovat pystyneet brasilialaisista Emerson Fittipaldi sekä Felipe Massa.
Täällä on jo aiemmin todettu, mutta kertauksena todettakoon, että Piquet'n herjailut johtui myös perhetaustoista. Piquet'n perhe oli rikas johtuen isän poliittisesta työstä. Sennan perhe taas oli työläistaustainen. Isä työskenteli teräsalalla ja halusi pojan jatkavan perheyritystä.

 

[CCMK]

Australian Adelaiden kisoista jälleen muistellen vuoden 1992 kisasta on näinä päivinä tullut täyteen 33 vuotta.

Gerhard Berger päätti McLaren-aikansa hienoon päätösvoittoon vuoden toisena sellaisena, mutta saman vuoden eli 1992 Montrealin tapaan voitto oli mahdollinen lähinnä Williamsin Nigel Mansellin ja Riccardo Patresen kuten myös McLaren-tallikaveri Ayrton Sennan keskeyttämisen johdosta. Tästäkin huolimatta kuten Montrealissakin Berger ajoi älykkään kilpailun ja ajoittain vuoden 1992 muidenkin kisojen tapaan oli mainettaan sellaisenaan parempi.

Michael Schumacher oli toinen ja ehkä vähän paremmin varikkotaktiikkapeliä lukeneena tai ilman kaikkia sattumuksiaan olisi saattanut haastaa Bergerin jopa uransa toiseen voittoon Benettonilla jo niin varhain. Ikävä kyllä näin ei tapahtunut, mutta ei se merkinnyt mitään kun ensimmäisen täyden vuoden MM-kilvassa tuli jo kolmas tila. Schumi ajoi kisan nopeimman kierroksenkin.

Martin Brundle oli kolmas ja vaikka Benetton-vuoden alku oli karmea neljällä kisalla pisteittä niin kauden päätöstä ennen aina siis siihen asti 9 perättäistä pistekisaa palkinoillakin välillä ja välillä murheellisesti ajatellen menetetyt Montrealin 1992 ja etenkin Spa-Francorchampsin 1992 sadekelin taktinen menetetty voitto sen mentyä tallikaveri Schumacherille mielessä pitäen kausi oli Brundlellekin hieno ellei perin upea!

Siltikin Brundlen jääminen tallipaikatta väliaikaisesti ainakin ennen Williams-paikan myllyä vuodeksi 1993 arveltuna ja myöhemmin sen menettämisen jälkeen korvaukseksi yhä mahdollisuudella siirtyä vuodeksi 1994 Williamsille perittynä otettu Ligier-paikan saaminen oli hyvä juttu.

Siltikin Flavio Briatoren kannalta typerä juttu olla käyttämättä Brundlea Benettonin autoon valmiiksi tottuneena ja myöhemmin sitten ottaa alkujaan vähän vastentahtoisesti ja lopulta sittenkin vastoin Frank Williamsin toiveita väärinymmärrettynä ja hänen tallistaan lähtenyt Patrese Benettonille vuodeksi 1993.

Etenkin kun Patresella oli vielä totuttelukausi väistämättä edessä ja oli reilusti Brundlea vanhempikin tavallaan joten ei voinut olla näkymättä ongelmatilanteet sitten kuin näkyivät.

Jean Alesi, Thierry Boutsen ja Stefano Modena olivat kisan pistemiehet ja Suomen Mika Häkkinen huonoimmillaan kisan aikana jopa toiseksi viimeisenä olleena jäi pisteittä seiskapaikalle.

Viimeisessä uransa Lotus-kisassa kun kaikkien yllätysten jälkeen riitojenkin sävyttämänä tie matkasi niin McLarenin testi- ja kisakuljettajaksi vuodeksi 1993!

Lotuksen Johnny Herbert oli viimeistä kertaa vuoden 1992 todellinen epäonnen uhrilammas häiritsevänkin liikaa!

Mansell ajoi paalupaikan ja oli voittovauhdissa ennen keskeytystään.

 

[Dieselmoottori]

Moottoriurheilu on vaarallista. Mutta joskus on käynyt niin, että F1-kuljettaja on selviytynyt urastaan ikäänkuin ehjin nahoin, mutta uran jälkeen kuollut sitten traagisesti onnettomuudessa.

Iltalehti on tehnyt mielenkiintoisen artikkelin näistä kuljettajista. Onneksi Michael Schumacher ei lukeudu näihin, vaan on edelleen hengissä, vaikka läheltä aikanaan pitikin laskettelu-onnettomuuden jälkeen.



https://www.iltalehti.fi/formulat/a/d77f0455-cef6-4759-a5af-25689119a2ee

 

[CCMK]

Australian Adelaiden formulaviikonloppu ymmärrettävästi 30 vuotta sitten käynnistyi hyvin synkästi Mika Häkkisen onnettomuudella. Häkkinen taisteli elämästään, mutta toisaalta kaikkein hengenvaarallisimman mahdollisen vaiheen jälkeen suomalainen kyllä selvisi kaikesta ja tilaksi jäi hokeman mukaisesti:

Vakava, mutta vakaa.

Vähän aikaa aiemmin aihealueella lueteltiinkin jo Häkkisen pelastaneiden/pelastustilanteessa mukana olleita merkkihenkilöitä, mutta mainitsematta jäi ehdottomasti elintärkeän nopean kaasujalan omannut Frank Gardner tuttuna Australian F1-kisojen Medical Carin ja myös Course Car/Chase Carin kuljettajana.

Hänhän se aikanaan tuhatta ja sataa päätyi paikalle ja poistui yhtä nopeastikin paikalta sitten tärkeät merkkihenkilöt tuoden ja vieden mennessään!

 

[CCMK]

Frank Gardner kieltämättä kerran oli hieman kummallinen ja maineikas mies.

Tämä siis aikanaan ennen Medical Carin ja Course Car/Chase Car-kuljettajan uraa.

Hänelle aikanaan tarjottiin Brabham-tallin kisakuljettajankin paikkaa pysyvämmin F1:ssä kun oli testiä tehnyt, mutta sittemmin tosiaan kieltäytyi kunniasta. Katumusta ei ollut. Ei vaikka lehdistö ja tulevien polvien 'historioitsijat' Australiassa ja Uudessa-Seelannissa etenkin yrittivät häntä aina siitä hiillostaa.

Gardnerin kieltäytyminen oli asia mikä avasi osin kyllä kieltäytyjän itsensä aloitteesta ja vaikka ei ollut maanmies vaan enemmänkin naapuri/kilpailijamaan kansalainen niin tien tähtiin ja maailmanmestaruuteen ennen pitkää vähemmän yllättäen Denny 'Karhu' Hulmeelle!

Ainakin varmemmin jos ei muuten vaikka välillä harmittavankin todella aliarvioitu, aliarvostettu ja muuten vähäisesti muistettu kuljettaja ihan juuri mestaruutensa tai mestaruushaastevuoden 1968 jälkeen 'Karhu' Hulme oli.

Tosin ikämiehenä, temperamenttisena ja muun muassa nuoren Niki Laudan kovistelusta käytännön selkäsaunana Hulme sitten hyvinkin muistettiin McLaren-vuosinaan.

Ja Ruotsissa tietysti ikuisesti muistetaan siitä, että mies 'pilasi' Ronnie Petersonin ainoan mahdollisen järkevän kotikisan voittoajon Anderstorpissa 1973 ottamalla siis sen voiton, mutta ei 'Ronni' olisi paljon renkaiden vain loppuessa pidoltaan kokonaan muuta voinut oikein tehdäkään enää kuin toivoa samaa 'Karhullekin' ja ehkä vielä päästä sittenkin voittoon!

 

[Dieselmoottori]

Keitä kuljettajia teille tulee F1-historian aikana sellaisista kuljettajista, joilla oli valtavasti lahjakkuutta (ainakin paperilla), mutta jotka eivät koskaan lunastaneet täyttä potentiaaliaan kuninkuusluokassa?

 

[CCMK]

Keitä kuljettajia teille tulee F1-historian aikana sellaisista kuljettajista, joilla oli valtavasti lahjakkuutta (ainakin paperilla), mutta jotka eivät koskaan lunastaneet täyttä potentiaaliaan kuninkuusluokassa?

Tässä varmaankin tarkoitetaan mieleen sanomista/jäämistä kun se näyttää jääneen kysymyksestä pois.

Olisihan niitä vaikka kuinka. Sekin on paha juttu vertailla toisinaan kun eräillä kuljettajilla oli niin hirvittävä epäonni muun muassa aikakauden/kausien teknisten vikojen ja vaurioiden vuoksi, huono ajoittuma huipputalliin siirtymisen tai pois sieltä menoon keskikastin talliin jossa ei kuitenkaan mahdollinen kilpailukykyisyys ollut voimassa ja välillä muun muassa sekin, että ei osattu pelata mahdollista poliittista peliä oikein tai jouduttiin tallipäällikön/muun tallin merkkihenkilön epäsuosioon ja sitten ikään kuin 'maine kiiri edellä' pahoin!

Ja joskus pahaan paikkaan joutuminen ja jääminen tarkoitti sitten uran jos ei nyt tuhoutumista niin erittäin merkittävää viivästymistä ja hankaloitumista.

Sellaisista nimillä joilla oli lahjakkuutta ja kykyjä papereilla osin tai enemmän kuin tarpeeksi parhaimmassa mahdollisessa tapauksessa:

1980-luvun nimistä ainakin niitä löytyisi ja toki 1970-luvunkin nimistä. Martin Brundlen, Derek Warwickin ja Patrick Tambayn osalta ainakin aina suri sitä, että miten onnistuivat jäämään voitoitta tai äärimmäisen vähille voitoille suhteessa taitoihin nähden!

Sitten on tietysti niitä ihan huippunimiä joilla periaatteessa kyky oli kaikkeen huikea, mutta ehtivätkö he saada silti kaikkea:

Ayrton Sennaa, Mika Häkkistä ja Max Verstappenia ainakin kerran ja varauksella yhdistää yksi sama asia vaikka onneksi Mika ei ole Ayrton tai Max sellaisenaan:

Kaikki kolme ovat/olivat ilmiömäisiä aika-ajajia ja hyvät lähtöruudut jotenkin omissa papereissani kerran tiesivät mielestäni Maxille aina ennemmin ensipaalupaikkaa kuin ensivoittoa, mutta lopulta kaikki meni hieman toisin kilpailutaktisen tuurivoiton kautta ja se lopullinen ensimmäinen paalupaikka Verstappenin Josin pojalle tuli sitten lopulta aika paljonkin myöhemmin!

Toisaalta kaikilla kolmella vaikka Max onkin tämän jättämässä taakseen tai ehkä jo jättänytkin niin oli aina kuitenkin kisoissa selvästi vaikeampaa ja mikäli ei ollutkaan niin voittoja tuli välillä perin harvempaan tai ainakin täytyi luottaa siihen, että oli melkein sarjan paras mahdollinen auto tai automalli huonoimmillaankin yleensä lähellä parasta olleena sellaisena.

Muuten tilanne olisi tai olisi saattanut olla näiden kolmen uralla paljon toisenlaisempi ja vaikeampi. Tämäkin kaikki ennen Häkkisen Adelaiden 1995 onnettomuutta ja Suzukan 2000 hävityn mahdollisen kolmannen maailmanmestaruuden jälkeistä masentumista/mielen tyhjenemistä jotenkin vain ikään kuin kaiken entisen kadottaen.

Lisäksi onneksi Mikalla ei tiettyjä hyvin, hyvin satunnaisia huonon päivän piirteitä tai ongelmasattumuksia huomioimatta ei koskaan ollut Ayrtonin ja Maxin temppuja, syntitaakkoja ja surkeimmillaan todella, todella synkkää villipetomaista käytöstä mallia Ayrton ja molemmat noista eli Ayrton ja Max olisivat hyvinkin voineet lentää lajista kokonaan ulos tai hyvin pitkiin kilpailukieltoihin.

Ayrtonilla tuli vieläpä tosiaan hurjimmillaan uralla toteen kaksikin kertaa ja ehkä kolmaskin olisi tullut ellei Max Mosley olisi sitten jänistänyt/ollut Sennalle mieluisampi lajiheppu sätkynukeksi toisin Balestre!

Yksi aika synkkä käytös oli kyllä Ayrtonilta se Hockenheimin 1991 hommakin siinä, että vaikka sen kisat ongelmat sovittiin niin esimerkiksi ei halunnut sopia vihollisuuksia kokonaan ainiaaksi Alain Prostin kanssa ja mikäli vielä tämän juuri ja juuri ymmärsi silloin niin muun muassa se käsien paiskaamattomuus suurin piirtein Bernien käskystä huolimatta, sitten Alainin käden paiskauksellinen siirtäminen vihamielisesti pois edestä ja vielä muukin tuleminen ja lähteminen soputilaisuudesta vihamielisenä kertoi kyllä murheellisesti kaiken tarvittavan hänestä.

 

[CCMK]

Tänä päivänä onkin kulunut aiemmin päivällä 30 vuotta Australian Grand Prixistä 1995 Adelaiden viimeistä kilpailua radan 10-vuotisjuhlakilpailuna miettien.

Damon Hill lähti paalupaikalta, voitti ja ajoi kisan nopeimman kierroksen tyhjentävästi kolmen ajoittain todella huonon edeltävän kisan jälkeen, ottaen ensimmäisen voiton vuonna 1995 sitten Hungaroringin ja neljännen ja viimeisen sellaisen kaikkiaan lopettaen uransa turhauttavimman ja pahimman huipputallin aikojen vuotensa.

Vuoden joka lupasi hyvää ja jos ei varmaa mestaruutta niin paljon varmempaa ja ehkä vain entistä lähempänä oletettua kilpailukykyistä kakkostilaa. Tosin vuoden 1994 kaltaiseen mestaruustaistoon ei vain oikein enää muulla kuin mestaruudella olisi voinut parannusta saadakaan!

2 kierrosta oli Hillin ero voittajana ruutulipulla kaikkiin muihin ja Adelaide 1995 olikin eniten keskeytyksiä sisältänyt kilpailu vuonna 1995 kaikista sellaisista kuivassa kelissä huolimatta ajamisesta!

Hill voitti, Oliver Panis oli toinen ja Gianni Morbidelli Footworkilla oli kolmas.

Pistemiehistä Mark Blundell oli neljäs, Suomen Mika Salo viides ja Portugalin Pedro Lamy Minardilla oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Pedro Diniz oli seitsemäs ja Bertrand Gachot kahdekas ja viimeinen maaliin päässyt kuljettaja.

 

[Bukko]

Keitä kuljettajia teille tulee F1-historian aikana sellaisista kuljettajista, joilla oli valtavasti lahjakkuutta (ainakin paperilla), mutta jotka eivät koskaan lunastaneet täyttä potentiaaliaan kuninkuusluokassa?

Fernando Alonso. Hieman toisenlaisilla tallivalinnoilla hän voisi olla seitsemänkahdeksankertainen maailmanmestari Hamiltonin sijaan. Vaikka Hamilton pärjäsikin ensimmäisellä kaudellaan Alonsolle, uskon, että Hamiltonia suosittiin vahvasti ja siksi Alonso nosti kytkintä. Ihan jo Ferrarille jäämällä pidemmäksi aikaa olisi voittanut pari mestaruutta lisää.

 

[Dieselmoottori]

Fernando Alonso. Hieman toisenlaisilla tallivalinnoilla hän voisi olla seitsemänkahdeksankertainen maailmanmestari Hamiltonin sijaan. Vaikka Hamilton pärjäsikin ensimmäisellä kaudellaan Alonsolle, uskon, että Hamiltonia suosittiin vahvasti ja siksi Alonso nosti kytkintä. Ihan jo Ferrarille jäämällä pidemmäksi aikaa olisi voittanut pari mestaruutta lisää.

Uskotko, että Alonso olisi tosiaan pystynyt voittamaan maailmanmestaruuden Ferrarilla kausien 2017-2019 aikana? Mites muut, olette mieltä, olisiko Alonso pystynyt Ferrarilla haastamaan huippukuntoisen Hamiltonin Mercedeksellä noina vuosina?

Se on totta, että Alonson uraan mahtuu paljon huonoja tiimi valintoja, jotka rajoittivat menestystä.

 

[Bukko]

Uskotko, että Alonso olisi tosiaan pystynyt voittamaan maailmanmestaruuden Ferrarilla kausien 2017-2019 aikana?

Kyllä olisi Alonso tiukasti taistellut mestaruudesta pari kertaa. En usko, että Vetteli ihan parhaimmillaan oli enää Red Bullilta väistyttyään, mutta Alonsolla olisi ollut yhä prime-kunnossaan. Vieläkin kulkee kohtuullisesti Strolliin ja myöhäiseen Vetteliin nähden, vaikka ikää on jo vaikka kuinka hur mycket.

Edit: ei toki 2020.

 

[Dieselmoottori]

Tällä päivämäärällä, eli 13.11, vuonna 1994, Michael Schumacher voitti ensimmäisen seitsemästä maailmanmestaruudestaan. Paikkana oli Australian Adelaide.

Samalla maailmanmestaruus oli myös Fordin viimeisin mestaruus. Fordihan palaa ensi kaudella takaisin lajiin.

Suomalaisittain Australian GP 1994 muistetaan myös JJ.Lehdon uran viimeisenä.

Alla Australian GP 1994 kokonaisuudessaan:

 

[The Hallikainen™]

Schumi oli apexissa edellä, Hillin olisi pitänyt saada 10 sek penalty seuraavaan kauden ensimmäiseen kisaan. Hannu Hanhi pääsi pälkähästä.