No nyt täytyy kyllä olla täysin eri mieltä.
Ensinnäkin, oli Häkkinen mallia 91-95 ja Häkkinen mallia 96-00. Välillä siis tietenkin Adelaiden onnettomuus. Ensimmäisen mallin Mika oli kova riskinottaja, maximum attack koko ajan ja romuakin tuli. Nopea kuin mikä mutta välillä maltti olisi ollut valttia. Tyypillinen äärimmäisen lahjakas ja kovalla itsetunnolla varustettu kukonpoika. Vähän kuin Verstappen Jr.
Sitten Mika 96 eteenpäin olikin vähän erilainen tapaus. Nopeus ei ollut kadonnut mutta mukaan oli tullut todella paljon harkitsevuutta siitä, milloin riskejä kannatti etenkin kisatilanteissa ottaa. Aika-ajoissa oli edelleen vain yksi moodi: pedal to the metal, mutta kisoissa Mika ei enää tunkenut autoansa jokaiseen mahdolliseen väliin ja ymmärsi myös, että taktiikka oli tärkeää. Kääntöpuolena sitten se, että tekniset viat jäivät onnettomuudesta johtuen vähän liian voimakkaasti takaraivoon ja pidemmän päälle se johti siihen, että Mikan rakkaus lajiin sammui.
Sitten jos palataan Valtteriin, huomataan, ettei hänellä ole juuri mitään yhteistä kummankaan mallin Mikan kanssa. Valtteri ei ole huippunopea vaan hänen vahvuus on tasaisuus, jopa tasapaksuus. Valtterilla ei sitä maximum attackia ole nimeksikään.
