Taide ja vakaumus
Viimeiset sata vuotta - totta toki pidemmälläkin aikajaksolla - ovat eri taidehistorioitsijat sekä "puolueettomat teologit" (terveisiä serkulle) tutkineet näiden kahden yhteisiä tarkoitusperiä kuka milläkin intenssiteetillä. Joka on "totuus". Ja totuushan on kaikkien omaa asuntolainaa.
Tämä paska avaus ei suinkaan tarkoita sitä, että "Da Vinci -Koodi" (en ole lukenut vasta kuin vähän yli puoleen väliin) vaikuttaisi ajatuskulkuuni. Itse asiassa se jollain tavalla vahvistaa Vatikaanin ja muun "syntisen" maailman kanssakäymistä 2000-luvulla, jota - tietämättäni - olen jollain tapaa aavistellutkin. Markkinatalous vahvistuu ja Paavin vakanssi vanhenee, sekä totuus tulee luo. Alea jacta est.
Ns. Skeptikot, Ateistit, Pakanat (hyviä tyyppejä), Vääräuskoiset sun muu porukka on enemmän tai vähemmän toivonut jotain ratkaisua tähän Jumala-syndroomaan, joka tappaa ja hallitsee ihmisiä. Tulostakin on tullut näiden parin tuhannen vuoden aikana jolloin ihmiset ovat järjellisesti ja aukottomasti todistaneet, että silloisten tapahtumien taustalla voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin luonto. Ei se Jumala ukkosella millään kivikärryillä ajele, sehän johtuu yksinomaan sähköpurkauksista. No, joo, ei mennä tähän. Tää haisee monologille, mitä se toki on.
(kuka muuten osaa selittää pallosalaman?)
Olen henk.koht.käynyt 24 kertaa herättäjäjuhlilla kuuntelemassa ikääntyvien ihmisten toivonkipinää heidän viitatessaan Jumalaan oman pitkän iän salaisuuksistaan. Pateettista. Tsägää sanon minä. (Jari Tervo kertoi kirjassaan "Pohjanhovi" eräässä kohtauksessa, jossa ikääntyvältä juopolta kysyttiin hänen ikänsä salaisuutta, hän vastasi että "se on salaisuus".) Koin herätyksen ja olen nyt menossa vaimoni kanssa Tuska-festareille. Joidenkin sisäkumi kestää, joidenkin ei. Joidenkin stonga pysyy kaatumisen jälkeenkin suorassa, joidenkin ei. Jotkut pystyy saamaan lapsia vaikka ketjut katkeaa ylämäessä ja jotkut ei. Sitä myös kutsutaan helvetillisiksi skrebakivuiksi. So what? Minä kutsuisin sitä kohtaloksi. Minulla ei ole vielä ketjut katkenneet, eikä katkea. Jokatapauksessa kirjoittelen tässä aiheesta mikä minulle ei kuulu, eikä pidäkään kuulua. Mitä siitäkin tulisi jos takaapäinvetämisen maailmanmestari puuttuisi Rock Hudsonin AIDS-ongelmiin.
Oolrait. En tässä nyt rupea kertoilemaan kirjan sisältöä, enkä runkkaamaan, mutta tosiasiassa olen erittäin tyytyväinen, että tämän tasoinen teos on syntynyt. Se ei pelkästään avaa silmiä vaan myös ovia (en nyt tarkoita pelkästään Akateemisen ovia) mikä on hieno juttu. Taidevarkaathan eivät näistä ns. syvimmistä olettamuksista paljon perusta, sillä nehän haluavat vain dollareita. Mutta on muistettava, että dollaritkin avaavat silmiä. Niin ja ovia. Ikävä kyllä, myös muisti virkoaa. Mutta minkäs teet, ihminen on aina ollut eläin, ja poliitikko, joten ei kai tässä mitään kummallista ole jos joku jossain Polvijärvellä löytää 1000 vuotta vanhan palaneen "noidan" ruumiin ja ihmettelee, että "onkohan tää ollu Demari?"
Kunhan kirjoitin. Mikko A. Maunula