Pragelato. Olympiakisojen hiihtokilpailuja tarkkailee tavallisen yleisön joukossa silmä kovana suomalainen huippuluokan valmentaja.
Hänellä ei ole mahdollisuutta saada kisoihin akkreditointia, joten hänellä ei ole myöskään asiaa niin sanotusti aitojen sisäpuolelle. Hiihtovalmentaja Jarmo Riski seuraa olympiahiihtoja ihan pääsylipun lunastaneena katsojana, koska hän on Kansainvälisen hiihtoliiton langettamassa elinikäisessä kilpailukiellossa. Riski on olympiakisoissa paikalla myös henkilökohtaisena valmentajana, mikä on hänelle täysin sallittua. Hänen kolme valmennettavaansa ovat Suomen hiihtojoukkueen huippunimiä. Aino-Kaisa Saarinen ja Virpi Kuitunen saavuttivat jo sprinttiviestissä pronssia, ja Teemu Kattilakosken kisaurakka alkaa miesten viestissä sunnuntaina.
"En kulje täällä häntä koipien välissä vaan ihan normaalisti. Olen hyväksynyt tämän asian, ja pystyn elämään niiden tuntemusten kanssa, jotka täällä syntyvät", Riski sanoo Pragelaton hiihtostadionin tyhjässä katsomossa. Riski oli Suomen naisten hiihtomaajoukkueen valmentaja Lahden surullisen kuuluisissa MM-hiihdoissa 2001. Dopingrysäyksen seurauksena hän sai potkut Suomen hiihtoliitosta ja elinikäisen toimitsijakiellon.
Kaksi vuotta sitten Riski anoi ja sai Hiihtoliitolta luvan valmentaa taas kotimaassa. Riski on kuukauden mittaisella reissulla ja käyttää siihen vuosilomaansa. Hän oli kisojen alla mukana jo hiihtäjien viimeistelyleirillä Italian Livignossa ja seuraa olympiakisat paikan päällä loppuun asti.
Toistaiseksi Riskillä on ollut vähintään puoliksi aihetta iloon, mutta pettymyksiäkin on mahtunut mukaan. "Aino-Kaisan suoritus kympillä (7. sija) oli minusta vielä kovempi kuin sprinttiviestissä. Kisa oli vaativampi, eroa pronssiin 16 sekuntia ja olotkin erittäin vaativat. Se oli tosi kova suoritus. Sijat 5–10 olivat hänelle realistiset, ja siihen se meni. Olen erittäin tyytyväinen hänen suoritukseensa", Riski sanoo. Sen sijaan Kuitusen pääkilpailu ei sujunut odotusten mukaan. "Totta kai se oli meille kaikille pettymys, koska kovaa tulosta haettiin. Kovasti on mietitty, mikä meni pieleen. Kuuteen kilometriin asti ei ollut mitään erityistä, mutta loppu ei vain kulkenut." Valmennettaviaan Riski on pystynyt tapaamaan suhteellisen helposti, koska Suomen hiihtojoukkue ei asu ulkopuolisilta suljetussa Sestrieren kisakylässä.
"Olen yrittänyt olla täällä enemmän henkisenä tukena. Aidan takaa olen seurannut viimeistelyharjoituksia. Sieltä olen huudellut jotain, jos on ollut tarvetta. Mitään valmennuksellisia asioita täällä ei enää voi tehdä."
Riski seuraa tiiviisti myös miesten hiihtokilpailuja. Välipäivinä hän on käynyt hiihtämässä Pragelaton turistiladuilla. "Harmi, ettei kisaladuille ole pääsyä edes iltaisin."
Tänään Riskin suojatit Saarinen ja Kuitunen hiihtävät perinteisen osuudet viestissä. Vapaan osuuksilla remmissä ovat Riitta-Liisa Lassila ja Kati Venäläinen. "Suomella on hyvät mitalimahdollisuudet. Minä laittaisin Katin ankkuriksi, koska mahdollisimman pitkään pitäisi yrittää pysyä kärjen mukana. Siitä tulee mielenkiintoinen kisa."
Hän asuu nykyään Rovaniemellä ja työskentelee Lapin urheiluopistossa vapaa-aikaosaston päällikkönä. Hän sanoo jossain vaiheessa harkinneensa prosessia, jolla yrittäisi elinikäisen ja pian jo viisi vuotta jatkuneen toimitsijakieltonsa kumoamista.
"Se kävi mielessä, mutta loppui siihen, kun vähän selvitin, mitä sellainen maksaisi. Ei minulla ole sellaisia rahoja. Olen sen asian jo unohtanut." Hän haluaa kuitenkin valmentaa kotimassa, koska kysyntää on ollut.
"Tykkään tästä ja koen, että minulla on jotain annettavaa. Kun kysyntä loppuu, on helppo lopettaa. Minulla on oikeus ja velvollisuus auttaa niitä, jotka apua kaipaavat. Meillä on liian vähän sitoutuneita, innokkaita ja aktiivisia valmentajia."
Riski myöntää miettineensä oman kotimaisen urheilijatallin perustamista, jolloin hän voisi valmentaa taas päätoimisesti. "Sellainen on ollut mielessä monta kertaa, mutta siihen se on jäänyt", Riski sanoo.
