Jatketaanpa mielenkiintoisen rock-kredibiliteetin luomista kertomalla keikan jälkeisistä tapahtumista.
Olin jo kaukaaviisaana palkannut ystäväni Peten kuskiksi, joten pääsisin vielä himaan samana yönä. Olin myös ehdottanut kyytiintuloa eräälle Timpalle, mutta tämä päätti jäädä yöksi. Mieli kuitenkin muuttui kun lopulta lasinsirpaleiden ja JOKA PUOLELTA uhkaavien hurjien karpaasien kynsistä pääsimme autolle - Timppa sanoikin tulevansa kotimatkalla Helsinkiin mieluusti, kunhan matkaevästä olisi riittämiin.
Tässä vaiheessa ravintola oli jo suljettu ja yritimme häätää nimmareidenpyytäjiä (ihan oikeesti, niitä oli hirveesti) Peten kanssa jotta pääsisimme autoon sisään. Kun asettelimme laitteistoa auton takatiloihin, livahti muuan isokokoinen liuhuvahiuksinen tyyppi pahnoille ja ilmoitti lähtevänsä "stadiin". Jouiduin kertomaa ettei tämä nyt mitenkään käy päinsä.
Silmäkulmastani näin erään Timpan haahuilevan epätietoisena olinpaikastaan kitaralaukkua kantaen edestakaisin katua pitkin.
Saimme yhytettyä hänet olutpulloja näytellen auton etupenkille (takapenkkejähän ei luonnollisesti ole).
Tässä vaiheessa kaarsimme beatlesmaisissa tunnelmissa auton kimppuun hyökänneiden ihmisten saapuvilta kohti pääkaupunkia. Tässä vaiheessa myös muuan eritoteten olutta pyytänyt hahmo etupenkillä päätti, että "hän nyt hieman lepäilee, pitäkää te turpanne kiinni ja vaihtakaa radiokanavaa".
Ajomatka sinällään sujui miellyttävästi... tosin eräs moottoritieosuus sujui siten, että joku meistä etupenkillä istuneista (ei kuski, enkä minä) ilmoitti tuon tuostakin jyrkästi, että auto tulee pysäyttää NYT, sillä hänen on päästävä raittiiseen ilmaan. Joka kerta näillä pysäyksillä, joita oli 4 tai 5, miekkonen paineli suoraan lumihankeen ja jäi sinne. Kun sitten menin häntä noutamaan, olivat solvaukset tuiki hurjia! Sisään hänet saimme kuitenkin, vaikka kuulimme myös kunniamme kera uhkailujen.
Lopulta pääsimme miehen kotikonnuille, jossa on se erikoinen piirre, että kontuja vartioidaan asein ja vartiomiehin. Nämä epäsivät meiltä välittömästi pääsyn alueelle, vaikka asukas itse jälleen hyvin tylysti kertoi vievänsä sisään aivan ketä huvittaa eikä se näille "virkamiehille" kuulu lain.
Sinne lähti mies yksinään kävelemään kunnes tuiskahti jonkkaan.
Tällöin antoi vartiomies luvan lähteä häntä auttamaan ja viemään kotiin.
Kun sitten pääsimme pari sataa metriä miehen kotiovelle, seurasikin meitä jo samaisen firman jeeppi, ilmeisesti halunaan varmistaa, että varmasti poistumme paikalta. Tämä oli hieman outoa, sillä toisaalta portilla ollut vartiomies ei enää millään olisi päästänyt meitä ulos, kun ei tiennyt millä asioilla olimme liikenteessä.
Pääsimme kuitenkin ja olin himassa noin 3:49, mikä on kohtuullisen hyvä suoritus.
