Elämäni joulu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mosse
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Olettaa sopii et sillon on keskivertoa enemmän ja keskivertoakin epätoivoisempaa pubiruusua liikenteessä.

No lähäripubissa tottakai, mutta täytyy kato funtsii mitä sä haluut, koska sen sä saat mitä sä haluut!
 
Fast alle der Kindheit Weihnachten Erinnerungen sind von der gleichen Sperre hinten, wo die Mehrheit der Kindheitserinnerungen ist sowieso. Sie haben entweder noch nie draußen gewesen, obwohl das Unternehmen gewesen ist, und Tipps jetzt. Könnte besser sein als die.
So zu Weihnachten von meinem Leben für einen Erwachsenen, der immerhin die Erinnerungsspuren existieren noch suchen. Von diesen, wählen Sie ein Weihnachtsgeschenk zu Weihnachten, wenn mein erstes Kind in diesem Alter war, etwas, das Tajo Weihnachten. Es ist absurd Thriller, der eine Laissez trug, hat Angst vor der Santa Claus, Geschenke, Öffnung ... den gesamten Satz. Fast wurde ein Tropfen in das Auge an der Zeit.

Ich habe Feuer.
 
Pari päivää olen miettinyt ja en kyl osaa sanoa onko elämäni joulua tullut koskaan vastaan.

Kyllähän muistoja on, mutta voiko niitä sanoa elämäni joulun muistoiksi.
 
Joulu 1980, jolloin olimme joulun ajan Israelissa ja jouluaaton Betlehemissä, mm. Paimenten kedolla ja Syntymäkirkossa tuli tuolloin vierailtua.

Joulut, jolloin poikani oli vielä pieni. Ne ilmeet, jotka lahjojaan avatessa kasvoillensa tulivat, niissä oli sitä jotain aitoa ihmetystä ja hyvän mielen tuntua.
 
Parhaat Joulut on olleet Sepänkadulla Turussa. Ko. taloa ei enää ole (=Turun tauti), mutta joulut Mummolla Turussa joskus -60 ja -70 luvulla olivat niitä ikinä parhaimpia. En osaa yksilöitä yhtä joulua toisesta. Mummon pullan tuoksu ja lämpö ovat aina mielessä. Mistähän se kumpuaa? Pakko olla jokin aivokemiallinen -juttu.

No, yksi muistuu mieleen kun faija oli tehnyt mulle autoradan ja sain sen joululahjaksi ja ajettiin faijan kanssa "formuloita" kovasti yks iltapäivä. Siitä kai tuo pärinäkuume on perujaan + siitä että on asunut nuorena liki Ahveniston kupeessa (1970->). Tämä oli tosin Salossa. Siitä oli jokin kuvakin.
 
Mitäpä tuota murehtimaan, tärkeämpää sulle on kuitenkin osata itävaltaa.

Radiossa ovat viimeaikoina soittaneet ahkeraan tätä hitiksi noussutta Alppirockbiisiä ja harmikseni olen joutunut myöntämään, että enhän mä näköjään osaa edes itävaltaa, ymmärrä tosta edes puoliakaan :( On kyllä kieltämättä vedetty aika syvällä landemurteella, joten veikkaanpa, että jää aika monelta "oikeelta" wieniläiseltäkin ymmärtämättä.

Scheiße :(
 
Radiossa ovat viimeaikoina soittaneet ahkeraan tätä hitiksi noussutta Alppirockbiisiä ja harmikseni olen joutunut myöntämään, että enhän mä näköjään osaa edes itävaltaa, ymmärrä tosta edes puoliakaan :( On kyllä kieltämättä vedetty aika syvällä landemurteella, joten veikkaanpa, että jää aika monelta "oikeelta" wieniläiseltäkin ymmärtämättä.

Scheiße :(

No enpä ole aiemmin kuullut termiä alppirock noin niinku musiikkityyliä ilmaisemassa mutta olishan se pitänyt arvata että tuonkin tarjoaa koulutuuttimies. Näin se kielikulttuuri rikastuu kun ulkomaalaiset tunkeutuu Suomeen nettiäkin pitkin.
 
Varmaan se joulu, jolloin myöhemmin ansiokkaan uran oikeuslaitoksessa luonut vanhempi serkkutyttöni katsoi asiakseen pohjamutia myöten selvittää viisvuotiaalle ettelbruckille suuren joulupukkihuijauksen.

Ehdottomasti hurjin joulu oli armeija-aikainen. Kasarmilla kiinniollut porukkamme rikkoi useimpia ohjeita, määräyksiä ja monia lakejakin.

Nyt ollut 30v vaisumpaa, useimmiten töissä.
 
No enpä ole aiemmin kuullut termiä alppirock noin niinku musiikkityyliä ilmaisemassa mutta olishan se pitänyt arvata että tuonkin tarjoaa koulutuuttimies. Näin se kielikulttuuri rikastuu kun ulkomaalaiset tunkeutuu Suomeen nettiäkin pitkin.

No sitten sä et oo varmaan kuullu mitään Austropopistakaan? :o

Tässä kaikkien austropop-biisien isoäiti, Itävallan epävirallinen kansallislaulu, joka olutteltassa pikkutunneilla soitettuna saa rotevammankin nahkahousujodlaajan kyyneliin! :frank:

Ei muuten taida tuokaan aueta ihan koulusaksalla.
 
Ensimmäinen mökillä vietetty joulu, Lapissa siis. Ihan jotain muuta kuin ostoshelvettipaniikkirumba kaupunnissa. Valosaastetta ei sinne mistään kantaudu, naapureitakaan ole ihan kyljessä kiinni eikä suuria liikenneväyliä lähettyvillä. Ei edes 10km korkeudessa. Kuusi omasta mettästä, pihavalaistus jätkänkynttilöistä ja jäälyhdyistä. Luontoäitikin suosi ja tarjosi pilvettömän taivaan sekä tähtitaustaa vasten vielä revontuliakin, hengästyttävän komiaa. Porojakin kävi pööpöilemässä pihan nurkalla, kaivelemassa nietosten alta jäkälää.
Siinä oli joulurauhaa, kerrassaan.

Onhan tuota myöhemminkin jouluja siellä vietetty, yhtä hienoja, mutta ensmäinen jäi parsaimmin mieleen.
 
Ein kleiner Mensch stirbt nur zum Schein
wollte ganz alleine sein. :frank:
 
Ylös