HS-ANALYYSI
Pohjois-Korea-uutinen on usein ankka
8.9.2013 19:29 2
Satu Helin
HELSINGIN SANOMAT
KCNA
Pohjois-Korean valtiollisen uutistoimiston KCNA:n torstaina julkaisemassa kuvassa maan diktaattori Kim Jong-un tarkastaa Wolnaen saaren puolustuksia maan länsiosassa. Kuvat Pohjois-Koreasta saadaan usein vain valtion virallisen tiedotuksen kautta.
Pohjois-Korean valtiollisen uutistoimiston KCNA:n torstaina julkaisemassa kuvassa maan diktaattori Kim Jong-un tarkastaa Wolnaen saaren puolustuksia maan länsiosassa. Kuvat Pohjois-Koreasta saadaan usein vain valtion virallisen tiedotuksen kautta.
Ympäri maailmaa levisi viime viikolla tieto, jonka mukaan Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-un teloitutti julkisesti 12 taiteilijaa. Uutinen kyseenalaistettiin. Maailman suljetuimmasta maasta ei hevillä heru luotettavaa tietoa.
"Pohjois-Korea lahjoitti virkamiehilleen Hitlerin Mein Kampf -teoksen." "Kim Jong-un teloitti ex-tyttöystävänsä ja 11 muuta taiteilijaa pornovideon vuoksi."
Eristyneestä Pohjois-Koreasta leviävät uutiset ovat usein kammottavia ja toisinaan absurdeja.
Mutta miten tarkasti ne pitävät paikkansa?
Varmasti tiedetään, että Pohjois-Korean hallinto on mielivaltainen, työleirit kasvavat eikä ruoka riitä. Eri asia on, miten tarkasti ulkomaailman media voi olla selvillä tapahtumien yksityiskohdista maassa, joka salaa jopa johtajansa syntymävuoden.
Pohjois-Korea on lehdistönvapausindeksillä mitattuna maailman toiseksi kehnoin. Taakse jää Eritrea, ja niukasti edellä ovat Turkmenistan ja Syyria.
Riippumatonta viestintää ei ole, eikä maan median rakenteesta ole mitään tietoa, kertoo Benjamin Ismail Toimittajat ilman rajoja -järjestöstä.
Kansainvälinen media turvautuu Pohjois-Korea-uutisoinnissa usein eteläkorealaisiin ja japanilaisiin tiedotusvälineisiin.
Viime viikolla levinnyt uutinen 12 teloitetusta taiteilijasta oli lähtöisin eteläkorealaisesta Chosun Ilbo -lehdestä. Myös HS uutisoi väitteen.
Artikkelin mukaan 12 teloitettua olivat kuvanneet toisiaan harrastamassa seksiä ja sitten myyneet videot. Teksti kertoo, että tuomittujen hallusta löydettiin myös Raamattuja. Lehti perusti tietonsa "nimettömiin kiinalaislähteisiin".
"Äärikonservatiivinen Chosun Ilbo julkaisisi minkä vain huhun, joka kertoo jotain kielteistä Pohjois-Koreasta. Samoin osa japanilaisista lehdistä", sanoo Pohjois-Korea-asiantuntija Leonid Petrov Sydneyn yliopistosta.
"Mahdollisuudet siihen, että tarina teloituksista on totta, on 50–50. Jos hallinto haluaa tappaa jonkun, siihen kyllä keksitään keino."
Petrovista merkittävin kysymys on, kuka tiedon on lehdelle kertonut. Jos Kim Jong-un teloituttaisi entisen tyttöystävänsä, tavallinen pohjoiskorealainen ei sitä varmasti tietäisi, vaikka naisen teloitus olisi julkinenkin.
Nimettöminä esiintyvät kiinalaiset ovat tyypillisiä Pohjois-Korea-aiheisten uutisten lähteitä. Chosun Ilbon lähde on todennäköisesti edestakaisin rajan yli matkustava kauppias tai salakuljettaja. Uutinen voi perustua kauppiaan matkalla kuulemaan keskustelunpätkään tai suusta suuhun kulkeneeseen juoruun.
Toinen tyypillinen uutishankintatapa on salakuljettaa kännykkä Pohjois-Koreaan Kiinasta. Jotkut Etelä-Koreassa asuvat pakolaiset pitävät sukulaisiinsa yhteyttä lyhyiden puheluiden avulla ja raportoivat sitten keskustelusta toimittajille.
Yhteistä näille lähteille on, että niiden avulla hankittuja tietoja on yleensä hyvin vaikea todistaa oikeiksi tai vääriksi.
Lisäksi lähteillä on usein hyvin rajalliset tiedot siitä, millainen Pohjois-Korean tilanne on kokonaisuutena. Kaikkein vaikeinta on kerätä tietoja pääkaupunki Pjongjangin ulkopuolelta, koska harva pohjoiskorealainen saati ulkomaalainen saa liikkua maassa vapaasti.
"Pohjois-Koreasta tulevaan uutiseen sisältyy poikkeuksetta epäilyksen elementti", Petrov tiivistää. "Tieto saadaan parhaiten varmistettua kysymällä mahdollisimman monelta. Kysytään, odotetaan jonkin aikaa ja kysytään taas joltakin toiselta."
Amerikkalainen uutistoimisto AP on yrittänyt ratkaista epäluotettavan Pohjois-Korea-tiedon ongelman avaamalla oman toimiston Pjongjangiin tammikuussa 2012. Päätös on jatkuva journalistisen kiistan aihe.
"Toiset kunnioittavat uutistoimiston päätöstä hankkia tietoa paikan päältä, toiset kysyvät, millainen toimintavapaus AP:llä todella on", Ismail sanoo.
AP joutui Pjongjangin-toimiston avatessaan lähes varmasti allekirjoittamaan Pohjois-Korean valtionhallinnon kanssa uutisointia koskevan sopimuksen.
AP:n uutiset eivät ole toistaiseksi tuottaneet Pohjois-Korealle huolenaiheita, sanoo Petrov.
"Eiväthän sen toimittajat voi noin vain mennä kadulle haastattelemaan pohjoiskorealaisia", hän sanoo. "Ja vaikka voisivatkin, eivät he mitään sanoisi."
Satu Helin
satu.helin@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n ulkomaantoimittaja.
