Niin onhan tuo homma vähän sekaisin kun ulkopolitiikka muotoilee presidentti ja hallitus "yhteistyössä". Siinä on sitten vähän epäselvää, että kumpi sanoo sen viimeisen sanan. Presidentti, joka uudenkin perustuslain mukaan johtaa ulkopolitiikkaa, vai pääministeri joka johtaa maan hallitusta. Suomen ulkopolitiikan linja on kieltämättä vähän sekaisin. Paljon käytettiin paukkuja sen suhteen, että EU:n perustuslakiin saatin pykälä, joka huomioisi Suomen ulko -ja turvallisuuspolitiikan erikoisaseman(Liittoutumattomuus). Nyt ollaan kuitenkin lähettämässä sotilaita EU:n uusien kriisinhallintajoukkojen toimintaan. Toisin sanoen paljon käytettiin vaivaa, että saadaan lakiin pykälä, jota ei edes käytetä.
Vanhanen on pyrkinyt pääministerinä saaman konsensusta presidentin, pääministerin ja ulkoministerin yhteisissä päätöksissä. Lipponenhan tunnetusti toi omia näkemyksiään esille ja jyräsi usein Halosen. Toisin sanoen Suomen ulkopoliittisia avauksia teki tuolloin pääministeri yksin. Toki myöhemmin sitten nuo avaukset kirjattiin presidentin ja hallituksen yhteisiksi ulko
-ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa.
Eniten tuota epävarmuutta ulkopoliittiseen päätöksentekoon luo liian tulkinnanvarainen perustuslaki. Jos pääministerin asemaa halutaan korostaa alkaa presidentin virka jäädä tarpeettomaksi. Toisaalta voidaan myös antaa presidentille oma vahva asemansa ulkopolitiikan johtajana ja pääministerille sisäpolitiikka. Mutta sitten tulee taas uusi kysymys eli EU-suhteet. Sehän ei enää erään tulkinnan mukaan ole ulkopolitiikkaa, vaan sisäpolitiikkaa, koska EU:ssa kaikki ovat yhtä suurta perhettä.