Ranskan tilanne on kieltämättä sekava. Ihmiset eivät enää tiedä mistä tässä äänestetään ja mikä pahinta maan johto on tämän ääneen ilmaissut. Veikkaan, että tämä jos mikä käy ylpeiden ranskalaisten luonnolle. Tyytymättömyyttä osoitetaan presidenttiin ja pääministeriin ja sosialistien kakkosmies Laurent Fabius on käynnistänyt oman presidentinvaalikampanjansa (vaalithan toki käydään vasta vuonna 2007). Muutoinkin koko perustuslakiäänestys on repinyt puoluetta kahtia.
Sinänsähän ei ole ihme, että sisäpolitiikka sotketaan tähän äänestykseen - ranskalaiset mieltävät aika pitkälti EU:n ja maan kansallisen politiikan yhdeksi ja samaksi.
Ei-puolen kampanjamainokset (niitä tulee postin mukana meille tänne töihinkin) ovat kirjavia sanomaltaan. Kuka mitäkin vastustaa, jotkut jopa McDonaldsia. Eräässäkin kuvitetussa lehtisessä peloteltiin, että äänestämällä "kyllä" Italian mafia tulee ja vie.
Seurasin Chiracin esiintymisen telkkarista - en direct avec le président - puhumassa perustuslain hyväksymisen puolesta. Asiallinen ja karismaattinen, niin kuin aina. Lehdistö tosin hänet tyrmäsi väittäen, ettei presidentti ymmärtänyt nuorten kysymyksiä ja puhui kapulakieltä, pidettiinpä ohjelman toimitusta liian "viihteellisenä" presidentin arvovallalle (noh, keskusteluohjelman olivat tuottaneet paikallinen Arvi Lind ja Mirja Pyykkö).
Tiedä miten vaalipäivälle osuva äitienpäivä vaikuttaa kansanäänestykseen.