Eurokriisi

[Archie]

Mutta kun sitä työtä ei ole.

Työn puute on pitkälti itse aiheutettu ja valittu tila, ei luonnonlaki. Tuntuu siltä, että ns. hyvinvointivaltioissa on unohdettu mistä se hyvinvointi kumpuaa. Sen sijaan ihmisiä pyritään varjelemaan sellaiselta saatanalta kuin työ. Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että työ tosi kivaa ja työnantaja vastaa kaikesta mahdollisesta. Eipä ihme ettei niitä töitä riitä.. kun rima on asetettu noin ylös.

 

[Archie]

IMF:n pääjohtaja Christine Lagarde (kuvassa) sanoo, että Kreikka tarvitsee odotettua enemmän apua.

Lagarde sanoo Handelsblatt-lehden mukaan, että Kreikan lisäavuntarve on "merkittävä kaksinumeroinen määrä" miljardeja aiemmin sovittujen lainapakettien lisäksi. Tämä siis tarkoittaa vähintään yli kymmentä miljardia, todennäköisesti jopa kymmeniä miljardeja, jos kyse on "merkittävästä" summasta.

Uusi avuntarve johtuu siitä, että maan talousnäkymät ovat heikentyneet nopeasti. Tämän takia edes velkojien kanssa sovittava velkojen nimellisarvon leikkaus ei auta laskemaan Kreikan velkaa 120 prosenttiin kansantuotteesta vuoteen 2020 mennessä (mikä sekään ei olisi ollut kestävä taso).

Lagarde tapasi keskiviikkona Berliinissä liittokansleri Angela Merkelin. Heillä ei ollut esittää ratkaisua siihen, miten uusi ongelma selvitettäisiin.

Kreikan kriisin ratkaisu näyttää muuttuvan päivä päivä vaikeammaksi, ja sotkuisan ratkaisun todennäköisyys kasvaa jatkuvasti.

Pääsee Urpilainen hakemaan uusia vakuuksia...

 

[Black Leopard]

Työn puute on pitkälti itse aiheutettu ja valittu tila, ei luonnonlaki. Tuntuu siltä, että ns. hyvinvointivaltioissa on unohdettu mistä se hyvinvointi kumpuaa. Sen sijaan ihmisiä pyritään varjelemaan sellaiselta saatanalta kuin työ. Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että työ tosi kivaa ja työnantaja vastaa kaikesta mahdollisesta. Eipä ihme ettei niitä töitä riitä.. kun rima on asetettu noin ylös.

Eikö työn sitten pitäisi olla kivaa?

 

[Archie]

Eikö työn sitten pitäisi olla kivaa?

Jos se olisi nykyisenkaltainen kriiteeri, niin ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon iäsyys sitten. Elannon hankkiminen ei välttämättä ole kivaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se pitää siirtää muiden tehtäväksi.

 

[Black Leopard]

Jos se olisi nykyisenkaltainen kriiteeri, niin ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon iäsyys sitten. Elannon hankkiminen ei välttämättä ole kivaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se pitää siirtää muiden tehtäväksi.

Kehityksen täytyisi näkyä kaikessa eikä työ, tuo yksi ihmisen elämän tärkeimpiä osa-alueita voi todellakaan olla mikään poikkeus vaan päinvastoin työelämässä kaiken kehityksenhän pitäisi näkyä erityisen selvästi, mutta suunta on kuitenkin ollut täysin päinvastainen.

Spekulointi ihmiskunnan sukupuuttoon kuolemisella on varsin ihmeellistä. Suvun jatkaminenhan on lähestulkoon aina ollut puuhista niitä kaikkein suosituimpia enkä muuten totta puhuakseni ole vielä koskaan havainnut muiden eläinten leimaavan kellokorttejaan ja kiirehtivän kieli vyön alla töihin.

 

[Archie]

Vain yksityisensektorin työllä ja sen työpaikoilla voidaan ansaita hyvinvointivaltion tulopohja pitkällä juoksulla. Työhyvinvoinnit yms. ovat pelkkä sivujuonne asiassa. Jos ne maksavat liikaa, niin työpaikkoja ei synny eikä ole sitä tulopohjaa. Tietysti on muistettava, että motivoitunut ja tyytyväinen työntekijä on paljon vastakohtaansa tuottavampi ja saakin maksaa enemmän.

 

[Black Leopard]

Vain yksityisensektorin työllä ja sen työpaikoilla voidaan ansaita hyvinvointivaltion tulopohja pitkällä juoksulla. Työhyvinvoinnit yms. ovat pelkkä sivujuonne asiassa. Jos ne maksavat liikaa, niin työpaikkoja ei synny eikä ole sitä tulopohjaa. Tietysti on muistettava, että motivoitunut ja tyytyväinen työntekijä on paljon vastakohtaansa tuottavampi ja saakin maksaa enemmän.

Ainakaan allekirjoittaneella ei ole mitään sitä vastaan, että yksilön mahdollisuudet toteuttaa unelmansa mielekkäästä ja omasta työstä esim. oman yrityksen muodossa tehdään mahdollisimman helpoksi. Jos on hyviä ideoita ja halua toteuttaa ne, niin ei muuta kuin radalle.

Työhyvinvoinnin merkitystä ei koskaan voi vähätellä. Sehän toki on mahdottomuus, että mikään työ koskaan voisi olla päivästä toiseen pelkkää ruusuilal tanssimista, mutta jos työ on pelkkää tervanjuontia päivästä, kuukaudesta ja pahimmillaan jopa vuodesta toiseen, niin silloin olisi vihellettävä peli poikki.

Voi kunpa tuon totuuden motivoituneesta ja tyytyväisestä työntekijästä kaikki muistaisivat ja tunnustaisivatkin.

 

[jps]

Aina on olemassa ammatteja, joissa itse homma tuskin on kovinkaan unelma. Tulee mieleen erilaiset jätehuollon hommat, siivous tai pysäköinnin valvoja. Kuitenkin kaikki niistä tärkeitä hommia. Tottakai aina työviihtyvyyteen liittyy muitakin asioita kuin itse varsinainen työtehtävä.

 

[jps]

Ainakaan allekirjoittaneella ei ole mitään sitä vastaan, että yksilön mahdollisuudet toteuttaa unelmansa mielekkäästä ja omasta työstä esim. oman yrityksen muodossa tehdään mahdollisimman helpoksi. Jos on hyviä ideoita ja halua toteuttaa ne, niin ei muuta kuin radalle.

Suuressa osassa yritystoimintaa vaaditaan alkuun sen verran rahallista alkupanostusta, tulojen ollessa pari ekaa vuotta pienet, että suuri osa erittäin hyvänkin liikeidean omaavista joutuu sen kuoppaamaan.

 

[Archie]

Tuli mieleen nosturikuskin haastettelu. Hänestä parasta työssä oli, että ei tarvinnut muiden kanssa lätistä.

 

[jjv]

Harrastus on mielekäs silloin, kun sen pariin pääsemistä malttamattomana odottaa ja pettyneenä ottaa vastaan tiedon, että siinä se aika taas meni. Illalla ei meinaa uni tulla, kun innostuneena suunnittelee seuraavan päivän harrastuksia ja kuluja ei halua edes laskea. Harrastuksen väliinjäädessä harmitus kestää seuraavaan harrastuskertaa asti.

Työnhyvinvointia voisi tarkastella päinvastaisesta näkökulmasta. Työhyvinvoinnissa on vikaa, jos:
- töihin lähtemistä pelkää ja työpäivän jännitys aiheuttaa fyysisiä oireita
- neljän viikon kesälomasta eka viikko menee töistä irtautumiseen ja kolme jälkimmäistä laskiessa jäljellä olevia lomapäiviä, lopulta johtaen siihen, että töihin täytyy olla yhteydessä sillä taka-ajatuksella, että voi stressata mitä joutuu töihin palatessaan tekemään
- suureen ääneen vaatii muutoksia työpaikkaansa ja työnkuvaansa, mutta muutoksen tullessa ottaa sen hyökkäyksenä itseään ja ammattitaitoaan vastaan
- pyydettäessä luettelemaan edes jotain hyviä puolia työstään, luettelee ensimmäiseksi ja lopuksi huonot puolet
- miettii millä verukkeella saisi seuraavan sairasloman tai pelkää miten saisi välttämättömän sairasloman selitettyä töissä
- kokee työnantajan painostavan irtisanoutumiseen

Se, että maanantaiaamuna vituttaa, kun viikonloppu meni nopeasti ja taas täytyy duuniin lähteä ja se, että vartin työskentelyn jälkeen vilkaisee kelloon ja laskee paljonko on seuraavaan taukoon aikaa, ei tarkoita huonoa työviihtyvyyttä. Se on työelämää. Kun lukee medianomikoulutuksen suosiosta työllisyysnäkymistä huolimatta tai juttua outokumpulaisista nuorista aikuisista, jotka kortistossa odottavat tietokonepelialan työpaikkaa, tulee vahvasti mieleen, että työhyvinvointia on nuorille markkinoitu harrastuksen mielekkyyden kriteereillä.

 

[Black Leopard]

Aina on olemassa ammatteja, joissa itse homma tuskin on kovinkaan unelma. Tulee mieleen erilaiset jätehuollon hommat, siivous tai pysäköinnin valvoja. Kuitenkin kaikki niistä tärkeitä hommia. Tottakai aina työviihtyvyyteen liittyy muitakin asioita kuin itse varsinainen työtehtävä.

Joitakin tuttuja löytyy kaikista ryhmistä pl. pysäköinninvalvojat. Sen mitä olen kanssaan keskustellut, niin he vaikuttavat olevansa erittäin tyytyväisiä työhönsä ja negatiivisia asioita on pääasiassa vain kaksi: liiallinen kiire ja paine (kiitos jatkuvan tehostuksen ja kilpailun kireyden) ja joidenkin kanssaihmisten törkeä käytös ja suoranainen avoin halveksunta kyseisiä ammattiryhmiä kohtaan.

 

[Black Leopard]

Harrastus on mielekäs silloin, kun sen pariin pääsemistä malttamattomana odottaa ja pettyneenä ottaa vastaan tiedon, että siinä se aika taas meni. Illalla ei meinaa uni tulla, kun innostuneena suunnittelee seuraavan päivän harrastuksia ja kuluja ei halua edes laskea. Harrastuksen väliinjäädessä harmitus kestää seuraavaan harrastuskertaa asti.

Työnhyvinvointia voisi tarkastella päinvastaisesta näkökulmasta. Työhyvinvoinnissa on vikaa, jos:
- töihin lähtemistä pelkää ja työpäivän jännitys aiheuttaa fyysisiä oireita
- neljän viikon kesälomasta eka viikko menee töistä irtautumiseen ja kolme jälkimmäistä laskiessa jäljellä olevia lomapäiviä, lopulta johtaen siihen, että töihin täytyy olla yhteydessä sillä taka-ajatuksella, että voi stressata mitä joutuu töihin palatessaan tekemään
- suureen ääneen vaatii muutoksia työpaikkaansa ja työnkuvaansa, mutta muutoksen tullessa ottaa sen hyökkäyksenä itseään ja ammattitaitoaan vastaan
- pyydettäessä luettelemaan edes jotain hyviä puolia työstään, luettelee ensimmäiseksi ja lopuksi huonot puolet
- miettii millä verukkeella saisi seuraavan sairasloman tai pelkää miten saisi välttämättömän sairasloman selitettyä töissä
- kokee työnantajan painostavan irtisanoutumiseen

Se, että maanantaiaamuna vituttaa, kun viikonloppu meni nopeasti ja taas täytyy duuniin lähteä ja se, että vartin työskentelyn jälkeen vilkaisee kelloon ja laskee paljonko on seuraavaan taukoon aikaa, ei tarkoita huonoa työviihtyvyyttä. Se on työelämää. Kun lukee medianomikoulutuksen suosiosta työllisyysnäkymistä huolimatta tai juttua outokumpulaisista nuorista aikuisista, jotka kortistossa odottavat tietokonepelialan työpaikkaa, tulee vahvasti mieleen, että työhyvinvointia on nuorille markkinoitu harrastuksen mielekkyyden kriteereillä.

Eikö se olisi valtion ja kunnankin kannalta järkevää toimintaa lähteä tavalla tai toisella mahdollisen omaa yritystään aloittelevan tai aloitusta vakavasti suunnittelevan outokumpulaisen tietokonepelialan nuoren tueksi, jos häneltä löytyy halua kokeilla mahdollisuuksiaan mieleisellään alalla?

Miksi harrastus ja työ välttämättä pitäisi erottaa toisistaan?

 

[jaska]

Eikö se olisi valtion ja kunnankin kannalta järkevää toimintaa lähteä tavalla tai toisella mahdollisen omaa yritystään aloittelevan tai aloitusta vakavasti suunnittelevan outokumpulaisen tietokonepelialan nuoren tueksi, jos häneltä löytyy halua kokeilla mahdollisuuksiaan mieleisellään alalla?

Miksi harrastus ja työ välttämättä pitäisi erottaa toisistaan?

Kuinkakohan monelta noista löytyi tuota? Apua kyllä löytyy, jos sitä haluaa ja yrittäjyydessä sitä pitää vähän osata halutakin.

 

[Archie]

Eikö se olisi valtion ja kunnankin kannalta järkevää toimintaa lähteä tavalla tai toisella mahdollisen omaa yritystään aloittelevan tai aloitusta vakavasti suunnittelevan outokumpulaisen tietokonepelialan nuoren tueksi, jos häneltä löytyy halua kokeilla mahdollisuuksiaan mieleisellään alalla?

Mikä estää perustamasta yritystä ja hakemaan joko starttirahaa tai ELY-keskuksen aloittavan yrityksen tukia?

 

[jjv]

Kuinkakohan monelta noista löytyi tuota? Apua kyllä löytyy, jos sitä haluaa ja yrittäjyydessä sitä pitää vähän osata halutakin.

Joo tuossa nimenomaisessa tapauksessa näillä nuorilla ei ollut alan koulutustakaan, kun kynnys lähteä kotiseutua kauemmas opiskelemaan oli liian korkea. Kovin yritteliästä kuvaa heistä ei annettu.

Uskoisin, että ainakin muuttotappiokunnissa apua on varmasti tarjolla yritystään perustavalle. Ainakin näin pikkukunnat antavat tienvarsimainoksissaan ymmärtää.

Miksi harrastus ja työ välttämättä pitäisi erottaa toisistaan?

Tietenkin harrastuksesta voi yrittää saada itselleen elannon. Siinä ohessa on syytä rakentaa myös suunnitelma b, kuten monet ammattiurheilijat tekevät. Työstäänkin jotkut kehittävät itselleen harrastuksen, mutta syytä on elämässä muutakin olla.

 

[Black Leopard]

Kuinkakohan monelta noista löytyi tuota? Apua kyllä löytyy, jos sitä haluaa ja yrittäjyydessä sitä pitää vähän osata halutakin.

Väittäisin että huomattavasti useammalta kuin yleensä luullaan, mutta jotkut tarvitsevat enemmän rohkaisua kuin toiset. Eikä kaikkien tietysti tarvitsisi omaa firmaa perustamaan. Kun joku tai jotkut onnistuvat, niin tiedossahan on työpaikkoja muillekin.

Mikä estää perustamasta yritystä ja hakemaan joko starttirahaa tai ELY-keskuksen aloittavan yrityksen tukia?

Epävarmuus, rohkaisun puute ym? Voisinpa väittää niin, että sijoittamalla esim. työttömille nykyään suunnattujen pakkovitsikursseihin uhratut rahat positiivisessa hengessä tehtyihin ns. yrittäjyysesittelyihin voisivat tulokset olla erittäinkin myönteisiä.

 

[Black Leopard]

Tietenkin harrastuksesta voi yrittää saada itselleen elannon. Siinä ohessa on syytä rakentaa myös suunnitelma b, kuten monet ammattiurheilijat tekevät. Työstäänkin jotkut kehittävät itselleen harrastuksen, mutta syytä on elämässä muutakin olla.

Kun nyt yht äkkiä alan miettimään esim. monia automekaanikkoja, niin kyllähän useimmille sekä työ että harrastus löytyy autojen parista.

Ammattiurheiljoiden tapauksessa plan B on käytännössä pakollista, koska ura huipulla on menestykseen katsomatta jokaisella yksilöllä äärettömän lyhyt ja muutamia todella harvoja poikkeuksia lukuunottamatta uralla tienatut rahat eivät riitä kovin pitkään. Toki monissa tapauksissa jatkotyötä löytyy valmennuksesta, liitoista jne.

 

[jjv]

Voisinpa väittää niin, että sijoittamalla esim. työttömille nykyään suunnattujen pakkovitsikursseihin uhratut rahat positiivisessa hengessä tehtyihin ns. yrittäjyysesittelyihin voisivat tulokset olla erittäinkin myönteisiä.

Noiden työttömille suunnattujen kurssien joukossahan on myös yrittäjäkoulutusta. Lisäksi työttömien työpajat varmasti innostavat ahkeran yritteliästä työtöntä toimintaan mukaan.

 

[Archie]

Eiköhän se isoin kynnys yrittäjyydelle ole iso taloudellinen riski. Varsinkin vielä jos palkkaat muita, niin heidän etunsa moneen kertaan turvattu ja suojattu, mutta yrittäjä itse ei mitenkään. Jotta yrittäjäksi kannattaa ryhtyä, niin kannattaa olla hyvin varma menestyksestään. Epäonnistuneesta yrittäjyydestä ei hypätä heti takaisin yhteiskunnan turvan piiriin, joten täysin omilleen voi jäädä pitkäksi aikaa.