Koska asteikko oli noinkin jyrkäksi asetettu, niin kai se piti vastata "rakastan", vaikkei suhtautumiseni nyt ihan sitä ole. Muutamina aikaisempina vuosina kiinnostus oli kovinkin tiivistä, ja kuuntelin jopa eri maiden karsintabiisejä (ikävää muuten huomata, kun todellisia helmiä tippuu itse kisoista).
Euroviisujen rikkaus on niiden monimuotoisuus. Joillekin saa nauraa, joitakin saa myötähävetä, joistakin löytää hyödyntämätöntä potentiaalia ja jotkin taas ovat aivan loistavia (ainakin omalla sarallaan). Monimuotoisuutta on sekin, miten eri maat suhtautuvat kisaan. "Suuret" maat eivät pitkään aikaan ole ottaneet hommaa tosissaan, mutta nyt Ranskasta tulee Patricia Kaas ja brittien biisin on säveltänyt Andrew Lloyd Webber.
Koskaan ei tiedä etukäteen, mikä voittaa (vaikka suosikkeja toki voi arvuutella). Voittaako kaksi vanhaa setää, naurettavat monsterit, pullukka serbityttö vai ehkä oudosti vääntelehtivä venäläispoika? Nyt taitaa voittaa viulua soittava teini naivilla biisillä, mutta armottomalla lavakarismalla.