Lukee niitä postauksia. Kyseessä ei oo usko rationaaliseen ajatteluun vaan siihen että maailma ois perimmältään rationaalinen. Se on se mielivaltainen loikka, jossa sielu ratkee tai ainakin revähtää.
Tämä on hieno kommentti ja tästä lähtökohdasta olisikin mielenkiintoista asiaa lähestyä vähän enemmän. Ilman vänkäämistä.
Haluaisinkin esittää kysymyksen uskonnollisille:
Onko oma uskosi jumaluuden olemassaoloon a) uskoa maailman irrationaalisuuteen vai b) uskoa ikäänkuin ainoaan rationaaliseen selitykseen maailmalle?
Tiedämme, että ateistien mielestä on varmasti järjenvastaista uskoa järjenvastaiseen. Mutta kumoaako tässä kaksi negaatiota toisensa uskonnollisessa ajattelussa? Että koska maailma nyt on järjenvastainen, niin ei voi olla järjenvastaista uskoa sen järjenvastaiseen syntyyn ja järjestykseen? Vai meneekö uskonnollinen ajattelu niin, että hommassa (maailmassa, sen synnyssä ja uskossa siihen) ei ole mitään järjenvastaista alunperinkään? Se vaan on niin. It 's true, it is. I know because I do.
Mietintä lähtee siitä, että kenen sielu missäkin ajatusmallissa loikkii mitenkin isoja loikkia ja nyrjähtää kuinkakin pahasti.
Olen muuten sitä mieltä, että kissa, joka päästetään ensimmäistä kertaa järven rantaan a) kesällä ja b) talvella, on tasan yhtä tyhmä molemmissa tapauksissa painaessaan suoraan laiturilta järveen. Sitä vaan vituttaa kesällä 107% enemmän. Vaikka se perusti ajattelunsa tuntemaansa ja kokemaansa todellisuuteen. Oli kovin rationaalinen.
Kaikkein rationaalisinta onkin ymmärtää järjellisyyden suhteellisuus. Se, että rationaalisen ajattelun ulkopuolella on aina toistaiseksi tuntemattomia tekijöitä, jotka vaikuttavat yhtälössä. Kuin irrationaalilukuja ennen niiden keksimistä? Tietyllä tavalla näinkin voitaisiin sanoa. Kissan kohdalla se oli lämpötilan vaikutus vesimolekyylien liikkuvuuteen. Eihän sekään kissalle olisi mitään kertonut, vaikka se olisi sen tiennytkin. Olisi pitänyt vielä kertoa molekyylien liikkuvuuden vaikutuksesta veden olomuotoon ja niiden ominaisuuksista ja ennen kaikkea kissan mielestä siitä, että järvikin on vettä ja se alkaa heti rannasta ja vesi kesällä on jumalauta märkää.
Sen jälkeen sille olisi voinutkin kertoa maailman synnystä näkemyksensä mukaisen version varmana totuutena ja katsoa kuinka se painaa hullua pakoon niin kovaa järven yli, ettei uppoa yhtään ja perustaa vastarannalla oman uskonnon, jonka pääopetus on "jos etenee tosi nopeesti, ei mirri ehdi kastua".