Noniin, aamulla kolme (3) ripulia ensinnäkin ja silmät oli aivan pilluina koska krpla. Sitten vähän paahtista naamaan ja pari kelmuun matkalle evääksi. Mitään alkoholeja en tietenkään ollut osannut varata etukäteen. Kepin olin luikkarilla vetänyt sileäksi jo torstaina ja nahka vaihdettu keskiviikkona. Treenitkin mennyt "ihan ok".
Siispä nysetulee-pysäkille odottamaan tmoita ja "Nurmista". Tulivat ja tmoi haisi kalaisalle. Nurminen joutui avaamaan ikkunaa jossain vaiheessa. Päästin TURUN rautatieasemalle ja siitä sitten junaan. Tmoilla printatuna lirpakkeet. Vähän matka väskätti ja nesteitä kului koska krpla. Jotain siinä jotkut teinitytöt riiteli mammojen kanssa istuinpaikoista. Perussettiä.
Päästiin Pasilaan ja turisteinä lähdettiin etsimään lippupistettä koska kännykkälipun tilaaminen oli joko teknisesti tai henkisesti mahdotonta, en vieläkään tiedä kumpaa. Saatiin toisten Turun turistien kanssa lopulta liput automaagisesti ostettua ja samalla naureskeltiin sitä että matka Suomen Turusta Pasilaan oli maksanut kahdeksan (8) euroa, mutta Pasilasta Myyrmäkeen viisi (5) euroa. Jännittävää oli se.
Niin, ennen lipun ostoa siinä laiturilla ihmeteltiin sitä M-junan lähtökohtaa, jonka tmoi löysi informaatiotauluista. Näyttä laituriksi aivan eriä kuin mitä esimerkiski JACQUES oli sanonut. Tässä kohtaa siis päätelmä oli se, että Jacques on mulkkujen mulkku.
No se oliko nyt sitten 8 vai 9 laituri löytyi lopulta sieltä raiteiden toiselta puolelta, kun kierrettiin siellä Pasilan ylätiloissa hetki lippuja ostellen. Vantaankoski oli tituleerasi päämääräksi ja muuten M-juna tarkoittaa sitä Martinlaakon pellavapäätä tai Myyrmäkeä tai niitä muita M-alkuisia paikkoja siinä varrella virran. Ja vantaanjoessa oli virrannut vettä valtavat määrät, siitä oli HYVINKIN EKSAKTIA tietoa meillä.
Siispä noustiin tähän M-junaan jossa morjestettiin lipuntarkastajaa ja aloin tunkea ostamaani piljettiä leimauskoneeseen, johon se ei suostunut menemään. Siispä kysyttiin lipuntarkastajalta että pitääkö nää leimata, niin loihi kertomaan meille ettei tarvitse, koska "näkyyhän se voimassaoloaika siinä lipussa", joten "OK". Mentiin istumaan ja odoteltiin saapumista mestoille.
Saavuttiin ja noustiin M-junasta pois, siis Myyrmäessä. Lähdettiin navigoimaan täysin muuttolintujen laitta tietämättä mistään mitään, päästiin parin nistin ohi ja vältyttiin raiskauksilta läheisessä metsässä ja päädyttiin, öm Myyrmäen aukiolle? ilmeisesti, siitä sitten tmoin ohjastamana kohit tätä The Lineä... tai siis The Lane... Dölein joka tapauksessa. Teline? Vittu, ihan sama. Sinne kuitenkin.
Siellä odotti hahmo Charlie, oli jo 30 minuutti palloja plätkytellyt pitkin pöytiä ja ensimmäiseksi haukkua meille koko paikan tyystin, koska oli kepit kadoksissa, restit kadoksissa, verassa reikiä ja verka irti.
Pelit hävisin vissii yhtä lukuunottamatta kaikki. Jälkikäteen tekosyyksi voisin mainita heikon valaistuksen, mutta mistä näitä tietää. Kun ei kulje niin ei kulje. Olutta meni jokunenkin tuoppi ja lonkeroa ja syötyä ei tietty TAASKAAN tulltu!
Pelien jälkeen suunnattiin läheiseen Chicos raflaan, kuulosta hyvältä ja aikaakin tuntui olevan riittävästä. Jo tässä kohtaa oli syömättömyys ja alkoholin nautinta aiheuttanut meikäläisessaä huomattavaa humalaisuutta ja vaappumista. Chicosissa tilattiin sitten vähän burgereita ja otin siihen alkupalkoiksi oluen ja Gin & tonicin muistaakseni. Niiden kanssa sitten istuttiinkin sitten 1,5h ennen kun ruoka tuli pöytään, kun oli kuulemma tullut hirrrweä ruuhka juuri ennen meitä. Tietysti tässä odotellessa humaltui ja väsyi lisää. Syötiin, maksettiin ja lähdettiin vittuhun sieltä. Kellokin oli jo tässä odotellessa juossut niin, että alkoi matka Pasilaan M-junalla vähän ahdistaa. No päädyttiin lopulta Myyrmäen johonkin keskeiseen kantabaariin astelemaan ja samointein hyökkäsi piilosta ovimies ja totesi että 2,5 € sisäänpääsymaksu. Tmoi kääntyi niin nopeasti kannoillaan, että aika-avaruus vääristyi ja jouduin mustaan aukkoon. Heräsin pihalta solmimassa kengännauhojani kun takaa kuului samaisen ovimiehen ääni että "OKEI POJAT HEI ODOTTAKAA, ette ole koskaan käyneet täällä niin pääsette nyt ilmaiseksi sisään, mutta kun lähdette niin mielellään otan mitä vaan kolikkoja teiltä vastaan". Juotiin ihan helvetinnopeat juomat kyseisessä paikassa ja lähdettiin maksamatta, siis portsarilla maksamatta. Muistaa meidän vieläkin - varmasti.
Lähtemisen syyän oli se, että M-juna menee Pasilaan n. 5 minuutin päästä ja oli siinä noin 500 metriä matkaa sinne asemalle. Joku sai matkalla puukosta.
Päästiin puukkohippasten ohi ja Charlie opasti meidät oikealle laiturille odottamaan M-junaa Helsingin suuntaan. Noustiin ylös, koska kello oli jo ns. pykälässä. Hmm. tauluissa lukee Vantaankoski. Meikäläisen aivot raksutti tässä kohtaa niin nopeasti että aika-avaruus vääristyi ja tmoi heräsi seuraavaksi radan toiselta puolelta laiturilta niin että M-juna kiihdyttää vauhtia juurikin kasvojensa edesssä. Ei muuta kuin istumaan siihen ja odottamaan seuraavaa... tässä kohtaa merkityksellistä oli se, että Pasilassa Turun junaan vaihtoon jäisi aikaa n. 8 minuuttia ja se sisältäisi asemarakennuksen sisällä pyörähtämisen, koska lauturia oli pakko vaihtaa, vaikkei tahtois.
Niin tai näin, odottelimme siinä ja tmoi otti vähän sidukkahörppyä. Paikallnen nuorehko Vandaan gubbe alkoi sieltä toiselta laiturilta sitten jossai vaiheessa tivata, että menikös tästä justiinsa juna. Sanottiin että menihän se... ehkä, hetki sitten... tai jotain. Jatkettiin tmoin kanssa tällä kertaa Charlien haukkumista puheita snookeriin liittyvistä salaliittoteorioista. Hetken kuluttua Wandan gubbe huuteli taas, että onkos nämä laiturit vaihtuneet, meneekä STADIN juna nyt sieltä laituritla. No meneehän se, vastasimme. Gubbe lähti reippaasti ylittämään raiteita ja jäi munistaan kiinni teräksiseen keskiaitaan. Aikansa ähelsi, kunnes totesin sille, että on täs 10 minuuttia vielä junan tuloon, että kierrä vaan alhaalta. Heitti kaljakassinsa gubbe tmoille ja kiersi ja sai kassinsa takaisin - tosin nyyteistään en tiedä. Tämä episodi myös varmsiti meille sen, että Jacques ja Charlie eivät olleetkaan uskomattomia kyrpänaamoja vaan M-junan kulkupuolia oli vastikään vaihdettu, Perus Wandan-gubbekaan kun ei tätä vielä tiennyt.
Juttelimme sitten junamatkan ajan gubben kanssa mm. liikunnallisista disableteesteistä. Vitutti vaan hänen peililasinsa ja parikin kertaa teki mieli sano, että ota nyt helvetti ne aurinkolasit päästäs että nähdään silmit, mulkku. Mutta siis mukava miekkonen noin muuten, miettiny paljon kaikenlaisia juttuja ja kattonu dokkareita. Valitettavasti hälle selvisi turkulaisuutemme vasta siinä likellä pasilaa.
Eipä siinä, vedin gänstähandshakeet kanssaan ja mentiin sinne Turun junaan jossa keskusteltiin tmoin kanssa lähes banninarvoisesti siitä, miten haulikkkoon myönnetään aselupa. Lopputulos oli se, ettie myönnetä vaikka tavallaan myönnetäänkin, muttei kuitenkaan. Sitten tmoi kiusasi spollea juottamalla sille väkijuomaa. Sama spolle tuli vielä Turussakin vastaan. Särmä kaveri saatana. Ja rahamies.
Tmoin kanssa käpsyteltiin Aura-biljardin salille ja vedettiin nopsakka 6-punaisen snooker-vääntö. Tyhjensin pöydän heti ilman että tmoi löi lyöntiäkään. Niin kova kunta.
Tämän jälkeen tmoi yritti venäläistyylisesti kaatua vakuutusrahojen toivossa parin auton päälle mutta lopulta päätyi menemään bussilla kotiin ja tempomaan avaimella olkalihaksistonsa paskaksi.
Itse ostin kaksi pizzaa ja autokyydin jälkeen päädyin makoilemaan pelihuoneen lattialle,. josta myöhemmin sitten sänkyyn ja sunnuntaina oli aivan karmea olo ja ripulia tuli pyllystä ulos.
Tervetuloa snooker-turnauksiin muutkin siis!
