F1 Kausikooste -82

[CCMK]

Syitä boikotin hautaamiselle oli monia. Eräs syy niistä oli boikotista huolimatta tullut maailmanlaajuinen julkisuus. 32 maata olivat näyttäneet kilpailun suorana ja noin 20 muuta maata koosteena. Lisäksi julkisuus ja Ferrarin kuljettajien jälkiselvittelyt kiinnostivat.

FOCA tajusi jälleen menneen omaan ansaansa ja FISA maksoi boikottikisallaan takaisin vuoden 1981 Kyalamin nöyryytyksen. Tuolloin tosin Bernien mahdollisen uuden sarjan koekisana ajettu kilpailu onnistui kuitenkin saamaan kohtuullista näkyvyyttä televisiossa ympäri maailman vaikka sitä pidettiinkin epäonnistuneena.

 

[CCMK]

Sponsorit, kuljettajat ja tallit saivat Imolassa enemmän huomiota kuin mitä FOCA odotti. Niki Lauda yhdessä John Watsonin ja Keke Rosbergin kanssa oli kaikkein tyytymättömin tilanteeseen. Suuret sponsorit kuten Marlboro ja Parmalat uhkasivat myös tallejaan uhkasakoilla mikäli nämä jatkaisivat boikottia myös Zolderissa.

Williams ja Lotus olivat menettää tärkeitä sponsorisuhteita ja lisäksi Lotuksen salaiset moottorineuvottelut Renaultin kanssa peruuntuivat. Tarkoituksena olisi ollut aloittaa suunnitelman tekeminen ja kauppasopimuksen alustava neuvottelu. Kysymys koski turbomoottoreita. Williamsilla ei ollut ollenkaan edes tavoitteena aloittaa mitään neuvotteluita turbomoottoreista vaikka tiesikin sen olevan kilpa-autoilun tulevaisuutta.

Ligierille boikotti tiesi jälleen vihaisia ilmeitä Ranskan sponsorien pöydissä ja turbomoottorin suunnittelu oli jälleen jäissä. McLarenilla oli Lotuksen tavoin salaiset neuvottelut turbomoottorista. Porschella asiasta oltiin Imolan suhteen ymmärtäväisiä, mutta vastaavan tapahtuminen Saksassa aiheuttaisi kaupan peruuntumisen.

Tilanne McLarenilla oli moottorien suhteen 50-50. Sen mokaaminen olisi Ronin, Teddyn ja Tylerin triumviraatista kiinni. Toisaalta varovainen piti olla sillä Marlboron uhkasakot olivat erittäin vaarallisia ja niitä ei haluttu.

 

[CCMK]

Viimeinen suuri syy Zolderin boikotin peruuntumiselle oli se, että Renaultin ylivaltaa tai ylimarssia ei tullut vaikka alkukauden osalta pahalta näyttikin. Sarjassa oli ilman Rion erikoista tilannetta ollut 4 eri voittajaa ja MM-sarja oli tasaisin moniin vuosikymmeniin. Ainakin siltä näytti.

Tuplakeskeyttäminen oli myös heikentänyt asemia. Niiden mukaan näytti siltä, että kukaan ei voittaisi tänä vuonna ylivoimaisesti.

 

[CCMK]

Suurien syiden lisäksi lopullisesti boikotin murskasi kaksi pientä syytä. Zolderin rata Imolan tapaan oli parhaimmillaan vain keskinopea. Se tarkoitti vapaastihengittäville talleille mahdollisuutta.

Suorilla tallit eivät menestyisi mutkissa nopeiden ja ketterien autojensa avuilla, mutta mutkien ja vain keskipituisten suorien ansiosta autojen turbotehot eivät ehtisi nousta liian korkeiksi.

 

[CCMK]

Viimeinen boikotinuhan poistanut asia oli Zolderin radan uudistukset ja kauden 1981 kilpailun jälkeisten tapahtumien täydellinen selvitys joiden jälkeen tallit olivat tyytyväisiä. Myöskin FISA:n armahdus Kyalamin jälkeisistä kovennetuista erityisrangaistuksista juuri vuoden 1981 Zolderin tapahtumien myötä veivät viimeiset halut erityiseen boikottiin Zolderista eteenpäin.

Radan turvallisuudesta muun muassa varikkoa oli parannettu ja kokonaan uusi Course Car oli hankittu paikalle. Viranomaisetkin olivat iloisempia kuin vuotta aiemmin huolimatta 1,2 miljoonan dollarin ratamaksusta kaudella. Lisäksi koko radan uudistukset olivat vastanneet kausisummaa.

Turvallisuuden nimissä rataa oli uudistettu paljon. Toisaalta se ei poistanut kalman hajua ilmasta. Viime kauden mekaanikkojen kuolemat ja loukkaantumiset olivat vielä tuoreina mielessä.

 

[CCMK]

Belgian Grand Prix Zolder

Päivämäärä: 9.5.1982

Radan pituus: 4,262 kilometriä

Kilpailun pituus: 70 kierrosta tai 298,34 kilometriä 2 tunnin sisään.

Sää: Aurinkoinen

Yleisöä: 55 000 katsojaa

Grand Prixilla on Belgiassa pitkät ja kunniakkaat perinteet. Vuodesta 1921 lähtien on tässä flaamien ja vallonien maassa kamppailtu Grand Prixista. Sellaista ajajalegendaa, joka ei olisi onnistunut voittamaan Belgian Grand Prixia urallaan jossakin vaiheessa ei olekaan. Ascarit Antonio ja Alberto, Louis Chiron, Tazio Nuvolari, Rudolf Caracciola, Juan Manuel Fangio, Jack Brabham, Jim Clark ja monet muut heidän jälkeensä ovat jättäneet jälkensä belgialaiseen autourheiluhistoriaan.

Historia koostuu legendaarisesta Spa-Francorchampsin radasta jolla ajettiin vuosien 1950-1970 välisenä aikana 18 kertaa. Klassinen 14 kilometriä pitkä huimia mäkiä sisältänyt maantierata joutui 60-luvun lopulla Ardennien vuorijonon vaihtelevan sään ja radan turvallisuuden boikotin uhan alle. F1:ssä rata esitteli ensimmäisenä äärimmäisen nykyaikaiset Armcon kaiteet jotka ovat sittemmin kehittyneet monta kertaa paremmiksi. Pedro Rodriguez ajoi viimeisessä Span kisassa keskituntinopeudeksi 241,253 km/h.

70-luvulla Belgian kisaa yritettiin ajaa mitä erinäköisimmillä radoilla. Brysseliin ehdotettiin jopa Monacoakin lyhyempää 2,6 kilometrin mittaista katurataa. Onneksi sen paikalla ajettiin Nivellesissä mikä ei sekään ollut grand prixin riemuvoitto. Viime vuosina ja Nivellesin jälkeen pitopaikaksi on vakiintunut Zolderin moottoristadionin rata Hasseltissa 60 kilometriä Brysselistä koiliseen.

Molemmissa suorien päissä on kaksi shikaania ja reilusti hidastavia kaarteita. Toisaalta takasuoran alamäen mutkat voi ajaa keskinopealla tahdilla. Useimmat ajajat eivät kuitenkaan pidä siitä, sillä rata johtaa helposti seuraa-johtajaa -leikkiin kuin todelliseen kamppailuun. Rata on myös likainen, kapea ja keinotekoisen oloinen. Tosin turvallisuudesta ei voi tinkiä. Etenkään viime vuoden kuolemien johdosta.

Rataa on uudistettu erityisesti varikkosuorien jälkeen ja radan pinnoitetta on uudistettu. Ikävä kyllä se syö renkaita ja ei edes AA-renkailla voi ajaa kilpailua maaliin täysin luotettavasti. Sen sijaan Michelinin Enduroille rata on kuin unelma tai Pirellin Karkealle renkaalle. Toisaalta taitava ajaja Zolderissa osaa ajaa säästeliäästikin. Hitaat kaarteet syövät epätavallisen paljon myös jarruja. Zolderiin laitetaan usein Monacon ohella erikoiskestäviä jarruja ja rakennetaan autoihin erityisiä jarrupalojen ilmanottoaukkoja.

Toisaalta Zolder on äärimmäisen ristiriitainen rata. Toiset ajajat eivät pidä siitä lainkaan. Joidenkin mukaan rata on painajaiskuva Brandsista. Toisten mielestä se on nykyajan viimeisiä aitoja moottoristadionin ratoja ja on omalla tavallaan uniikki. Radan parhaimmat ohituspaikat ovat nopeissa varikon jälkeisissä mutkissa.

Radan huonoin on maalia edeltävä shikaani joka lisättiin rataan turvallisuuden takia. Se on myös radan kapein paikka. Kleinen shikaani taas on eräs nopeimmista shikaaneista mistä avautuu matka kohti ylämäkeä ja siitä erittäin nopeaan alamäkeen. Terlamen on erittäin pitkä ja nopea tuplaoikea mutkayhdistelmä. Sen voi ajaa kolmosella, nelosella tai Villeneuven tapaan jopa viitosella.

Tällöin hengenvaarallisen ulosajon riski on olemassa ja siten kuolema väijyy koko ajan varomatonta. Toisaalta radan 90 asteen mutkat ovat erittäin nopeita verrattuna vastaaviin mutkin katuradoilla. Ikävä kyllä lukuunottamatta edellä mainittuja kuuluisia mutkia radan muissa pitkissä mutkissa on aerodynamiikan myötä erittäin vaikea ohittaa.

 

[CCMK]

Ennen Belgian grand prixia Williamsin piti valita toinen kuljettaja talliin loppukaudeksi vaikka aluksi myös aivan kuka tahansa kuljettaja olisi kelvannut Zolderiin tai Monacoon. Kekelle oli varsin yhdentekevää tallitoverin valinta.

Hänet oli toki nostettu ykköskuljettajaksi ja suurimmassa osasta ajajia Keke sai jo hieman päätäntävaltaa. Ikävä kyllä muutaman nimen kohdalla Frank Williams oli edelleen sokea. Muun muassa Alan Jones ja Mario Andretti olivat sellaisia nimiä.

Lopulta Keken tallikaveriksi ehdolla oli peräti 17 eri kuljettajaa ennen kuin lopulta listan loppupäästä otettiin ajamaan Derek Daly. Väliin mahtui entistä mestaria, maksukuskia, potentiaalista nuorta kuljettajaa ja rutinoitunutta tavallista kuljettajaa.

 

[CCMK]

Eräs ensimmäisistä Frankin ehdokkaista oli Nigel Mansell. Mansell oli näyttänyt Lotuksella taitojaan erityisesti keskinopeilla radoilla ja katuradoilla kuten Monacossa. Ikävä kyllä suunnitelman esti Colin Chapman joka ei halunnut päästää kuljettajaansa kilpailijan leiriin. Frank Williamsille Mansell olisi lopulta pitkän tinkimisen jälkeen tullut maksamaan jopa 150 000 dollaria. Tähän summaan olisi kuulunut Mansellin sopimuskausi ja palkka ja siirtokorvausraha.

Frank Williams kieltäytyi asiasta. Lotuksen sisäisistä ristiriidoista kertoi paljon myös se, että Peter Warr yritti saada Mansellia lähtemään tallista ja olisi itse suostunut Frank Williamsin alhaisimpiinkin tarjouksiin joka olisi ollut vain puolet Keken palkasta ja korkeintaan korvauksena Lotusin kausirahan verran mikäli olisi tullut maailmanmestaruus eli 75 000 dollaria.

Warr puhui myös Rosbergin vapaasta siirtymisestä Williamsille mikäli Alan Jones tai Mario Andretti tulisi talliin takaisin loppukaudeksi ja siirto toteutettaisiin.

Chapman maksoi myöhemmin kaudella tyytymättömälle Mansellille jopa 10 000 dollaria ylimääräistä jotta hän ei lähtisi yrittämään Le Mansia. Mansellille raha ei myöskään olisi ollut tallinvaihdon seurauksena ongelma vaikka varmasti 20 000 dollarin voittobonusta olisi tullut ikävä. Sen Chapman maksoi kuuluisasta lakinlennostaan. Ken Tyrrell vastaavasti vain 5000 dollaria pelkästä voitosta.

 

[CCMK]

Seuraava ehdokas olisi ollut Derek Warwick joka myös pyöri huhuissa. Hän oli tyytymätön Tolemanilla tallin kilpailuongelmista johtuen. Frankille Warwick näytti potentiaaliselta yllättäjältä ja parempaakaan ei ollut tarjolla. Alex Hawkridge esti kuitenkin sopimuksen vedoten Warwickin voimassaolevaan sopimukseen.

Uutta sopimusta kesken kauden ei sovittaisi ilman siirtokorvausta. Lisäksi neuvotteluita jarruttivat myös Warwickin omat vaatimukset rahasta. Hän ei siirtyisi pois tallista ellei hän saisi samaa palkkaa kuin Tolemanilla.

Neuvottelujen edetessä Warwick alkoi kuitenkin myöntymään ehtoihin koska Tolemanilla korvattaisiin rahan takia pian joko hänet tai Teo Fabi Rupert Keeganilla ja jollakin toisella brittirahan tuomalla maksukuljettajalla.

 

[CCMK]

Jean-Pierre Jarierille Williamsin pesti olisi ollut unelmien täyttymys. Kauden 1981 lopussa hänet oli kutsuttu testeihin muuten vain ja myös mittatikuksi Rosbergille ja tallin omalle ensimmäiselle ammattitestaajalle Jonathan Palmerille. Ikävä kyllä hän hävisi paikan Rosbergille ja hänen koko uransa näytti olevan ohi.

Imolan neljäs sija näytti herättäneen hänen unelmansa eloon kun Frank Williams halusi hänet Keken tallikaveriksi. Huolimatta ajoittain tiukoista ja tulisista sanallisista yhteenotoista Jarier halusi vain hyvän paikan tallista ja rahasta hän vähät välitti.

Ikävä kyllä Enzo Osella piti hänet väkisin tallissaan ja kun Jarier ei millään kyennyt irtautumaan sopimuksestaan ja Osellan talli oli vielä Imolan jälkeisen optimismin huipulla niin Frank menetti kiinnostuksensa. Se virhe oli Jarierille katkera pala niellä. Sitä ei myöskään helpottanut tallipäällikkö Osellan asenne.

Lopullisesti Jarierilta asenne loppui Las Vegasin autonromutuksen jälkeen vaikka kauden 1983 alussa hänen piti tuoda 1,2 miljoonaa dollaria ja f1:n ennätyssumma talliin niin sen saivat hoitaa muut rahamiehet.

 

[CCMK]

Nuori Jonathan Palmer oli jälleen Kekelle ehdolla tallikaveriksi. Hänen testeissään antamaa palautettaan ihailivat Frank Dernie ja Patrick Head. Jostakin syystä Frank Williams ei vain halunnut ottaa nuorukaista ajamaan Keken tallikaveriksi.

Rahallisesti hänen ei olisi tarvinnut maksaa paljon mitään lisää Palmerin 25 000 dollarin testipalkan lisäksi. Menestysbonus kuten maailmanmestaruus olisi myös ollut varsin nimellinen. Lopulta Frank ei halunnut häntä ottaa ja piti häntä testikuskina melkein kolme vuotta varsin turhaan. Toki palkintona oli yksi kisa ylimääräisellä Williamsilla Brands Hatchissa 1983 Euroopan gp:ssä. Silloin auto ei ollut mistään kotoisin ja kilpailukin oli kärsimystä.

 

[CCMK]

Välillä Frankin huippukuljettajien epätoivo sai myös huvittaviakin piirteitä. Eräässä vaiheessa hän huumorilla kyseli myös pari vuotta aiemmin uransa lopettanutta Emerson Fittipaldiakin ajamaan tallissa loppukauden ajan.

Fittipaldi kiitti ja kuittasi asiaan huumorilla. Emersonia kiinnosti paljon Keken ajamiset tallissa ja hän oli varsin iloinen, että Keken lahjakkuus pääsi loistamaan oikealla autolla.

 

[CCMK]

Frank otti Zolderin aikoihin viimeisen kerran kauden 1982 aikana vakavasti yhteyttä Alan Jonesiin. Jonesille hän toisti jälleen uskomattoman tarjouksensa ja ykköskuskin ehdottomat edut. Williamsilla alettiin tuohtua tallipäällikön Jonesin ajohaluista. Samalla kyseenalaistettiin myös Jonesin motivaatio.

Mitä Jones pystyisi tuomaan kun ei Reutemannkaan voinut tuoda suurta hohtoa? Etenkin juuri mahdollinen menestyksen puute nähtiin vaarallisena piirteenä.

Lisäksi myös uskomattomat summat millä olisi saanut lukuisia muitakin kuljettajia tai vaikutettua auton kehitykseen uhkasivat valua muualle. Lopulta Jones ei suostunut tarjoukseen ja ei enää aikonut tulla ajamaan tallissa.

Se oli varsin surullinen tarina sillä myöhemmin Jonesin ajohalut heräsivät uudelleen ja sitten Jones ajeli kaljamahaisena Arrowsilla ja siinäkin vain yhden kisan kun vaati summia jotka hän olisi saanut Williamsilla minimipalkkiona. Toki vuosia myöhemmin Team Haasilla tuli myös ajettua lisää kisoja huonolla menestyksellä.

Myöhemmin Frank hyödynsi Jonesilta säästämiään rahoja muun muassa ylimääräisiin autoihin ja ylimääräisiin testeihin Ranskaan jossa testattiin renkaita ja uutta salaista kuusipyöräistä autoa.

 

[CCMK]

Mario Andretti oli vuorostaan jälleen suostuvainen tulemaan takaisin f1:n pariin, mutta vain hintakorvauksella per kisa minkä hän istuisi f1:ssä indycarin sijaan. Lisäksi Andretti halusi myös vakituisen palkan ja miljoonan taalan mestaruusbonuksen. Hintaneuvottelujen päätteeksi Frank sai tingittyä kompromissin kisakorvauksesta. Se olisi ollut 55 000 dollaria.

Sen myötä Andretti saisi unohtaa kausirahan ja mieluusti myös mestaruusbonuksenkin. Frankia ei ollut miellyttänyt Andrettin heikko ajo Long Beachissa Kekeen verrattuna. Andrettin kanssa neuvottelut päättyivät Zolderin jälkeen vaikka Amerikan jäljellä oleviin kisoihin Andretti oli aina valmis tulemaan milloin vain.

 

[CCMK]

Sitten Frank Williams kääntyi uudestaan Lotuksen puoleen. Tällä kertaa Frank halusi ajattaa Lotuksen testikuljettajia. Frankin perustellessa asiaa rahan ei pitäisi olla ongelma ja etenkin ykköstestaaja Roberto Moreno nähtiin lahjakkaana kuljettajana vaikka testikokemusta hänellä oli vain vanhan auton puolelta Lotuksella.

Chapman lupasi harkita asiaa, mutta lopulta ei halunnut Morenon menevän kilpailevaan talliin. Lisäksi Morenoa tarjottiin myös lukuisiin maksutalleihin syöttinä joka ei sopinut Chapmanin kuvaan.

 

[CCMK]

Sama kohtalo oli edessä myös Lotuksen kakkostestaaja Geoff Leesillä. Hänkään ei saanut tilaisuuttaan näyttää huipputallissa juurikin Chapmanin takia.

Warrilla tilanne olisi ollut aivan toinen ja varmasti testaajia jotka olivat kauden 1982 aikana muutenkin vähäisessä käytössä niin ei olisi kaivannut kukaan vakavasti paitsi silloin tällöin. Leesin asioita toki vaikeutti myös alustava Theodoren sopimus jonka mukaan hänen olisi pitänyt ajaa Imolassa tai Zolderissa. Lopulta Leesin kisasopimus purkautui Derek Dalyn palattua talliin mikä aiheutti pienen sekaannuksen.

 

[CCMK]

Eräs mielenkiintoisin Williamsia lähestynyt tukija tuli Hollannista. Hollannin yritysten edustajilla oli intoa tarjota Jan Lammersia talliin. Lammers oli moottoriurheilun monitoimimies joka olisi tuonut myös arvokasta sponsorirahaa talliin.

Lisäksi Hollannin suuret yritykset tarjosivat myös uutta testikuljettajaa talliin. Hänen nimensä olisi ollut Huub Rothengatter. Frank Williamsiin oli tehnyt vaikutuksen neljäs ruutu Long Beachissa 1980 ja huippuajat pikkutallien surkeilla puurenkailla jo aiemmin aika-ajon aikana. Ikävä kyllä kisassa vaihdelaatikko petti Lammersin.

Lammers oli alkukaudella 1982 ollut ehdokkaana ATS:lle, Ensignille ja Theodorelle. ATS hylkäsi hänet ensin Eliseo Salazarin rahojen ja myöhemmin myös Winkelhockin takia. Samoin Ensign hylkäsi hänet Roberto Guerreron rahojen vuoksi. Theodorella taas vain nähtiin paremmaksi sijoitukseksi sankarikuski Patrick Tambay joka ei lopulta edes ajanut ja hänen jälkeen palkattu Derek Daly.

Sen jälkeen Lammers oli ollut ehdolla useisiin talleihin juurikin Kyalamin f1-lakon aikoihin. Toki Lammersilla olisi ollut vaihtoehtona myös Tyrrell, mutta Hollannin sponsorit eivät asiaan suostuneet. Frank Williamsin päätös oli kuitenkin lopulta kielteinen. Hän sai aivan kylliksi rahaa Saudi-Arabiasta ja kyse oli myös imagosta.

Lisäksi englantilaisen tallin muuttuminen yhtäkkiä lähes hollantilaiseksi olisi ollut varsin erikoinen ratkaisu vaikka sponsorit yrittivät vielä ajattaa Lammersia kolmantena autona tallissa niin vastaus oli jyrkkä ei.

Lammersille tilaisuus päästä näyttämään kykynsä huipputallissa oli mennyt. Toki paikkoja vieläkin löytyi ja Theodoren epäselvä sopimuskuvio tarjoaisi Ensignin ohella myös paikan. Ensignilla olisi voinut koettaa suurempaa kisamaksua kuin 3000 dollaria ajolta. Se olisi voinut vapauttaa ajon yhdeksi kisaksi. Lopulta tilanne näytti Lammersin kannalta siltä, että hän ajaisi Zolderissa Theodorea.

 

[CCMK]

Sitten oli Lammersin ohella vuorossa Williamsille sitkein 80-luvun maksuyrittäjä Emilio de Villota. Hän oli kyennyt pitkän ja rikkonaisen f1-uransa aikana ostamaan jopa yksityisen McLarenin. Nyt hän halusi ostaa yksityisen Williamsin ja ajaa sillä omiin nimiinsä toki osana Williamsia.

Tallisopimusta ei syntynyt ja kun vielä Emilio olisi halunnut ajaa yksityisenä niin Frank Williams ei kauan harkinnut asiaa ja neuvottelut päättyivät siihen. Emiliolle kukkaro avasi lukuisia mahdollisuuksia ja Marchilta vastattiin myönteisesti Emilion pyyntöön. Emilio ajelikin Mike Earlen ja F2-tallin Onyxin miehistön koristamassa yksityisautossa Zolderissa.

 

[CCMK]

Seuraavaksi Williams halusi saada suhteellisen korkealla siirtosummalla talliinsa Mario Andrettin suositteleman ja arabisponsorien ennen kautta haluaman Eddie Cheeverin Ligieriltä. Ikävä kyllä Guy Ligier ei suostunut siirtosummaan. Lisäksi Cheever oli edelleen loukkaantunut hieman Frankin väliinpitämättömyydestä testimahdollisuuksien aikana ja lisäksi siitä, että talli valitsi hänen sijastaan Keke Rosbergin talliin.

Jälkiviisaasti sanoen se oli paha virhe Cheeverin kohdalta. Hän menetti huipputallin paikan ja jäi Ligierille jossa toki ajoi välillä satunnaisen mahtavia kilpailuja. Kaudella 1983 sai vielä Renaultin paikan ja pysyi oikeastaan koko uransa erityisesti katuradoilla vaarallisena vastustajana. Frank ei kuitenkaan Cheeveriä saanut ja kunnolliset ehdokkaat alkoivat olla vähissä.

 

[CCMK]

Rupert Keegan pyöri myös mahdollisena Williamsin korvausehdokkaana. Hän olisi tarjonnut tallille loppukaudeksi 715 000 dollarin summaa talliin ja halusi vain varsin pienen palkkion. Ikävä kyllä Frankia ei kiinnostanut rahantuonti ja Keegan sai jäädä väijymään Tolemanin paikkaa Teo Fabilta. Myöhemmin kaudella Keegan toki pääsi ajamaankin Marchilla.