Ongelmahan on juuri siinä, että edelleen ainoa järkevä syy sille, miksi F1 edustaa formuloita omalla MM-arvollaan on se, että FIA nimitti sen sellaiseksi. Alussa CSI:n luonnos kuljettajien MM-sarjasta oli sellainen, ettei MM-osakilpailua tarvinnut ajaa F1-autoilla. Siksi Indianapolis oli vuoden 1950 MM-kalenterissa, aivan samalla tavalla kuin se oli ollut 1925 ensimmäisessä versiossa ja myöhemmin MM:stä ajettiin F2-autollakin.
Olen ehkä hieman jyrkkä asiassani, mutta minusta vain on aina tuntunut siltä, että ratkaistaessa kuljettajien maailmanmestaruutta, tulisi kuljettajan todella olla paras. Tästä syystä hänet tarvitsisi laittaa mitä erilaisimpiin tilanteisiin, joita auton ratissa voi kohdata. Verrattuna Indianapolisin 500-mailin ajoon tai 24:n tunnin selviytymiskilpailuun F1 on todella melko muovinen, turhan kliininen. F1 saisi toki elää sarjana muiden joukossa, mutta jalustalle sitä, tai sen mestaruutta en ole asettanut, koska se ei ole läpi historiansa eronnut serkuistaan millään tavalla. Paitsi, että isäpappa on yrittänyt tappaa kaikki lähisukulaiset sen ympäriltä ja se ei ainakaan ole parantanut näkemystäni.
ALMS ajoi Long Beachissä alle kahden tunnin kilpailun samoilla autoilla kuin Sebringin 12 tunnin ajon pari viikkoa aiemmin. CART käytti aikanaan samoja autoja ovaaleilla ja moottoriradoilla. Ralliautoilla voidaan ajaa ratakilpailu.
Säännöt pitäisivät autot samanlaisina kilpailutyypistä ja radasta riippumatta.
Voin vakuuttaa ettei tämä idea maksaisi yhtään sen enempää kuin mitä Toyota nykyään kaataa menestyksettömään F1-autoon, mutta autonvalmistajan kannalta se olisi vain järkevämpi formula, jonka kehityksestä hyötyisivät tavalliset autoilijat kuten sinä ja minä. Lisäksi vihdoinkin saisimme vastauksen kysymykseen: kuka on maailman paras kuljettaja? Le Mansissa paahtava rallimestari Loeb, Amerikan lyhytradojen Tony Stewart tai Jeff Gordon vai Monacon kaduilla kaahaava Räikkönen?
