F1:ssä käytettävien kilpailurangaistusten historiaa

[CCMK]

Brasilian Interlagosin 1990 kilpailusta riittäisi muistoja kertaan jos toiseenkin, mutta sen kilpailurangaistuksista puhuen ei niitä isommin nähty.

Tai oikeammin sen kilpailua edeltäviä kilpailuviikonlopun rangaistuksia oli tulla kyllä eteen.

Muun muassa Lajin Johtavan Tuomarin John Corsmitin ollessa jälleen kiireinen kun taas oli Senna-Prost-kohua muun muassa esimerkiksi ranskalaiskuskin turvamiesten ja poliisien saattueista Interlagosiin kun fanien mahdollista Prostin kimppuun käymistä pelättiin liikaa niin yksi muu ongelma oli lähinnä pienempien Esikarsintatallien ongelmat.

Life-talli jälleen herätti huomattavaa pahennusta ja yksi sitäkin ärsyttävämpi oli EuroBrun-tallin temppu vaarallisuudessaan.

Tallin mekaanikot kun olivat innokkuudessaan tankanneet liian vähän Roberto 'Pupo' Morenolle ratkaisevalle kierrokselle polttoainetta ja niin siinä kävi, että auto jäi radan varteen kesken ehkäpä nyt vähän enemmän bensaa laitettuna jatkoon pääsyyn varmistavan nopean kierroksen!

Vieläpä niin vaaralliseen paikkaan, että ihme oli kenenkään ajaminen kolaroimatta päin Morenon hylättyä autoa tai typerästi radalle säntäileviä EuroBrunin tallin mekaanikkoja!

Työntöapua oli ja sen vielä lopulta olosuhteissa pystyi hyväksymään, mutta herra Corsmit puhisi kiukkua ja sakkoja ehdollisella kilpailukiellolla oli luvassa ellei talli osaisi ammattimaisempaa käytöstä vastaisuudessa.

Siten ainakin hetkeksi eloton Life-talli oli paheksumisen valokeilan ulkopuolella.

 

[CCMK]

Vuoden 1990 Imolan kisaviikonloppuna tutkittiin kisan alussa niin Lajin Virallisen Lähettäjän eli Roland Bruynseraeden toimesta kuin myös Lajin Johtavan Tuomarin eli John Corsmitin toimistossa mahdollista Gerhard Bergerin varaslähtöä. Lopulta pitkien vaiheiden jälkeen ei tuomiota annettu kun täpärästi katsottiin, että rikettä ei ollut asiaan.

Mikäli olisi ollut niin Berger olisi tietysti saanut sen kuuluisan minuutin aikasakon ja palkinnoilta olisi jääty pois sinne noin sijojen 6-9 paikkeille tilanteista ja ajosijoista riippuen.

Osa noista jäännöspistettä lähellä silloin olleista kuskeista kun oli jäänyt kierroksella ja tietysti aina kun näin oli niin kellon laskuria tai sijavälejä ei ollut helppo määrittä sijoitukseltaan tarkkaan toisin kuin normaalin saman kierroksen aikaerotilanteissa.

Muutoin tuomariston kohdalla paikallisempien nimien tai tietysti Lajin Johtavan Tuomarin eli John Corsmitin kohdalla oli viikonloppuna ollut ongelmia niin Andrea de Cesariksen ja Alessandro Sandro Nanninin, Andrea de Cesariksen ja Nigel Mansellin kuten myös Paolo Barillan ja Olivier Grouillardin erinäisten osumatilanteiden tai estelytilanteiden kohdalla rangaistushakua.

Lopulta ilman tuomiota vaikkakin Barillaa kylläkin peloteltiin sakkouhalla ja ehkä kilpailukiellolla mikäli vielä kerran kolauttelisi tavalla missä oli kolhinut epäselvissä oloissa Grouillardin Osellaa.

Joissakin yhteyksissä ja etenkin paljon kärsineen Minardi-tallin (Pierluigi Martini oli loukkaantunut jääden kisasta ulos.) omasta mielestä enemmänkin Grouillard oli itse syyllinen estelyihin, kolareihin ja ansaitsi keskeytyksensä kun hän oli pilannut Barillan kilpailun osumallaan häneen.

Barilla tietyin ehdoin ajoikin kilpailun alussa tavallista paremmin Minardilla sittemmin harvinaiseksi jääneellä paremman ajon näytöllä. Pitkälti ehkä myös tutun radankin voimin ennen kuin sitten kolari vei puhdin autosta. Tosin hän ei sentään jäänyt radan varteen toisin kuin kiistakumppani Grouillard.

Andrea de Cesaris tosiaan oli osunut siis niin viikonlopun muissa sessioissa ja kuin Mansellin kanssa osuma tuli kisassa.

Tapaus Barilla-Grouillard tai Grouillard-Barilla jäi ja ehkä jääneekin vähän epäselväksi syyllisyydeltään aikakirjoihin kun tuntui olevan ihan lajiselostajillakin erimielisyyttä kuin yhtä monta mielipidettä tapahtuneesta. Vaihtelevat ääripäät tuntuivat olevan asiaan niin Murray Walkerilla kuin Heinz Prüllerillä. Molemmat tietenkin kielialueittensa ehdottomia ykkösmoottoriurheiluselostajia sen kuninkuusluokkaan kuten myös käytännön käveleviä tietosanakirjoja alallaan he olivat silloin.

Ja tietysti vielä Herr Prüller on sitä perin iäkkäänä vieläkin elossa olevana!

 

[CCMK]

Monacoon 1990 ei paljon erilaisia rangaistustilanteita mietitty.

Mitä nyt kylläkin Gerhard Bergerin levoton käytös ensimmäisen keskeytetyn lähdön osalta pantiin merkille Lajin Johtavan Tuomarin John Corsmitin toimistossa kuten myös tietysti muuna seikkana ongelmana nähtiin myös Nigel Mansellin ja Pierluigi Martinin alkukierrosten osumaväännöt molemmissa lähdöissä.

Näistä ei vielä pahemmin tullut mitään, mutta Nelson Piquetin auton käyntiin työntö nähtiin valitettavasti silloisen uudemman sääntötulkinnan vuoksi laittomana ja silloisiksi lähivuosiksi 1990-luvun alkuun nähtiin monella muullakin kerralla kuohuttavana juttuna.

Minuutin aikasakko paikallistuomariston eli ACM:n herrojen suosittelemana hylättiin jolloin sitten heilui Piquetille musta lippu ja nk. Piruetti-Piquet oli täten hylätty kisasta.

Monacossa 1990 myöskään viikonloppuna muutoin aina ennen pitkää hengenvaarallisuuteen asti haitannut Life-tallin hitaus oli poissa sieltä.

Tai oikeammin vain vähemmän häiritsevää luokkaa hitaus oli niin valmiiksi hitaalla radalla yleensä.

Bruno Giacomellin ja tallin ehkä tietty tähtihetki oli saada ajaa peräti 8 kierrosta ja edes kerrankin suhteellisen lähellä sellaista hyvin, hyvin rajallista koko automallin huippunopeutta eli ihan vain vähän päälle 300 kilometrin tuntinopeutta tai sen lähelle ylittänyttä vauhtia valmiiksi silti hitaanakin kiehuvaan autoon ennen kuin kone sitten väistämättä leikkasi kiinni.

Tietysti muuten viikonloppuna Ayrton Senna puisteli muuten nyrkkiä eräälle ACM:n ratavalvojalle kun tämä näytti väärää lippua väärässä kohtaa ja Senna oli kolaroida sen takia.

Tämä tilanne varmaankin sattui kisassa muistini mukaan ja juurikin kun oli tämä Sennan ainut vaaratilanne voiton tai muun suhteen todella ajamalla eli Derek Warwickin keskeytyksen väistön vaaratilanne.

Lisäksi tietysti Lajin Johtava Tuomari John Corsmit pui Sennan ongelmaa kun Senna ei Monacon aikaan edelleenkään tarttunut Alain Prostin kanssa selvään puheyhteyteen kenties sopimaan edes heidän riitaisia välejään vähän paremmiksi.

Brasilian Interlagosissa eräässä ajajakokouksessa vaikka muutoin kaikesta he olivat olleet Prostin kanssa kokouksessa samaa mieltä ajajien turvallisuupuolen suhteen niin esimerkiksi Senna kieltäytyi paiskaamasta kättä tilaisuuden päätteeksi Prostin kanssa ja oli näyttää kansainvälisiä hyvin rumia sormimerkkejä sitten asiasta juuri kyselleille toimittajille.

Toimittajia joukossaan muun muassa juhlakisaa paikan päällä raportoiduista kisoista viettänyt Jabby Crombac kummastutti Sennan asenne ja Sennan olennaisen töykeästä käytöksestä Prostia kohtaan huomauttaneita Corsmittia ja Balestrea kohtaan ennen kuin sitten Ron Dennis tarttui Sennaa kädestä taluttaen brasilialaisen muualle ennen lopullista räjähdystä.

Gaalaillallisilla Monacossa sitten Dennisillä oli melko jäätävä tunne noita herroja kohtaan ja elehdintä Bernien suuntaan oli vilkasta siitä, että kohta hän ei voi enää hillitä Sennan raivoa jos asialle Bernie ei alkaisi tehdä jotakin pian.

 

[CCMK]

Montrealissa 1990 ei paljon sinänsä erinäisiä kilpailurangaistuksia nähty.

Välillä tosin joillekin kuskeille hieman huomautettiin erinäisistä kolareista kuten esimerkiksi Thierry Boutsenin kolarista päin Nicola Larinia ja tietenkin Andrea de Cesariksen osumakolarista Jean Alesin kanssa.

Tunnetumpi juttu eli Gerhard Bergerin aikasakko tietysti myös herätti keskustelua ja aikasakkojen pienentämistä kiirehdittiin, mutta vähän tätä myöhemmässä ajassa tietysti ilmoitettiin sen olevan enää mahdotonta vuodelle 1990.

Toki vuodelle 1991 aiottiin lopullisesti saattaa voimaan silloin uudistetut säännöt ja joista tietysti oli kiistelty tai oltu lajiin laittaa heti jo vuoden 1989 alusta alkaen milloin enemmän tai vähemmän missäkin lajikokouksessa.

Tuossa Bergerin aikasakkotilanteissa ero olisi voinut olla Alain Prostiin lopussa ihan vähän pienempikin kun välillä kansainvälisiin TV-kelloihin tai tuomariston omiin aikaeroihin oli merkitty 0,034 sekuntia eli 34 tuhannesosaa nelostilan ja viitostilan välillä, mutta sittemmin homma korjautui oikeaksi eli eroa jäi aikasakon jälkeen 1,034 sekuntia Prostiin.

Sankaruuksia ja pistesijoja riittäisi, mutta mikäli esimerkiksi vielä Ayrton Senna olisi ajatuksella hylätty kisasta sittenkin johtuen kilpailun alun erikoisesta Course Carin ohittamisesta oletetun hälytysajon aikana (Kisassa tosiaan äärimmäisen harvinaisesti Course Car radalla turva-auton edeltäjän tilanteessa siten, että punaisia lippuja ei siis heilunut ja jossa olisi pitänyt olla kuin tietysti turva-autotilanteessa kiitos sateen ja kolareista tippuneiden autonromujen.) niin Nelson Piquet olisi voittanut kisan!

Piquet ei ajanut muutenkaan huonosti kun yleensäkin monien mielestä Piquet ajoi parhaimman kisansa sitten Mexico Cityn 1987 ja palkinto oli uusin Piquetille muutenkin sitten Adelaiden 1988 tuolloin Lotuksella.

Mexico Cityssä 1987 Piquet pääsi ruutulipulle ensimmäisenä, mutta nk. Yhteisaikakilpailujen säännön vuoksi voiton vei Nigel Mansell.

Mansell itse vuorostaan pääsi kuin pääsikin täpärästi Bergerin aikasakon myötä itse palkinnoille, mutta onnea oli vähän matkassa britille kun osin taisteltiin kelloa vastaan ja Alain Prost oli osin kyllä paremmin menossa palkinnoille ilman autovaurioitaan.

Sennan ja kieltämättä brasilialaista vähän säikäyttäneen Course Car-tilanteen ohittelun juttua kun käytiin läpi niin siinä tietysti brasilialaisen onneksi se oli ollut yleensäkin laittomasti radalla ja siihen päälle vielä ei ollut niitä hälytysvaloja päällä kun silloinhan tietysti vanhempina päivinä Course Carin sai ohittaa radalla kun muuten ei saanut ohitella ilman lupia.

Muuten Lajin Johtavaa Tuomaria eli John Corsmitia ärsytti lähinnä EuroBrun-tallin ja Life-tallin ongelmat pieninä tai suurina tilanteen mukaan. Ensin mainitulla muun muassa Claudio Langes sai potkut ja sitten kutsuttiin rahoineen takaisin kun ei muuta rahasäkkimiestä kuten vaikka jo perinnekuski Oscar Larrauria talliin löytynyt ajamaan ja jälkeen mainittu oli jälleen normaalimmalla radalla taas hengenvaarallisen hidas autoineen kaikkineen vaikka Bruno Giacomelli yrittikin kaikkensa asian eteen parempaan päin.

Mitä Sennaan tulee niin kyllähän Senna ansaitsi voittaa ja mikäli voitto oli epäilyttävä osin ihan jos siksi miten hyvin ja jopa välillä oikeasti Sennaa paremmin Gerhard Berger ajoi sunnuntaina niin itse paalupaikkakuningas kiistattomasti lajiin Senna sillä hetkellä oli.

Uran silloinen 46:s paalupaikka osui Montrealiin 1990 ja erikoista oli silloin se, että Montrealista 1990 alaspäin edelliseen 37 osakilpailuun oli ollut Senna joka tapauksessa 30 kertaa paalupaikalla sunnuntain kisaan eli tahti oli hyvin huikea!

Tietysti vielä myös Lajin Johtava Tuomari eli John Corsmit ja Lajin Virallinen Lähettäjä eli Roland Bruynseraede keskustelivat välillä myös siitä, että olisiko pitänyt kenties mahdollisesti liputtaa punaisin lipuin siinä vaiheessa kisaa se poikki siis kun Jean Alesi keskeytti kolaroiden siis Alessandro Sandro Nanninin hylätyn auton kanssa kun Nannini oli jo keskeyttänyt aiemmin ja romua tuli radalle.

Lopulta onneksi niin ei tehty kun tätä ennen muu vaihtoehto eli keltaiset liput ja Course Car radalle nyt virallisemmin olisi myös ollut erikoisuus kun tuotakin kisan alun erikoistapahtumaa miettien se oli jo kerrotusti radalla käynyt ilman isompia lupia niin selviteltiin ja samassa yhteydessä nähtiin tarpeettomaksi.

Punainen lippu vuorostaan olisi tiennyt nk. Yhteisaikakilpailua ja tietysti silläkin olisi ollut miettimistä sitten Bergerin aikasakonkin suhteen loppuaikaan ennen pitkää.

 

[CCMK]

Mexico Cityn kisaan 1990 tai sen viikonloppuun ei paljon kilpailurangaistuksia nähty.

Lähinnä varoituksia oli esimerkiksi Japanin miesten eli Satoru Nakajiman ja Aguri Suzukin keskinäisen kolarin takia ja sitten tietysti taas valiteltiin Lajin Johtavan Tuomarin eli John Corsmitin toimistossa Life-tallin täydellistä kilpailukyvyttömyyttä jälleen hengenvaarallisenkin hitaan laitteiston kanssa olemisen suhteen.

EuroBrun-tallin Roberto 'Pupo' Moreno näytti pääsevän sunnuntain kisan tallin auton heikkoudet tuntien lähes ylimaallisen tuntuisella ajalla kunnes sitten kaikki mokattiin yksinkertaisesti laittoman auton käyntiin työntämisen nimissä jolloin sitten paikallistuomarit yhdessä tuomareitten päällikön koko lajiakin koskien eli Corsmitin kanssa päättivät, että Moreno ei aja sunnuntain kisassa metriäkään eli hänet suljettiin siitä ulos.

Osin tämänkin syyn takia Suomen Jyrki Järvilehto pääsi kisaan mukaan kun muuten olisi alustavasti karsiutuminen ollut lähellä.

Samalla epäiltiin niin herra Corsmitin kuin myös Lajin Virallisen Lähettäjän eli Roland Bruynseraeden toimesta mahdollista Riccardo Patresen varaslähtöä. Sittemmin sille ei aihetta ollut tarkastusten jälkeen. Jos olisi ollut niin minuutin aikasakko olisi tullut ja Patrese olisi ollut siinä noin sijojen 14-16 paikkeilla lopputuloksissa sitten niin.

Vaikeuksia kun hieman tuotti taas määrittely sijaluvuissa myös kierroksella jääneiden autojen kanssa kuljettajineen ja siihen väliin täsmällisempi aikasijoittelu. Onneksi siihen ei tarvinnut ryhtyä, mutta ei tietysti Patresen ysipaikka mieltä ylentävä juttu ollut muutenkaan.

 

[CCMK]

Paul Ricardin 1990 kisaan ei sinänsä nähty kilpailurangaistuksia.

Mitä nyt tietysti Andrea de Cesaris hylättiin alipainoisella autolla ajamisesta ihme kyllä kisan jälkeen ja Life-tallin kilpailukyvyttömyydestä valitus jatkui tuttuun tapaan jopa hengenvaarallisen hitaana.

Tietysti oli myös Ivan Capellin unelmakisan pilalle menon (Joskin oli edes toinen kun renkaat oli aivan loppu kuten polttoaineen paineistukseen oli tullut sitä hiivuttava vaurio.) yhteydessä nokittelu palkinnoilla Ayrton Sennan ja Alain Prostin kesken ja tietysti soppaa hämmensi myös Balestre!

Ranskassa kun oltiin. Senna oli jo valmiiksi vihainen viikonloppuna kun oli yksi virallinen valvoja FIA:n ja FISA:n valvomassa turvallisuustestissä ollut liian innokkaasti sormeilemassa Sennan autoa ensin ja tietysti hätistelemässä Sennaa nousemaan ulos autosta kuvitteellisessa kolaritilanteessa ja kun fyysistä tarrautumista oli niin Senna sysäsi yli-innokkaan 'auttajan' tieltä ja lähelle pahasti melkein päin seinää.

Valvoja selvisi sinänsä tilanteesta loukkaantumasta muuta kuin mustelmin ja jos jotain olisi tullutkin niin osinhan koko tilanne olisi siis johtunut muusta horjahtamisesta muutoin sitten kaatumaan päin ikäviä ja kovia asioita!

Siitä sitten oli tulla väittelyä kun olevinaan oli Senna käynyt virallisen valvojan päälle (Ei käynyt, mutta teki selväksi koskemattomuuden loukkaamisen seuraavalla kerralla tarkoittavan turpaan vetoa.) ja käyttäytynyt muutenkin sopimattomasti taas Balestrea tai Lajin Johtavaa Tuomaria eli John Corsmitia kohtaan.

Sakkoakin väläyteltiin ehkä kilpailukiellollakin, mutta yllättävänkin äkkiä jupakan syytteistä myös luovuttiin.

Balestre ei kuitenkaan unohtanut sinänsä Sennan sanomia puheita siitä, että uusi sääntö lajiin oli muka naurettava ja senkin hän tuli jälleen ilmaisemaan hyvin happamasti.

Sääntö tietysti koski siis tuota tiukennettua tilannetta siitä, että miten kuskin on noustava autosta tai muilla tavoin otettava irti/kiinnitettävä ratti autoon keskeytettyään kuten myös nollattava/käynnistettävä autossa jo tietysti silloinkin ollut datalokkeri.

Mikäli Sennalle olisi tullut jotain siis ennen viikonloppua ja hänet olisi sensaatiomaisesti suljettu ulos viikonlopulta vaikkapa lajin pamppujen arvovallan lokaamisesta niin silloin sunnuntain kisaan siitä olisi hyötynyt lähinnä Minardin Paolo Barilla pääsemällä sitten kisaan.

Niin paljon kun Ivan Capellin voiton menemistä harmiteltiin niin vain vähän paremmalla historiallisemmalla onnella kenties, mutta ei paljon kuitenkaan niin Prost olisi ehkä kisan lopussa saattanut joutua keskeyttämään tai hän ainakin olisi voinut myös joutua hidastamaan todella paljon!

Hänellä kun oli tietysti Capellia sinänsä edes vähän paremmat renkaat kiitos renkaanvaihdon, mutta nekin olivat kuluneet ja itse asiassa vasempaan takarenkaaseen oli tullut jo hitaasti puhkeava alkanut rengasrikko!

Prost tajusi tämän vasta erikseen paljon myöhemmin kilpailun jälkeen kun hänen tallinsa eräät mekaanikot olivat erikseen osoittaneet sen, että hänellä todella oli eräs viillon kautta tullut reikä sen aiheuttaen hitaasti puhkeavan renkaan.

Prost oli kyllä kiinnittänyt huomiota siihen loppukierroksilla sen jälkeen kun hän oli ohittanut Capellin, että hänen autonsa oli alkanut pahaenteisesti täristää liikaa ajoittain eikä oikein erityisen hyvin kääntynyt vasemmalle meneviin mutkiin.

Se myös alkoi levottomasti luistella joissakin kohtaa rataa oikealle silloin kun Prost olisi halunnut auton pysyvän suorassa linjassa. Prost ei silti isommin kuitenkaan uskonut rengasrikkoon vaan ihan muutenkin vain ajoittain levottomaan Ferrarin käyttäytymiseen mutkissa kun vuoden 1990 automalli oli hieno, mutta välillä perin luistelevan levoton joillakin radoilla. Paul Ricardissa tätä ongelmaa välillä vähän tähdensivät juurikin aerodynaamisesti juontuvat mutkat mitkä eivät sopineet Ferrarille niin hyvin kuin vaikkapa tuolloisella poikkeuksella Leyton Houselle tai McLarenille.

Mikäli kuitenkin näin historiallisesti olisikin käynyt, että Prostille olisi tullut rengasrikko, sijamenetys ja ehkä keskeytyskin niin Capellin olisi silti pitänyt päästä Prostin ohi ja vielä toivoa tietysti voivansa sen hyvin kisan lopulla ennen ruutulippua päihittää kovaa vauhtia takanaan tullut Senna.

Sen hän toki teki, mutta vain toteutuneesti kun Prostille ei onneksi tapahtunut mitään ja Senna ei ollut etäällä eli sen kolme sekuntia enää perässä Capellia ruutulipulla. Toisaalta taas vähänkin pidemmässä kisassa siis Prost olisi joutunut ainakin selvitessään muuten rengasrikon takia varikolle ja Capelli olisi joutunut pidon äkkiloppumisen takia myös renkaanvaihtoon ellei ehkä peräti keskeyttämään kun autosta puhuen tietysti oli polttoaineen paineistukseen liittynyt vaurio siinä!

Eniten toki tästä kaikesta olisi hyötynyt Senna ja ehkä silläkin olisi tyydytetty kiukuttelevan brasilialaistähden herkkä mieli ja näin ehkä Suzuka 1990 kolareineen olisi jäänyt koskaan tapahtumatta.

Tai sitten ei, mene ja tiedä!

Ferrari oli heittänyt haasteen ja se ei voinut olla näkymättä jo esimerkiksi Nigel Mansellin paalupaikassa Paul Ricardiin 1990 sen ollessa ensimmäinen britille sitten Mexico Cityn 1987 voittokisan joskin tuolloin voitto oli tullut vain punaisten lippujen vuoksi tulleen nk. Yhteisaikakilpailun avulla ruutulipulle ensimmäisenä ajaneen Nelson Piquetin sijaan. Mansellin oma kisa päättyi keskeytykseen ja viimeiseen hyväksyttyyn sijaan maalissa.

Lisäksi Mansellia otti päähän se, että kun hän töin tuskin oli muutenkaan varikolle päässyt niin piti mennä lehdistön toimittajien haastatteluun ja lisäksi tietysti vielä erilliseen tarkastukseen. Tarkastus kun koski tietysti F1:ssä FIA:n ja FISA:n tuolloin hieman huvittavasti mukana jo silloinkin olleita doping-tarkastuksia ja Mansell olisi joissain muissa yhteyksissä ollut perin huvittunut asiasta, mutta tuolloin keskeytyksen jälkeen vähemmän yllättäen mielipide oli tiukkaa marinaa täynnä.

Tosin tuo kyseinen marina Mansellilta ei nyt ollut televisiokameroille tuttua viihdemiesmainetta vaan melkoisen kiukkuista palautetta kun muutenkin hirveämmin koko F1:ssä moneenkin muuhun lajiin verrattuna ei pahemmin ollut mitään dopingin käyttämisen kohuja edes oletettuna sellaisena.

 

[CCMK]

Silverstoneen 1990 ei sinänsä nähty kilpailurangaistuksia.

Mitä nyt tietysti Lajin Johtava Tuomari John Corsmit piti ikävänä juttuna esimerkiksi Riccardo Patresen ja Alessandro Sandro Nanninin välistä kolaria ja toivoi, että sellaisia ei erityisen mielellään sattuisi uudestaan. Lisäksi jälleen harmitteli herra Corsmit tietysti Life-tallin, EuroBrun-tallin tai Coloni-tallin surkeaa tilannetta. Näistä Life-talli oli edelleenkin yhtä hengenvaarallisen hidas kuin ennenkin ja Coloni-talli huoletti pitkälti siksi, että Subarun kanssa tiet erkani vähemmän yllättäen moottoripuolella ja sillä ei ollut hetkeen edes moottoreita sittemmin sen onneksi ne pystyessä hankkimaan.

Muutoin lähinnä Ayrton Sennan kohut vähän jatkuivat kun Silverstonessa oli onnea, että omassa kisan alkuvaiheen muussa ulosajossa Senna ei taas toistamiseen keskeyttänyt Silverstonessa ajaessaan.

Sillä kun olisi voinut olla tuhoisaa vaikutusta hänen MM-kilpaansa taisteluun mestaruudesta.

Vuoden 1989 vastaavaan oli vaikuttanut juurikin myös se paineita lisäten sen huipennuttua Suzukan 1989 kolariin, että Senna oli keskeyttänyt johdosta tai johtoa hyvin selkeästi tavoittelevana juurikin Silverstonessa yhtenä toki monista tuon vuoden surulliseen kohupäätökseen vaikuttaen.

Muutenkin kisa ei Sennalta ollut pitkästä aikaa Silverstonessa 1990 mikään äärimmäisen hehkutetun erityisen vakuuttava.

Ellei todella olisi tiennyt Sennan ajokykyjä tai mainetta niin kerrankin tai erittäin harvinaisesti kaikkiaankin uralta puhuen nyt sinänsä Senna hyötyi väistämättä palkinnoille päästessään niin monen häntä sinänsä päivänä periaatteessa kierrosvauhdillisesti paremman kuskin keskeytyksestä hänen edestään.

Ivan Capelli oli Paul Ricardin mainekisan ajon veroinen uudestaankin periaatteessa ainakin palkinnoille menossa olevana ennen kuin sitten keskeytti polttoainevuotoon tavoitellessaan välillä esimerkiksi toistakin tilaa vain pelkän kolmannen sijaan ellei hetkittäin parempaakin aina voittoon asti ajatuksella nyt ainakin ja tästähän jälleen myös Senna hyötyi.

Ehkä Senna olisi ohittanut tallikaveri Gerhard Bergerin ajamalla tai sitten ei, mutta verraten perin nöyryyttävää oli kuitenkin erittäin pitkästä aikaa olla juuri viikonloppuna myös Bergerinkin takana vauhdillisesti puhumattakaan välillä vaikeuksista päästä keskellä kisaa ja sijapoimintoja edes Lotuksen Martin Donnellysta ohi!

Berger tosin sitten keskeytti koko kisan viimeisenä saaden lopputuloksen edes maalissa.

Sitä ei vertailuksi saanut murheellisesti kotiyleisön suursuosikki Nigel Mansell keskeytettyään sitten kunnolla kisan viimeisenä sellaisena.

Sitten alkoikin lajista lähdön julistus joka aluksi olikin voimakkaan selvä, mutta kyllähän vetoomukset ja ennen pitkää ollut Frank Williamsin huippusopimus olivat yksinkertaisesti vain liian vahvat sivuutettavaksi!

Tosin pitkään kyllä sinänsä oli epäselvää se, että onnistuiko välttämättä Mansellin saaminen perumaan siis eläkkeelle menon ja samalla tietysti arvuuteltiin joko Patresen tai erittäin hyvin ajaneen Thierry Boutsenin jatkoa.

Huomiota herätti myös Boutsenin kakkostila Silverstonessa.

On paha myös sanoa, että olisiko Frank Williams välttämättä enää kiinnostunut Mansellin paluusta talliinsa mikäli Boutsen olisi vähänkin enemmän voittanut kisoja kuin mitä sitten oli voittanut.

Lopulta Boutsen voitti monien taktisten menetysten kuten myös muiden huipputallien ylivoiman takia vain yhden voiton vuonna 1990 eli Hungaroringin kisan.

Eikä saanut edes pitää Williams-paikkaa vuodeksi 1991 Mansellin tallikaverina.

Tosin epäselvää ja sekoittavaa oli myös Jean Alesin Williams-paikka vuodeksi 1991 jota ei sittemmin tietysti koskaan tullut. Etenkin kun niin Tyrrell-talli sinänsä Alesista luopuvana ja häntä myös suuresti havitellut Ferrari-talli Mansellin tilalle estivät hankkeen toteutumisen omalla tavallaan.

Mansellinkin paluu Williamsille alustavan selvää oli loppukesän ja alkusyksyn 1990 suhteen eli siinä Hungaroring-Spa-Francorchamps-Monza-kisakolmikon läpiviennin aikoihin ja melkein muu täysin selvä muuta kuin poikkeustapauksen tai loukkaantumisen myötä lähtökohtaisen vahvan sopimuspaluun suhteen voimaan astuneena oli Estorilin kisan lyhytaikaisen emminnän jälkeen Jerezin kisaan mennessä tai sen jälkeisellä tauolla ennen Suzukaa ja Adelaidea.

Toki tietysti välillä oli sen verran kauan tiettyä vääntöä sopimuksesta ja sen voimaan astumisesta lopullisen sitovasti kyllä Williams-paluusta todella tai showmielessä julkisuudessa muka edelleen eläkkeelle siirtyvänä, että vasta hyvin kauden 1990 kisakauden lopulla tai viimeistään kauden jälkeen siinä marraskuun-joulukuun 1990 paikkeilla lopultakin veitikkamaisesti Mansell totesi sittenkin jäävänsä lajiin ja siirtyvänsä Williamsille vuodeksi 1991 tavoitteena sopimuksen mukaisesti vuodeksi 1991 tai 1992 vain ja ainoastaan maailmanmestaruus!

Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1987 ei McLaren Alain Prostin taas voittaessa johtanut jollakin tavalla ainakin jotakin MM-kilvan osa-aluetta eli tässä tapauksessa esimerkiksi kuljettajien vastaavaa.

Hieman oudosti Alain Prost saavutti jo moninkertaisena maailmanmestarina silti jotain uutta lajissa sillä hetkellä:

Hän ei nimittäin koskaan ollut ennen Silverstonea 1990 voittanut kertaakaan urallaan vähintään kolmea kisaa putkeen mitenkään sillä kaikki voitot mestaruuksien kanssakin olivat aina olleet koostuneet voitosta tai kahdesta silloin tällöin ja jos putkia oli ollutkin niin yksikään Prostin voittoputki ei ollut siihen mennessä koskaan enempää kuin vain kaksi voittoa kerrallaan maailmanmestaruutta tai ei kauden päätteeksi!

 

[CCMK]

Hockenheimiin 1990 mennessä ei juuri rangaistuksia ollut tullut kisaan sinänsä ihme kyllä kenellekään.

Toki Ayrton Senna oli taas kohujen valokeilassa taisteltuaan ja voitettuaan kisan Alessandro Sandro Nanninin kanssa kaksinkamppailun jälkeen.

Kisassa itsessään hylättiin Philippe Alliot mustalla lipulla pois kun oli ollut kiistaa käyntiin työntämisestä.

Lisäksi kilpailusta oltaisiin ehkä saatettu hylätä mustalla lipulla Brabhamin Stefano Modena kun häntä epäiltiin Lajin Johtavan Tuomarin John Corsmitin ja hänen saksalaisten alempien kisatuomareiden toimesta vaihtaneen laittomasti autoaan juuri ennen starttia.

Tietenkin herra Corsmit ja Lajin Virallinen Lähettäjä Roland Bruynseraede keskustelivat myös lähtökolarin tapahtumista ja siitä, että oliko oikein menetellä kuten meneteltiin vai liputtaa punaisilla kisa poikki ja ottaa uusi aloitus tuloksettomaksi julistamisen jälkeen vai julistaa alkukierrosten poikki liputusten jälkeen nyt jo perin varhainen nk. Yhteisaikakilpailu?

Lopulta tapaus katsottiin oikeaksi ja Modenaa ei rangaistu osin siksikin, että Modena keskeytti niin varhain kuin kävi niin.

Tosin uusi lähtö olisi ehkä saattanut auttaa mahdollisine kisakeskeytyksineen ja taukoineen Modenan tilannetta niin, että herra Modenan kisa-auto olisi todella ehditty korjata ja siten ei olisi tarvinnut ajaa jo vaurioituneella vara-autolla muutenkaan.

Juurikin osin Modenan hidas lähtö aiheutti murheellisen vaaratilanteen niin tallikaveri David Brabhamille kuin Emanuele Pirrolle mistä sitten jälkimmäinen loukkaantuikin.

Viimeinen kuski jota myös uhattiin välillä mustalla lipulla liputettavaksi ulos radalta kokonaan tai ainakin edes musta-oranssilla lipulla varikolle liputettavaksi noita lippuja hapuilleen herra Bruynseraeden tai 'Rollen' toimesta niin oli Suomen Jyrki Järvilehto.

JJ:n auto kun oli välillä kisatuomareita tai 'Rolle' Bruynseraedea liian paljon närkästyttäneen hidas ja yhtä välillä liikaa muiden tiellä.

Tosin parhaimmillaan suomalainen oli noin sijojen 12-16 tuntumassa sinänsä kisassa ajamallakin ennen väistämättömiä vaikeuksia, mutta hidasta oli ja lähinnä kiitos keskeytysten olisi tullut sitten ehkä vaikeuksien tultua lahjasijoja toisensa perään mikäli olisi tullut.

Krooninen sytytysvaurio pilasi JJ:n päivän ajatustasollakin paremmasta, sitä tietysti pahensi kanttarin yliajaminen eräässä vaiheessa kisaa melkoisella loikalla ja ohjauspyöränkin vääntyminen vaurioille jolloin kääntäminen mutkiin oli todella vaikeaa ellei osin peräti mahdotontakin.

Silti suomalainen sinnitteli maaliin saakka. JJ:n suhteen ihan kisan loppupuolella ja siksi mistä suomalainen oltiin hylätä kisasta tai liputtaa pakkokorjaukseen varikolle siis teknisen vian lipulla niin oli yksinkertaisesti tuomariston makuun liikaa heiluvassa moottorikatteessa.

Ihme kyllä lopulta suomalaista ei hylätty eikä edes sittemmin kutsuttu muuhun sääntöpohjaiseen pakkokorjaukseen. Mahdollisesti taisi loppua kisa-aika kesken ja sitten oli tuomariston tai herra Monteverdin nuhdesaarnaa kuunneltavaksi suomalaiselle olan takaa!

Helppoa ei ollut tuolloin ei.

Muutoin sitten lähinnä Coloni-tallilla oli viimein Fordin moottori, mutta ihan aluksi ei odotettu pääsemistä kisoihin ja EuroBrun-talli yhdessä Life-tallin kanssa oli totutun kilpailukyvytön. Jälkimmäinen peräti tunnetun hengenvaarallisenkin hitaana.

 

[CCMK]

Hungaroringiin 1990 mietittiin paljon erilaisia kilpailurangaistuksia tai ainakin siellä oli tilanteita tai muita sääntörikkeisiin meneviä tilanteita joita olisi saatettu rangaista mikäli vain tahtoa niihin olisi silloin ollut.

Ayrton Senna oli taas kohussa siihen mitä tuli Alessandro Sandro Nanninin kanssa oleviin juttuihin ja Gerhard Berger vuorostaan oli jälleen hämmentävän paljon muunkin vuoden 1990 tapaan silloin kun Berger teki virheitä tai oli kohuissa mukana niin se sattui sitten Nigel Mansellin kanssa se tilanne!

Näistä asioista eivät pitäneet juurikaan Nannini tai Mansell.

Vuoden 1990 Montrealia ajatellen näin huvittuneen sivumennen siellä siitä puhuen Nannini ja Mansell eivät sentään vuoden 1989 virhettä uudestaan toistaneet ajamalla kisavauhtia täysillä jo lämmittelykierroksella mikä oli ohitteluineen tietenkin täysin kiellettyä sääntöjen mukaan!

Tietenkin lisäksi oli vielä Jean Alesin ja Pierluigi Martinin kolarikohu kun molemmille sekin juttu tuotti vain pahaa mieltä pilattuine kisoineen.

Muutoin heidän kaikkien kohuistaan sen enempää puhumatta nähtiin kisassa erilaisia estelyjä mistä vaadittiin rankaisua välillä kisan jälkeen kuten osin jo kesken kisankin.

Estelijöistä pahimmat tuntuivat olevan Emanuele Pirro Dallaralla toipuvana Hockenheimista ja AGS:n Gabriele Tarquini pitkästä aikaa kisaan päässeenä miehenä.

Tosin ongelma oli myös se, että vaikka Hungaroringillä olisi ollut halua antaa tilaa niin oikein tilanantoa koskevaa paikkaa ei tahtonut löytyä ja lisäksi joihinkin mutkiin jääminen hiekalle oli totisemmin uhkana kuin muilla osin rataa.

Siten jotkut kierroksella ohitettavat eivät tämänkään kaiken pelossa oikein viitsineet tuona vuonna antaa tilaa muualla kuin maalisuoralla.

Toisaalta onneksi silloinen sinisten lippujen sääntö oli vielä silloin järkevä toisin kuin miten ennen pitkää sitten huonontuen muutoin 1990-luvulla tai 2000-luvulta lähtien kohti nykyaikaa on tultu!

Molemmat selvisivät siis maaliin, mutta Pirro olisi mahdollisella rangaistuksella eli minuutin aikasakolla tippunut sijalta 10 noin sijalle 12 arvioidusti ja Tarquini sijalta 13 kokonaan kisan viimeiseksi arviolta ellei sitten katsottu tietysti Bergerin ja Mansellin keskeyttäneen jolloin sitten kun täytyi rangaistusta kohden sinänsä olla ajava kuski vielä mukana kilpailussa niin siinä tapauksessa Tarquini olisi ollut 15:sta toki edelleen viimeinen ajava kuljettaja lopputuloksiin.

Kun erinäisiin tapahtumiin menee pureutumaan niin Brabham-tallin uudelleen tavallaan alkaneista talousvaikeuksista kertoi paljon sekin, että maksamattoman vuokran takia tallin varaosia oli lukittu sen varastoihin sulkuun mahdollista ulosottoa varten mikäli erillisiä vuokria ei maksettaisi määräaikaan mennessä. Viimein sitten maksettiin, mutta sen seurauksena erinäiset tarvikerekat eivät Unkariin saapuneet tuolloisesta kovaa vauhtia yhdistyvästä Länsi-Saksasta tai muilla tavoin tietenkin Englannin ja rahoittajien eli Japanin toimipisteistä lentorahdein niin nopeasti kun toivottiin.

Onneksi sentään toki kuskit eli Stefano Modena ja David Brabham pääsivät autoineen paikan päälle kuten myös ainakin välttämättömät määrät mekaanikkojakin edes perusosineen ja varaosapaketteineen vaikkakin kuten jo kerrottua niin suuremmat varaosatarvikkeet jäivät sitten milloin minnekin rekkoineen odottamaan pääsyä turhaan Unkariin.

Ja tämäkin siis kun sosialismi Unkarissa oli päättynyt tai kun milloin esimerkiksi Länsi-Saksan tulli ei niin harrastanut byrokratiaa rekkakuskien kanssa asiasta liikaa.

Muutoin Lajin Johtavan Tuomarin eli John Corsmitin murheet tuntuivat olevan arkisia joskin pientalleista puhuen Coloni-tallin auto ei enää ollut niin hirvittävän hidas kiitos Fordin moottorin. Kuljettaja Bertrand Gachot ei enää esikarsiutunut esimerkiksi kuin pelkästään 0,2 sekunnin voimin jatkosta aika-ajoihin. Sen sijaan EuroBrun-tallin autot kuljettajineen kuten myös Life-tallin auto kuljettajineen olivat toivottoman ja välillä hengenvaarallisenkin hitaita asiayhteydestä riippuen milloin herra Corsmitille alkoi tulla mitta täyteen kilpailukyvyttömyyttä.

Etenkin mikäli se ei pian olisi parantunut. Monteverdin romahdus ei paljon Corsmitia huolettanut kun sekin tapahtuma olisi tarkoittanut käytännössä yhtä murhetta vähemmän hänelle kun senkään tallin kilpailukyvyttömyys ei häntä ilahduttanut mahdollisine vaaratilanteineen.

Muita lähinnä kilpailullisia harmeja oli se, että Lotuksen ajaessa poikkeuksellisesti kuivallakin tallina parasta vuoden 1990 kisaansa Derek Warwick sai pisteitä jälleen ja Martin Donnelly jäi ilman.

Donnelly jäi pistettä ilman hyvin täpärästi seiskapaikalla kun sen viimeisenä vei kuutospaikalla Eric Bernard Lola-Larrousselle.

Bernardin autosta oli tosin hajoamassa kokonaan jo aiemmin kisassa vaurioituneet jarrut joten ehkä osin siksikin Donnelly pääsi niin lähelle pistettä ruutulipulla kun pääsi.

Toki ohikin olisi pitänyt vielä päästä Bernardista ja kuten Sennakaan ei päässyt kisan voittaja Thierry Boutsenista ohi (Jolle muuten voitto oli viimeinen uralle sen toki silloin vielä ollessa ensimmäinen vuodeksi 1990 kun Boutsen oli ensimmäistä ja viimeistä kertaa paalupaikkamies urallaan ja tätä ennen Hockenheimissa oli erikoista kyllä ollut sittemmin uransa ainoan ja viimeisen kerran myös kisan nopeimman kierroksen mies.) niin ei Donnelly voinut myöskään päästä Bernardista ohi.

Lohdutuspalkinnoksi joskin hyvin pieneksi sellaiseksi Donnellylle jäi kisan neljänneksi nopein yleiskierrosaika kun se oli vain 0,5 sekuntia kisan nopeimman kierroksen miehen eli Riccardo Patresen vastaavaa hitaampi.

Pieniä olivat erot Hungaroringille siis tietyin ehdoin kisassa vähän kaikille ainakin vuoden 1990 kisassa jos ei muutoin.

Ensimmäistä kertaa sitten Jerezin 1987 ei McLarenia ollut mitenkään eturivissä Hungaroringiin 1990 eli aivan niin silloin kuten myös tulloin silloiseen nykyhetkeen 47 kisan välin jälkeen sen valtasi Williamsin miehet järjestyksessä Boutsen-Patrese kun tietysti edeltävällä kerralla järjestys oli Nelson Piquet-Nigel Mansell ja tuohan oli 'Piruetti' Piquetin viimeinen uran paalupaikka.

 

[CCMK]

Spa-Francorchampsiin 1990 mietittiin jälleen erilaisia rangaistuksia tai ainakin niitä oltiin valmiita langettamaan tarpeen mukaan.

Monteverdi-talli meni konkurssiin vaikkakin hyvin nimellisesti oli tietysti aikaa vielä sen kolmisen kisaa päästä mukaan takaisin romahdushetkestä jos vielä vain olisi löytynyt jokin selkeä uusi ostaja tilalle.

Ei löytynyt ja peli oli siinä. Eikä vuodeksi 1991 ollut erityisen mielellään Lajin Johtava Tuomari John Corsmit myöntämässä ajopaikkaa kun organisaatio oli mitä oli siinä tallissa.

Joskin mikäli Monterverdin Peter olisi vain saatu pois sekoilemasta taustalta niin ehkä sitten uudella omistajalla tilanne olisi ollut toinen. Jälleen myös EuroBrun-talli ja Life-talli hengenvaarallisella kilpailukyvyttömyydellään herätti keskustelua.

Muutoin pientallien harmeista puhuen viimein jo vähän siitä ulkopuolelle alkoi päästä Coloni-talli kun viimein vauhtia löytyi karsiutumisesta huolimatta aika-ajopuolellekin.

Esikarsijana kun talli normaalimmin oli tuttu. Ehkä kisaan olisi päästy ellei yksi parempi harvoista moottoreista olisi hajonnut ja jouduttu sitten tekemään aikakierrokset puhdittomalla kuten myös huoltamattomalla moottorilla.

Philippe Alliot oltiin hylätä ja sulkea kokonaan viikonloppuna kun oli laiton takasiiveke, mutta sittemmin tyydyttiin vain hylkäämään perjantain aika jolla olisi oltu kisassa. Pitkälti täysin sulkemiselta pelasti lähinnä muu sääntöihin liittynyt sivuseikka takasiivekkeen taipuvuudesta ja tietysti sitten vain sinänsä onneksi vähäisesti sääntöjen sisärajan ulkopuolella oleva takasiivekkeen ylipitkänä oleminen.

Pitkälti rike oli kuin millimetrien arvoinen, mutta silti riittävä rike aikahylkäykseen.

Riittävän selvää ylipituutta sisältävänä se olisi ollut sulun arvoinen rike. Tietysti myös siiven päätykappaleiden muotokokoon kiinnitettiin säännöissä huomiota jo vuonna 1990 aiempaan verrattuna enemmän. Tämäkin oli Alliotille ja Ligier-tallille nöyryyttävä juttu heidän siis sorruttua taas laittomuuksiin.

Mitä nyt siis lopulta päätykappaleet muotokooltaan olivat laillisia kun taas siiven kannake ylläpitäen takasiipeä ei ollut. Lauantain aika-ajon aika oli huonompi Alliotilla ja hän karsiutui siis sunnuntailta kisasta.

Toinen ja sitäkin selvempi oli kohuväite siitä, että McLarenin Gerhard Bergeriä olisi ohjeistettu kolaroimaan päin Ferrarin Alain Prostia ja auttamaan Ayrton Sennan mestaruustaistelua siten näin.

Tällaista vihjailua oli ja tämäkin juttu oli osa ikävää McLaren-Ferrari-kaksikon ennen pitkää yhä kovemmaksi loppukaudeksi 1990 puhjennutta mediasotaa kuten myös nimenomaan kaksikko Senna-Prost-taistelua missä sitten oli mukana sitä hämmentämässä niin tallipäälliköt Ron Dennis ja Cesare Fiorio kuten myös lajipäättäjät Balestre, Bernie Ecclestone ja Max Mosleykin!

Senna sai jälleen moitteita tuomareitten päälliköltä eli Corsmitin suunnalta kun hän erikseen kieltäytyi saapumasta niin tätä kohua kuin muutamaa muuta väitettä Ferrarin oletettuun kisahaittaa tutkineeseen kuulemistilaisuuteen mikä oli tarkoitettu Corsmitin mukaan vain kuulemistilaisuudeksi eikä oikeustoimeksi Sennaa tai McLarenia kohtaan.

Lopulta ihme kyllä tuomiota ei tullut kun Ron Dennis jyrkästi kielsi syytökset ja piti näin esimerkiksi Bergerin mahdollisia estelyjä tai toisessa lähdössä keskeytettynä tapahtunutta kolaria Prostin kanssa vain puhtaana kilpailutilanteena ilman mitään tarkoituksellista kilpailun tuhoamisyritystä.

Kun asian luuli olevan ohi niin ikävä kyllä Spasta 1990 eteenpäin alkoi kohu kohulta lisääntyä tämäkin hirvittävä medianäytelmä huipentuen sitten Suzukan 1990 tunnettuun lähtökolariin.

Eräänlainen arkkiestelijä kisaan tuntui olevan sitten kun vähääkään päästiin ajamaan viimein niin oli Osellan Olivier Grouillard jolla riitti tuomaristoa ja kuskeja ärsyttävästi temppuja joista pahimmillaan esteltiin ennen päästöä edelle ihan itse kisan johtajaa ja ennen pitkää ollutta voittaja Sennaakin.

Grouillard oli toiseksi viimeinen lopputuloksissa kaikkiaan ja viimeinen varsinaisesti ajava kuski 16:sta tilalla maalissa joten minuutin aikasakko ei olisi hyödyttänyt sen langetessakin hänelle pennin vertaa. Muu toinen tähtikuskeja etenkin vaivannut estelijä oli hieman yllättäen Arrowsin Michele Alboreto jonka oma vastaava kohuestely haittasi sitten Prostia liikaa. Alboreto oli 13:sta maalissa joten hänelle mahdollinen minuutin aikasakko olisi tiennyt toki keskinäisistä eroista jälleen kierroksella ohitettuna miehenä vähän vaikeammin määritellen noin sijoille 14-16 pudotusta eli ehkäpä myös silloisin mahdollisuuksin rangaistavan Olivier Grouillardin eteen tai taaksekin.

Viimeinen muu kohu lähinnä oli Ferrarin sisäinen kun Nigel Mansellin keskeytykseen liittyi yhtä hämmentävä kohu kuin miten kävi aivan britin uran loppuhetkillä McLarenilla 1995 Barcelonassa:

Hän kun väitetysti vei toki oletetun vaurioisen, mutta silti vielä sinänsä kunnossa olleen auton varikolle yksinkertaisesti lopettaen kisan kuin tuosta vain!

Mansell oli aikonut lopettaa ajamisen kisassa jo aiemmin, mutta silloin häntä oli tiimiradiossa kielletty jyrkästi niin tekemästä ja Mansell oli jatkanut.

Lähinnä jonkin kierroksen ajan kunnes mitta oli tullut sijalta 14 viiksekkäälle britille täyteen vaarallista autonsa yliohjaavuutta oletetusti ja kisa oli siinä.

Ohjausvika vai 'ohjausvika' jäi tulkintakysymykseksi keskeytyksestä joka välillä suututti La Famiglian pomoja niin paljon, että välillä puhuttiin pahimmillaan testikuljettaja Gianni Morbidellin ajavan loppukaudesta 1990 jossain kohtaa tai heti jo Monzassa!

Mansellille lopulta kai kohusta jäi käteen se, että hirvittävän nuhdesaarnan jälkeen hänen vain oli olla parempi toistamatta temppuaan enää ikinä uudelleen. Jo Hockenheiminkin Mansellin keskeytystä oli tulkittu tiimin sisäisissä kokouksissa ikään kuin vihamieliseksi, talliin olevinaan kohdistuneeksi luovutukseksi toimivalla autolla toki myönnettävien ja sittemmin tehtyjen korjausten jälkeen!

Mansell sai La Famiglian pomomiesten uhosta huolimatta Maranellossa myös jatkaa ne kisat loppuun mitkä britin pitikin ajaa. Eikä häntä korvattu. Ei edes vaikka loppukaudesta 1990 britti oli hyvin kielteinen ja kohussa tallinsa kanssa esimerkiksi Prostin oletettua parempaan auton varusteluasemaan tai ykköskuskin asemaan viitaten häiritsevästi häntä kohtaan.

Toisaalta Mansellin yksi epämukavuuden syy oli myös, että hänen oli hylättävä yksi Ferrarin monista vara-autoista kisaan siksikin kun se ei ollut vain säädetty Prostille vaan myös pelkästään hänen mittatilausohjaamon auto eli Mansell ei olisi edes mahtunut siihen lainkaan mikäli Ferrarin autoissa olisi ollut vähän liian monta vikaa ja erinäiset uudelleen lähtöyritykset olisi kestäneet turhan kauan kisaa kohti.

Yksi minuutin aikasakko näillä näkymin myös hylättiin kilpailusta mitä sen langettamiseen tuli kun se tai sen vakava epäily tapahtui keskellä jatkuvia uusintalähtöjä.

Thierry Boutsenin lähtöä toisesta lähdöstä puhuen epäiltiin kauan varaslähdöksi, mutta punainen lippu ja vielä kolmas eli kisapäivän viimeinen onnistunut lähtö sellaisenaan teki tyhjäksi edes ajatuksellisen langetuksen. Mikäli tietysti olisi Boutsenille tullut varaslähdöstä aikasakko sitten kolmannessa ja viimein onnistuneessa lähdössä niin toteutuneen historian pohjalta hän olisi keskeyttänyt kuten erittäin murheellisesti kotiyleisön innostuksen edessä keskeyttikin.

 

[CCMK]

Monzaan 1990 mietittiin jälleen erilaisia rangaistuksia tai ainakin niitä oltiin valmiita langettamaan tarpeen mukaan.

Monteverdi-tallilla entisine jäämistöineen oli enintään tuttuun tyyliin sääntöjen mukaisesti löytää Portugalin kisaan eli Estoriliin mennessä uusi omistaja ajatustasolla vielä vuoden 1990 kauden kisoja. Tietenkin se ei olisi sitä löytämässä eikä sitä juuri odotettu. EuroBrun-tallin ja Life-tallin kohut olivat tuttuja kroonisessa yleishitaudessa tai hengenvaarallisessa hitaudessa. Coloni-tallikin vaikka alkoi päästä aika-ajoihin yrittämään niin sen hitautta peilaten kisoihin ei näyttänyt se talli selviävän yhtään sen paremmin kuin ennenkään.

Tämäkin nosti huolenaihetta muun muassa Lajin Johtavan Tuomarin eli John Corsmitin papereissa.

Corsmitilla oli tietysti huolestuneisuutta myös jälleen Ayrton Sennan ja Alain Prostin kohuista. Sinänsä kaikkea ei hälventänyt edes kieltämättä ollut,, lopulta yllättävänkin heppoiseksi jäänyt kulissisopu tuon vuoden Monzan kisan jälkeen!

Siinä mielessä kyynikoiden kanta siitä, että lähinnä median valokeilaa varten tehty sopimus ei tulisi pitämään miesten välillä tulisi osoittautumaan murheellisenkin oikeaksi.

Nigel Mansell oli tietysti kohuissa La Famiglian kanssa Span keskeytyskohun vuoksi. Tämän tyytymättömyyden Ferrari osoitti muun muassa ennen Monzaa olleilla testiviikoilla jolloin testikuski Gianni Morbidelli sai testata pari päivää Mansellin sijaan Ferrarin autoa ja siihen vielä päälle lätkäistiin parin päivän palkatta jättäminen yleisen tallin myöntämän käyttörahan suhteen.

Ei sillä, että siitä nyt olisi kovinkaan ollut juuri Mansell pahoillaan tai ainakaan missään rahavaikeuksissa tuommoisen edustustilin tai kulukorvaustilin kulunkien vuoksi.

Kertoi kyllä paljon Ferrarin ja Mansellin huonontuneista väleistä, osin tuokin kaikki ja mahdollinen isompikin palkatta jättäminen pidemmäksi väliksi koskien nyt jo yleisen sopimuksen osia johtui Mansellin edelleen vastoin tallinsa lehdistövastaavien kieltoja toistuneista Prostin suosimista koskeneista väitteistä mitä ei vain talli voinut suvaita tai anteeksi antaa tallista väistyvälle britille sitten millään!

Mansellin kisa oli muutenkin yksinäistä neljännen tilan ajoa, mutta britti oli onnekas saadessaan pitää nekin pisteet kun kaasutinvaurio oli aiheuttaa britille taas kerran keskeytyksen niin onneksi käymättä!

Muutoin lähinnä oli Sennan ja Prostin sopiessa välinsä sitten kohuna jälleen vähän erikoisesti kisan arkkiestelijän eli Andrea de Cesariksen ainakin väitetysti näin ja Sennan välillä ollut kohuriita kun Sennaa tiettävästi de Cesaris oli estellyt ja siitäkin alettiin varoitella Dallaran miestä. Etenkin kun Dallaran mies esteli myös Prostia, mutta toisaalta osin kisassa Michele Alboreto esteli myös Prostia hänen tosin jostain kumman syystä selvitessä huomattavasti vähemmällä herjauksella mediassa suhteessa de Cesarikseen!

Viimeinen muu juttu tietysti liittyi teknisten korjausten seikkoihin ja musta-oranssin lipun heiluttamiseen tai sen heiluttamatta jättämiseen koskien Olivier Grouillardin ja Yannick Dalmasin ajoja kisassa.

Roland Bruynseraede Lajin Virallisena Lähettäjänä harkitsi, mutta lopulta oli heiluttamatta teknisen vian pakkokorjauslippua tai huolimatta eräiden tähtitallien (Todennäköisesti McLaren ja Ferrari.) valituksista myöskään mustaa lippua kisassa näille miehille.

Neuvotteluja käytiin myös tuomareitten päällikkö Corsmitin kanssa aikasakoistakin minuutin verran ranskalaiskaksikolle, mutta ne päätettiin olla langettamatta.

Pitkälti musta lippu uhkineen olisi johtunut hitaudesta ja mahdollisista estelyistä tietysti myös teknisesti hitailla autoilla ajoista johtuen.

Grouillardin korjauskäyntikin varikolla ennen keskeytystä oli siitä erikoinen, että renkaat vaihdettiin ja ei ymmärretty korjata pyöränlaakeria tai savuavaa moottoria.

Moottorivaurioiseen autoon Osellan Grouillard sai lopulta keskeytyksen aiheuttaneen pyöränlaakerivian autoonsa kun pelkkä osien lentely heilumisen osalta sai sen ennen pitkää hajoamaan niille sijoilleen sitten kun sai!

Dalmasin korjauskäyntiin upposi myös aikaa ja muutoin olisi ajeltu sijoilla 12-13 ilman noita ylimääräkierroksia eli aika viimeisten joukossa kumminkin.

Dalmasin autossa olisi AGS:n suhteen krooninen vaihdelaatikkovaurio ja lopulta Dalmasin autosta oli hajonnut esimerkiksi nelosvaihde kisan aikana uudelleen.

Benettonin miesten nöyryyttävä tuplavarikkokäynti maksoi pisteet ja sen päälle minuutti ja 20 sekuntia yleistä aikaa tuli päälle päivänä jolloin tuplapisteet tai yksittäinen pisteajo oli hyvinkin mahdollista.

Siitä hyötyivät lähinnä Riccardo Patrese ja Satoru Nakajima. Näistä puhuen Nakajima olisi saattanut päästä loppupuolella Patresen ohikin lisäpisteille, mutta ruutulippu pelasti italialaisen kotikisassaan. Patresen autossa kun oli lopussa jarruvaurio. Nakajima huonoimmillaan oli varovaisen yritteliäs, mutta pystyi myös ohitusnäytökseen eikä erityisesti ilman Benettonin tuplapysähdysmokaa huomioimatta mitenkään todella hyötynyt kisan muista toisten kuskien vaikeuksista.

Mikäli vielä ennen pitkää vaikkapa Mansell olisi keskeyttänyt Nakajiman edestä sitten paljon kauempana niin siitä olisi tullut aina vain parempi mieli lisäpisteineen!

Ja mikäli sitten Satoru-san todella oli joidenkin mielestä niin kovin hidas niin hän pysyi sentään radalla toisin kuin muuan Jean Alesi jolle ei mennyt jakeluun, että tietyissä paikoissa ei vain Monzassa kyennyt ohittamaan sitten millään ja jo kolmospaikkakin Tyrrell-tallin autolla niin hyvään kisaan olisi ollut selvempi, ilahduttavampi saavutus.

Alesi kärsi tästä ulosajon virheestä ollen ensimmäinen keskeyttäjä siis koko kisaan uusintalähdöstä ajatellen.

Patrese vuorostaan muuten ajoi kuten ajoi, mutta ensimmäisessä lähdössä Roland Bruynseraede ja John Corsmit yhdessä tietysti epäilivät italialaisen syyllistyneen erään radan shikaaneista puhuen tapahtuneeseen oikaisuun.

Mahdollisesti kurjimmillaan olisi tullut sen minuutin aikasakko.

Ja etenkin kisassa sen lopuksi se olisi ajatuksena tarkoittanut sijoja 6-8 enimmäkseen ja muutoin huonoimmillaan jo sijoja 9-11 hänelle jälleen riippuen hieman miten kierroksella olevien taakse olisi jääty.

Välillä toki shikaanin oikaisu enemmän ehkä kilpailutilanteena kolarin tai muun ulosajon välttävänä pakkotilanteena olisi ollut rangaistuksenakin niin ja näin ja ainoa todella painokkaasti Patresen rangaistusta tai hylkäystä vaikka koko kisasta ajoi vain ja ainoastaan taas kerran muuan James Hunt.

Tunnetuista syistä.

Koko Patresen rankaiseminen jäi ajatustasolle kun rike siis tapahtui ensimmäisessä lähdössä ja punainen lippu lopetti kisan jolloin tuli toinen lähtö ja siinä Patrese ei syyllistynyt mihinkään rikkeeseen.

Siten se jäi toteutumatta.

Ligier-talli autoineen tuntui yhtä kilpailukyvyttömältä kuin ennenkin ja Nicola Larini tuntui selviytyneen kisaan vain tuurilla ja mikäli jostain syystä joku olisi vetäytynyt kisasta (Lähinnä Aguri Suzuki mikäli kuumetaudin kuumevaihe olisi uusiutunut ja ei välttämättä silläkään.) niin sitten kisaan ehkä olisi päässyt vielä toinen AGS:n kuljettaja eli Gabriele Tarquini.

Ei vetäytynyt joten Tarquini jäi siis karsiutuneeksi. Ligier-tallista puhuen vielä sen toinen kuljettaja eli Philippe Alliot ei myös juuri pärjännyt joskin myös pakoputkivaurioinen autokin hidasti etenemistä ennen pitkää entisestään.

Brabham-talli tuntui jälleen myös olevan pahenevissa talousvaikeuksissa ja jotkut tahot alkoivat moittia David Brabhamin ajokykyjä. Maailmanmestarin Jack Brabhamin poika sinänsä oli lupaava kuljettaja kyllä, mutta osalle toimittajista kielteisesti ajattelevina sellaisina tuntui olevan liikaa vain niin hirveän moni karsiutuminen itse kisasta hänelle sattuneena siihen mennessä lyhyellä uralla eli sen 10:tä yritystä kohti joo viidettä kertaa vaikka tekniset murheet kovin uusiutuvana sellaisena juttuna hänelle sinänsä ymmärrettiin.

Pettymyksenä toki lähempänä uransa loppua oli myös Minardin Paolo Barilla karsiutuen muusta tärkeästä kotikilpailustaan Imolan ohella kun kautta mietti.

 

[CCMK]

Estoriliin 1990 mietittiin jälleen erilaisia rangaistuksia tai ainakin niitä oltiin valmiita langettamaan tarpeen mukaan.

Monteverdi-tallilla entisine jäämistöineen oli enintään tuttuun tyyliin sääntöjen mukaisesti löytää tähän kisaan mennessä uusi omistaja ajatustasolla vielä vuoden 1990 kauden kisoja miettien. Tietenkin se ei sitä löytänyt ja sen peli oli lopullisesti pelattu pysyvästi.

EuroBrun-tallin ja Life-tallin kohut olivat tuttuja kroonisessa yleishitaudessa tai hengenvaarallisessa hitaudessa. Coloni-tallikin vaikka alkoi päästä aika-ajoihin yrittämään niin sen hitautta peilaten kisoihin ei näyttänyt se talli selviävän yhtään sen paremmin kuin ennenkään.

Bertrand Gachot ajoi ihan vähäisesti paremmin kuin aiemmin, mutta jälleen vaihto väsyneen puhdittomaan ja huoltamattomaan moottoriin tuotti vain karsiutumisen.

Life-tallin hengenvaarallinen hitaus ainakin vaikutti jäävän ehkä historiaan kun viimein täysin käytännössä budjetitta seikkaillut talli sai käyttöönsä ilmeisen surkean oman W12-moottorin sijaan edes ajatuskokeeksi Juddin V8-moottorin.

Edelleen hitaudesta huolimatta sillä ajateltiin pääsevän viimein kilpailuun.

Tosin runkomuokkaukset olivat hirvittäviä automalliin kuten painonpudotusohjelmakin juurikin automallista puhuen koko välineen järkeväksi mahduttamiseksi siihen.

10 päivää ja 80 kiloa kevyempänä myöhemmin sitten yritettiin vähävaraisen tallin loppumetreille toivoa parempaa.

Sitten vielä Bruno Giacomellin tallin murheen huipensi se, että kun myöhemmin sitten yritettiin ajaa edelleen melkoisen nopeasti ylikuumenevalla autolla niin moottorikatteen hajottua sen heiluessa muutenkin ensin miten minnekin ennen viimein tuuleen lentämistä peli oli sinänsä pelattu kun ei ollut vähävaraisella tallilla edes varamoottorikatetta koko Estorilissa!

Aikaakaan ei tullut lainkaan kun Giacomellin autosta oli lentänyt moottorikate tuuleen keskellä avauskierrostaan noin puolivälissä Estorilin rataa joten peli oli pelattu siinäkin.

Esikarsinnan ja muutenkin kauden suhteen käytännössä kun tuo tuomiopäivän kierrosyritys nähtiin 20 minuuttia ennen kyseisen session loppua kun sitä ennen auto oli tuttuun tyyliin seisonut varikolla melkein koko session edessä kuten varhaisaamulla jo ennen koko session alkuakin korjauksissa tai murheellisen moottorikatteen sovituksessa.

EuroBrun-talli ajatti autojaan vain täpärästi Estorilissa muutenkin kun lähinnä vain erillisen sakkouhan vuoksi sielläkin hyvin rahavarat lopussa olleina myös kuskien eli Roberto 'Pupo' Morenon ja Claudio Langesin autoja ajatettiin vain välttämätön määrä sakkouhan välttämiseksi kuten myös autojen säästämiseksi eikä siitä sitten mitään toivoa ollut ajatellakaan jatkoon menoa.

Tunnetusti Estorilin 1990 kisaviikonloppuun kohuja riittäisi monia ja niistä puhuen erinäisistä loukkaantumisista ja kohutappeluista on käyty paljon keskusteluja tämän toikin alueella kuten myös muutamasta muusta toikista puhuen ennenkin.

Kohutappeluihin kuului tietysti aiemmin jo kerrottu Andrea de Cesariksen ja Philippe Alliotin tappelu viikonlopun aikana.

Tappelua sanan asein lähinnä oli myös Enzo Osellan ja Gabriele Rumin suunnalta Pirellin rengasjohtajaa eli Dario Calzavaraa kohtaan viikonloppuna kun välillä niukka kisaan pääsemättömyys pistettiin myös Pirellin renkaiden syyksi ja siinäkin kohua sitten riitti.

Tähtikuskien osalta Ayrton Senna joutui paalupaikan paikanvalintaa koskevaan kohuun ruudukon suhteen.

Senna toisteli tätä levyä loppukauden aina 1990 Suzukan kolariin asti ja sillä oli seurauksensa.

Senna oli aluksi tyytyväinen Estoriliin, mutta kun hän ei ollut paalupaikalla itse vaan Nigel Mansell niin valitusta sitten riitti brasilialaiselta.

Mikäli Senna olisi ollut paalupaikalla se olisi ollut hänen silloinen 50:s vastaava ja huikeaa oli, että 44:ään edeltävään kilpailuun mennessä silloin hän olisi ollut 33 kertaa paalupaikalla ja loput 16 aiempaa kertaa olivat tulleet osin hajautetusti joko vielä McLarenilla tai sitten Lotuksella!

Sennan asema paalupaikkakuninkaana oli kiistaton lajiin mikäli ihan aina Sennaa sunnuntaille ei voinut pitää niin hyvänä. McLaren ei myöskään ollut ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1988 Silverstonen eli 37:ään kilpailuun mennessä sitä seuraten siis tuohon hetkeen asti eturivissäkään kun Silverstonessa 1988 kuten myös Estoriliin 1990 Ferrarit valloittivat eturivin sunnuntaiksi eli vuonna 1988 Gerhard Berger-Michele Alboreto oli eturivi kun taas Estoriliin 1990 eturivi oli Nigel Mansell-Alain Prost.

Ferrarilla tietysti viimein Nigel Mansell voitti, mutta paljon tietysti pohdittiin punaisen lipun tilannetta kuten myös etenkin koko kilpailun lopetusta Alex Caffin loukkaantumisen myötä Arrowsilla Portugalissa.

Eniten vähemmän yllättäen valittivat tai pitivät käytännössä lopettamista äärimmäisen vaikeana ellei typeränä ainakin heti julkisuuden valokeilakommenttien jälkeen mestaruuskamppailijat eli Senna ja Alain Prost.

Prost oli vielä siihen päälle vihainen, että Cesare Fiorio Ferrarin tallipäällikkönä ei ollut suostunut antamaan tallimääräystä Mansellille luovuttaa mahdollinen kärkisija voittoa ajatellen Prostille turvallisemmassa vaiheessa kilpailua.

Lisäksi Lajin Johtavaa Tuomarin eli John Corsmitin ja Lajin Virallisen Lähettäjän eli Roland Bruynseraeden viikonloppuun mahtui emmintä ja arvonta Olivier Grouillardin mahdollisesta pääsemisestä sunnuntain kilpailuun tai sitten ei.

Etenkin kun byrokraattisen tuntuisen kaikkien tallien yksimielisen hyväksynnän lisäksi mahdollista 27 auton ajattamista tai erikseen karsiutuneen päästämistä muuten sunnuntaille kilpailuun haittasi myös sanamuoto, että tietyn aikamuodon jälkeen erikseen pystyttiin kyllä pääsemään karsiutuneena kilpailuun.

Lähinnä kuitenkin vain hyvin selvän loukkaantumisen, erillisen selkeän hylkäyksen tai muilla tavoin julistettavan osallistumista koskevan sulun myötä sen langetessa siis jollekin muutoin päässeelle kuskille päästämään sitten sen karsiutuneen kilpailuun!

Tästäkin kaikesta kiisteltiin vuodeksi 1991 siinä, että pitäisikö ainakin välillä 27 autoa kuljettajineen laskea kisaan sunnuntaille mukaan sittenkin?

Etenkin kun eihän se loppupelissä olisi ollut mitään muuta kuin yksi auto lisää ja auton olisi voinut hieman kauemmaksi sijoittaa muista autoista erillisesti lähtöruudukkoon kun toisinaanhan ihan kisakuski muutoin paremmin sijoittuneena itsekin lähti ruudukon perältä koko joukon perään mikäli sattui jotain teknistä häiriötä kun olisi pitänyt lähteä lämmittelykierrokselle!

Lopulta tietysti hyvin ikävällä tavalla Satoru Nakajiman vetäydyttyä liian myöhään ei Grouillard voinut päästä enää kilpailuun sunnuntaille.

Ligier-tallin ja Williams-tallin kesken sovittiin tai ainakin alettiin valmistella jo tuolloin Renault-moottorin ympärille viritettyä erikoisyhteistyötä koskien monia eri aloja tallien väliltä puhuen.

Kun ihan vielä vuodelle 1991 yhteistyö ei sellaisenaan ehtinyt vaikuttaa niin vuosille 1992-1994 alettiin sovitella peräti monivuotistakin yhteistyötä kuskienkin suuntaan jolloin Ligier-talli tuntui olevan kuin mahdollisen tilanteen toteutuessa (Kuten toteutui.) niin käytännön Williams-tallin kasvattitalli.

'Williams B:n' vähän ilkeämielistä lisänimeä kantanut talli olikin noille jälkimmäisille vuosille puhuen elintärkeä paikka niin ponnistaa sieltä huipputalliin kuin mikäli ei olisi löytänyt mitään muuta tallia niin sujuvasti olisi sitten voinut löytää aina siitä tallista myöskin jo ennakkoonkin!

Hieman mielenkiintoisena pidettiin jo jonkinlaisena ennakkoyhteistyönä, että mikäli Riccardo Patrese olisi lähtenyt Williamsilta vuoden 1990 päätteeksi ja Thierry Boutsen olisi sittenkin saanut jäädä niin myös Patreselle kuten Boutsenille tarjottiin vuodeksi 1991 kuten myös siitä eteenpäin vuodelle 1992 Ligier-paikkaa eräänlaisena lohdutuksena Williams-paikan menettämisen johdosta.

Näistä toteutuneen historiallisesti paikan vastaan Ligieriltä joutui ottamaan Boutsen.

Pitkälti kun Nigel Mansellin sanottiin jo vuoden 1990 Estorilin kuten Jerezin aikaan peruvan jo ajat sitten osin ehkä vähän viihteelliseksi mielletty, ajankohdassa toki aluksi hyvin vakavana pidetty Mansellin lopettamispäätös vuoden 1990 päätteeksi tietysti Silverstonen kisan tunteikkaan keskeytyksen myötä taas kerran kärkipaikalta.

Silti tilanne ei vielä ihan täysin selvä ollut Frank Williamsin ja Patrick Headin osalta kuten ei myöskään se, että mikäli Mansell suostuu vielä Williams-paluuseen kuten suostui niin kuka sitten todella täysin olisi ollut se tallikaveri.

Niin testikuski Mark Blundellia kuin myös jopa käytännön sopimukseen asti edennyttä Jean Alesia ehdotettiin ajamaan vuodeksi 1991 talliin, mutta sittemmin molemmat eivät ajaneet.

Blundell jopa tietyin ehdoin kohtalokkaasti sanoutui irti testikuskin sopimuksestaan halutessaan kisakuskiksi vain päästäkseen lopulta Brabhamille ja se avasi tien lajiin vähän eri kautta toiselle maailmanmestarin pojalle eli Graham Hillin pojalle Damon Hillille kohti parrasvaloja.

Toki ei ihan niin nopeasti eikä sitä tietysti nähty ihan heti alkuun muutenkaan kovin varmana juttuna sinänsä.

Ja varmaankin arvostelijoita närkästytti tuolloin jo Hillin ikä ihan testipuolellakin eli 31-vuotias tuli olemaan hän jo vuodeksi 1991.

Kuten myös kisapuolelle vuodeksi 1992 32-vuotiaana.

 

[CCMK]

Jereziin 1990 mietittiin jälleen erilaisia rangaistuksia tai ainakin niitä oltiin valmiita langettamaan tarpeen mukaan.

Viikonloppuun mahtui monta kohua ja tietysti eniten ajatukset sinänsä olivat Lotuksen äärimmäisen pahoin loukkaantuneen Martin Donnellyn tilanteessa.

Tähtikuskeilla oli omat riitansa ja kohunsa. Alain Prost ärhenteli ensin Bernd Schneiderin kanssa muka oletetusta estelykohusta kuin myös niin tallinsa eli Ferrarin Estorilin jupakasta kuten myös koko loppukaudesta jolloin rivien välistä arvuuteltiin, että tulisiko vielä jokin viime hetken tallivaihto tai jopa sapattivuosi?

Tosin nuo arvuuttelut menivät liian pitkälle sinänsä eikä Prost aikonut kyllä hylätä kaiken jälkeen La Famigliaa noin vain. Ei edes vaikka kiukkua riitti kyllä. Sittemmin Jereziin La Famiglialta tuli Prostia loppuun asti palvovia lausuntoja ja niissä vähemmän yllättäen Nigel Mansell viittä vaille kauden lopussa ja edes hyvin ajatuksellisesti britin jäädessä sittenkin talliin vuodeksi 1991 olisi hänestä tehty vain entistä suuremmin kakkoskuljettaja ranskalaisen 'Professorin' lepyttämiseksi!

Cesare Fioriokin jäi vielä tuolloin jatkamaan olemistaan tallipäällikkönä kohusta huolimatta vaikkakin muuan Claudio Lombardi olisi halunnut jo tuolloin suitsia Prostia käytöksensä suhteen tai hurjimmillaan heittää Prostin kokonaan Ferrarilta pois kun hänkin osin jo jossain määrin alkoi menemään kohti tallipäällikkyyttä!

Vielä tuolloin tosin Lombardilla ei ollut valtuuksia siihen, mutta vuodeksi 1991 tulisi sitten viimein tallipäälliköksi nousseena olemaan loppuvuodesta sitä vuotta.

Lisäksi Lombardi tuki Mansellin asemaa ja piti valitettavana Mansellin hyvin todennäköistä poislähtöä Ferrarilta. Lombardi olisi ollut itse menemään hyvinkin pitkälle Mansellin jäämisen asian suhteen tallissa vuodeksi 1991. Ei ollut tallipäällikkö silloin joten ei Mansell voinut jäädä sinne.

Eikä tietysti brittiä miellyttänyt La Famiglian Fiorion omien pomojen ylilausunnot Prostista tai nyt selvempään kakkoskuskin asemaan joutumisesta vuodeksi 1991 jäädessäkään.

Ayrton Senna vuorostaan jälleen heilutteli paalupaikka-aseman korttia ja riiteli taas lajin päättäjien kanssa vaikka ilman muuta Donnellyn kolari itse asiassa Jerezin viikonlopulle hillitsi tuotakin kohua.

Lajin Johtava Tuomari John Corsmit ei oikein pitänyt siitä ja sanoikin, että ihan joka radalleko kohta pitäisi Ayrtonin sanella lähdettävän ruudun paikka kärjestäkin?

Senna kuitenkin nähtiin varikolla juhlakakun kanssa sen eli paalupaikan ollessa nyt siis uran 50:s.

Se oli siis hänen silloinen 50:s vastaava ja huikeaa oli, että 45:een edeltävään kilpailuun mennessä hän oli ollut 34 kertaa paalupaikalla ja loput 16 aiempaa kertaa olivat tulleet osin hajautetusti joko vielä McLarenilla tai sitten Lotuksella!

Muutenkin McLarenin huippuluokkaisuus kuvasti sitä, että 38 kilpailuun Silverstonesta 1988 lähtien vain kahdesti oli McLaren jäänyt eturivistä tavalla tai toisella ulos sunnuntaina.

Toisin kertoen juuri Silverstoneen 1988 ja Estoriliin silloisessa viime kisassa!

Muutoin puhuen Prostin pelkoja hillitsi huvittavasti se, että Arrowsin Bernd Schneider karsiutui lopulta uransa viimeiseksi jääneessä F1-viikonlopun yrityksessäkin.

Myöhempi David Brabhamin kisaan pääsemättömyyden byrokratiasotku ei koskenut ikävästi Herr Schneideria.

Minardin Paolo Barilla karsiutui taas kerran ja teknisistä ongelmista huolimatta monien mielestä hänen aikansa oli nyt täysi ja sitten arvuuteltiin, että ajaisiko Barillan tilalla viimein ihan luvallinen testikuljettaja eli Marco Apicella vai saisiko edelleen Gianni Morbidelli Ferrarilta lainattuna testikuskina ajaa pari viimeistä kisaa kaudella?

Lotuksen Derek Warwick oli myös vetäytyä välillä kisasta kiitos tallikaverinsa loukkaantumisen, mutta jäi ajamaan ja oli mennä jäännöspisteille ennen kuin oli todella murheellisesti kisan viimeinen keskeyttäjä.

Leyton Housen Ivan Capellin suhteen oli myös teknisen tarkastuksen jännittämistä kun mikäli Capelli olisi suljettu pois kisasta tai muutoin hylätty parhaan ajan osalta niin se olisi johtunut siitä, että Capellin auton ohjaamotilaa epäiltiin liian ahtaaksi!

Sittemmin Leyton House-talli selvisi teknisellä varoituksella ja Capellin auton ohjaamoa varmuuden varalta hieman suurennettiin sunnuntain kisaan.

Välillä olikin huhuja vaikka muutenkin kärsi Capelli terveysongelmia sunnuntaiksi, että oliko sittenkin kuntopuolen keskeytyksen takana sellaisenaan tai sitä pahentamaan nyt ainakin syynä juuri useampaan kertaan kaudella muutenkin puheenaiheena hänen tai muidenkin lajin melko pitkien tai pitkien kuljettajien ongelma eli liian ahdas ohjaamo?

Ei ahtaus ainakaan hyvää tehnyt hänen kramppijalalleen, mutta kyllä yksi muu syyllinen saattoi olla ihan Jerezin ratakin.

Jerezin rata kun oli ylivoimaisesti sarjan hitain keskinopea rata ja sellaisenaan hitain myös normaalina käsitettävistä moottoriradoista.

Toki niin paljon kun herjailtiin välillä niin oli Jerezin rata toki parempi ja nopeampi kuin Hungaroring näin esimerkkinä ja ohittamaankin pystyi välillä hyvinkin vaikka kiitos tähtikuskien valitusten saattoi usein saada kuvan, että muka ei olisi pystynyt!

Jerezin viikonloppu 1990 oli myös viimeinen murheellisessa historiassaan EuroBrun-tallille ja Life-tallille.

Näistä ensimainittu talli kuljettajineen ajoi juuri äärimmäisen surkean kautensa päätteeksi kerrankin verraten huippuluokan Esikarsinnan eli Roberto 'Pupo' Moreno oli päästä aika-ajojen puolelle jääden ulos siis 18 tuhannesosaa jatkosta ja Claudio Langes jäi 1,133 sekuntia jatkoon päässeen Colonin Bertrand Gachotin ajasta ja tallikaveristaan jäi siis 1,115 sekuntia.

Kiitos kroonisen aliajattamaisen ja monien eri teknisten vaikeuksienkin tämä oli pienin ero ajallisesti puhuen koko vuonna verraten Morenoa ja Langesia keskinäisesti!

Life-tallin tilanne kuten myös Bruno Giacomellin uran päätös lopullisesti tuli olemaan surkea yhtä kaikki.

Juddin moottoreillakaan ei ratkaistu sen auton ja tallin kaikkea karmaisevaa ja tunnetunkin hengenvaarallista yleismainetta hitauksineen.

Joskin toki oli nopeampi niinkin kuin mitä oli liian kauan olleella W12-moottorilla varustettuna.

Jälleen kun yön yli kuten varhaisaamunakin oli korjattu Giacomellin autoa ja kun viimein se oli saatu toimimaan niin kaksi kierrosta kesti ennen hajoamista moottori.

Giacomelli oli ulkona jatkosta selvästi eli näin esimerkkinä Esikarsinnan nopeinta eli AGS:n Yannick Dalmasia 20,299 sekuntia hitaampana.

Juuri ennen moottorioikutteluja oltiin toki nopeampia hitaudessaan, mutta tuolloin siis keskellä nopeinta mahdollistakin vauhtia ennen auton hyytymisen alkua olisi oltu kärkipaikkaa eli Dalmasin aikaa sen 12 sekuntia hitaampi.

Eli kärkeen ei asiaa ollut eikä jatkoonkaan vaikka olisihan se aikakirjoissa lopulta merkittynä vähän paremmalta näyttänyt sellainen ero puhdittomuudesta huolimatta.

Etenkin Life-tallin elottomasta autosta käytännössä puhuen.

Gachotista puhuen jälleen huoltamattomat moottorit olivat hänen ja Coloni-tallin kisaan pääsemättömyyden syy enimmäkseen.

Toki loppukauteen 1990 mennessä kun pari tallia lisää jäi pois (Monteverdi tätä edeltäen Onyxin nimellä oli jäänyt pois jo reilusti aiemmin.) niin Esikarsintaa ei tarvinnut enää ajaa ja kaikki pääsi suoraan aika-ajoihin yrittämään kisaan pääsemistä.

Jereziin 1990 viimein siitä puhuen pääsivät ensi kertaa kaudelle molemmat AGS:n kuskit eli Yannick Dalmas ja Gabriele Tarquini autoineen kisaan.

Näistä Dalmas selvisi maaliin siinä missä Tarquini keskeytti.

Mikäli olisi ollut keskeytyksiä vähän enemmän kisan loppupuolella niin Dalmas olisi voinut saada jäännöspisteen ehkä kenties ja Aguri Suzuki Lola-Larroussella olisi saanut sitäkin enemmän sitten pisteitä kun Suzuki tosiaan oli viimeisen pisteen mies Jereziin!

Ferrarilla itsessään meni kisa sitten hienosti Prostin voittaessa ja Mansellin ollessa toinen palkinnoilla.

Kaksoisvoiton yhteydessä ja etenkin Sennan keskeytettyä oli sittenkin vielä MM-kilvan ratkaisu mahdollinen kunnon taistelulla Japanin Suzukan tai vaikka Australian Adelaidenkin suhteen.

Senna ilmoitti olevansa vastaamatta seurauksista mikäli Suzukaan vielä toistuisi osin brasilialaista epämiellyttäneet paalupaikan sijoitusratkaisut radassa Estorilin ja Jerezin tapaan sielläkin.

Kisan muuksi viimeiseksi asiaksi sitä miettien Williamsin Riccardo Patresea epäili niin tuomaripäällikkö Corsmit kuin Lajin Virallinen Lähettäjä Roland Bruynseraede varaslähdöstä kisaan, mutta lopulta tutkinnan jälkeen ei tullut tuomiota.

Minuutin aikasakolla olisi pudottu Patresen suhteen puhuen sinne sijalle 9-10 eli viimeisille sijoille heti jo aiemmin kerrotun ysipaikan mies Dalmasin ja kymppipaikan Arrowsin Michele Alboreton väliin.

Ehkä myös viimeiseksikin kun tilanne oli jälleen erinäisistä kierroksella ohittamisen määrittelyistä riippuva.

Se teko olisi parantanut Japanin Aguri-sanin pistetilannetta ja avannut viimein myös huippukisan sinänsä auton hitauden tasolle Ligierillä ajaneelle Nicola Larinille kauden pistetilin jäännöspisteellä.

Hirveän etäälle ei Larini jäänyt Suzukista maalissa, mutta jäi siis toteutuneestikin seiskapaikalle pisteittä.

 

[CCMK]

Suzukaan 1990 mietittiin jälleen erilaisia rangaistuksia tai ainakin niitä oltiin valmiita langettamaan tarpeen mukaan.

Viikonloppuun mahtui monta kohua ja tietysti eniten ajatukset sinänsä olivat Lotuksen äärimmäisen pahoin loukkaantuneen Martin Donnellyn tilanteessa kuten myös Benettonin helikopterionnettomuudessa ennen kisaa myös äärimmäisen pahoin loukkaantuneen Alessandro Sandro Nanninin tilanteessa.

Ayrton Senna-Alain Prost-kohua en tämän yhteydessä juuri enempää mainitse sellaiseen liiankin paljon kerrottuna kohuna kaikkiaan.

Lajille se kuten myös Suzukan 1989 suurkohu oli häpeällinen juttu.

Lisähäpeää saattoi aiheuttaa myös kieltämättä erikoisesti se seikka, että niin Lajin Virallinen Lähettäjä eli Roland 'Rolle' Bruynseraede ja hänen japanilainen maakohtainen virallinen lähettäjäkollegansa eivät koskaan tietyin ehdoin heiluttaneet kisan alussa tai muutenkaan välttämättä punaisia lippuja silloin kun olisi tarvittu!

Muuta uudelleenlähtöä sitten nk. Yhteisaikakilpailua varten tai etenkin kuohuttavan kahden ensimmäisen kilpailukierroksen aikana jolloin olisi vielä voitu nähdä lopullinen syyllisyyden tai syyttömyyden näyttö 'kilpailutilanteena' Sennan ja Prostin avausmutkan kolarin jäljiltä toivottavasti vältettävänä, mutta murheellisen todennäköisesti uudelleen sattuvana juttuna!

Punaisitta lipuitta oleminen ja keskeytymättä ajaminen pilasi muuten myös McLarenin Gerhard Bergerin kisan kun ensimmäinen mutka oli täynnä hiekkaa tai siivoamattomia auton romuja niin MM-kilvan kärkikaksikon kolarista ja useampi muukin kolari tapahtui juuri tuossa mutkassa tai lähimutkissa avauskierroksilla sen jäädessä lähes täysin huomiotta johtuen suurkohusta juurikin mitä tuli Sennaan ja Prostiin!

Berger tosiaan ajoi ulos keskeyttäen radan hiekasta/autonromuista johtuen ja siten Ron Dennisin ja McLarenin kisaviikonloppu oli toistamiseen pisteettömän synkkä.

Molemmat kuitenkin eli Senna ja Dennis olivat saaneet haluamansa eli mestaruudet kuljettajien kuin valmistajien puolelle kun Adelaidessa ei piste-eroa voinut enää saada pienemmäksi ja tietenkään ylimääräkisaa kuten aiemmin vuonna 1990 hylättyä Euroopan Grand Prixiä ei ajettu 17:sta kisana kaudelle.

Tosin 31.12.1990 asti tästä kaikesta käytiin arvuuttelua ja oikeustaistelu oli aina ovella syytteineen päivineen ihan Dennisin tallipuolellekin.

Niin raivoissaan oli tästä kaikesta Ferrarin Cesare Fioriokin.

Fiorio syytti sitten tietysti myös kilpailun naurettavaa keskeytymättömyyttä vaikka tietyssä alkuvaiheessa se olisikin enemmän suosinut Bergeriä kuin vaikkapa Nigel Mansellia mitä voittotaisteluun tuli!

Suurkohut unohtaen siis erityisesti päivän sankarit tuntuivat olevan Brasilian Roberto 'Pupo' Moreno tietysti Nelson Piquetin Benetton-voiton vanavedessä tuoden tallille siis kaksoisvoiton ja Japanin sankarit yhteisesti eli sairaudesta toipuva Satoru Nakajima tuoden jäännöspisteen ja Lola-Larroussen ainoan kuten myös koko Gerard Larroussen nimikkotallien ajan historian sellaisen muodosta riippumatta saadun palkinnon saavutti kolmostilalla Aguri Suzuki!

Sijojen ansaitsemisesta saattoi olla montaa mieltä kun myös Nigel Mansellin keskeytys renkaanvaihdon jälkeiseen kiihdytykseen varikolla vetoakselin hajotessa avasi tien tuhkimotarinaan noille kahdelle yllä kerrotulle tallille kuten myös Tyrrelille kuljettajineen.

Tosin kun mietitään, että milloin oli aikaisin hetki mitenkin 'unelmasijan' suhteen niin nehän menivät näin:

Moreno oli ensi kerran niinkin varhain kolmas kuin kierroksella 2 ja toinen viimeistään Mansellin keskeyttäessä loppuun asti.

Nakajima oli ensin niinkin varhain kuin kierroksella 2 yhdeksäs, jatkuvassa pistetaistossa Lotuksen Johnny Herbertin ja Derek Warwickin kanssa suurimman osan kisaa ja lopulta pysyvästi pisteessä tai paremmassa kiinni kierrokselta 35 loppuun asti. Tilannetta ehkä sinänsä vähäisesti helpottaen Nakajiman osalta tosiaan Lotus-kuskien keskeytykset.

Kaiken päätteeksi vielä Suzuki oli ensi kerran lopulta pysyvästi pisteessä tai paremmassa kiinni niinkin varhain kuin kierroksella 6 oltuaan tätä ennenkin sen seitsemännen sijan tuntumassa siis kierrosten 2-5 ajan, neljäntenä viimeistään kierrokselta 25 lähtien ja satunnaisemmin kolmantena ennen kuin viimein Riccardo Patresen ollessa kyvytön saaden renkaitaan toimimaan oli Suzuki pysyvästi kierroksien 36-37 väliseltä ajalta lähtien kolmas ollen sitä loppuun asti.

Benettonin Piquetin voiton edellytyksistä käytiin myös kovaa jossittelua tai keskustelua, mutta jo hänen johdettua Jerezissä oli Piquet saanut loppuvuoteen kyllä aimo annoksen lisäitseluottamusta hetkeen ennen näkemättömällä tavalla!

Piquet tosin ehkä reaalisesti olisi ollut noin sijojen 3-5 takuumies normaalimmassa kisassa tietenkin yllätysvaran muistaen ja toinen ehkä mahdollisesti haastaen voitosta ajamalla kenties mikäli Mansell ei olisi keskeyttänyt.

Etenkin kun ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan niin Suzukassa kuin Adelaidessa 1990 Piquet pystyi sellaiseen uskomattoman kovaan yleisvauhtitasohaasteeseen mikä ei ollut melkein koskaan Piquetin vahva puoli hänen urallaan tai ainakin se oli lähinnä ollut sidottu niihin vahvimman mahdollisen hemmotteluluokan ykköskuskiajoihin Brabhamilla hänen nuoruuspäivinään!

Siten sitä ei toki normaaliin alakynnen Piquetin vuoden 1990 asemaan voinut verrata eikä sitä sopinut unohtaa pois laskuistakaan.

Edes vaikka kuinka kovaa olisi ollut Sennan, Prostin tai Mansellin kannatus silloin.

Sitten muihin tuomariston ongelmia tai rangaistuksia koskeviin kohuihin kun tietysti unohti jo EuroBrun-tallin ja Life-tallin ongelmat niiden jättäessä kauden loput kaksi kilpailua väliin ja molempien poistuessa historian lehdille samalla unohtaen myös Osella-tallin Olivier Grouillardin kisaan päästämättömyyskohun:

Stefano Modenan ja Phillippe Alliotilla oli kolarikohu josta oli hyvin lähellä tulla varikkotappelu nyrkeinkin sisältäen tönimistä kun Modenan mielestä Alliot pilasi hänen kisansa kovin pahoin ja heillä oli ollut riitoja aiemminkin ja kun tuomaristo oli pannut merkille Alliotin ongelmat aiemmin kaudella Andrea de Cesariksen kanssa. Tämä sattui myös kisan alussa ja kun punainen lippu ei heilunut niin se pilasi Modenan kisan.

Brabham-tallin suhteen nimikkotallissa perustajan poika eli David Brabham joutui myös varhain keskeyttämään kun autossa oli kytkinvika ja runkoon kuten ripustuksiin oli tullut vauriota niin lähdössä kuin muutaman muun radan alkupään mutkan erinäisten muiden autojen irtopalasten vuoksi.

Brabham tosin keskeytti hieman myöhemmin alun jälkeen eli kierrokseen 5 mennessä. Kuitenkin hänkin ihmetteli sitä, että miksi ei tuomaristo keskeyttänyt punaisin lipuin kisaa jo silloin aluksi?

Tuolloin kun Brabham olisi voinut vielä ehkä vaihtaa vara-autoon ja muutoin sitten tietysti olisi voinut toivoa parempaa yleiskisaa.

Lisäksi Arrowsin miehet eli Alex Caffi nyt Estorilin 1990 kolarista täysin toipuneena yhdessä Michele Alboreton eli tallikaverinsa kanssa kolaroivat avausmutkassa vaurioittaen autojaan minkä vuoksi Alboreto keskeyttikin ja oli vähän sitten kinastelua puolin ja toisin tilanteessa.

Tämäkin jätti avausmutkaan ja sen jälkeisiin lähimutkiin vaarallista roskaa ja romua mihin punainen lippu olisi ollut tarpeen!

Alboreto myöhemmin keskeytti joskin ei kolarivaurioiden takia pelkästään vaan tietysti myös hajonneen moottorinkin takia. Caffi selvisi ysipaikalle maalissa.

Minardilla Paolo Barillan korvanneen Gianni Morbidellin kisa ei ollut helppo kun Ferrarin testikuskin asemasta huolimatta pääsi ajamaan siis Minardia loppukaudeksi 1990 varsinaisen testikuljettajan eli Marco Apicellan sijaan.

Morbidelli kärsi teknisistä vaikeuksista ja alkavasta rengasrikosta ennen kun viimein ajoi ulos radalta keskeyttäen. Morbidellin mahdollisen rengasrikon arveltiin johtuneen juurikin siivoamattomista autonpalasista avauskierroksen kolareista johtuen radan alkupään mutkissa jolloin ennen pitkää pidon kadottua kisa oli ohi häneltä. Pierluigi Martini selvisi kasipaikalla maaliin.

Kisan palkintomiehen eli Aguri Suzukin ainoa vähän moitittava hetki mikäli sellaiseksi sen voi mieltää muuten sattui myös lähdössä kun ensimmäisen mutkan vaaroissa siis Suzuki väisti toista kuljettajaa estellen Ivan Capellia joka väisti siitä seuraten Suzukia ja joutui sitten toisen kuskin kanssa yleiseen ja vaaralliseen kolariin mistä tuli sitten tuomaristolta osin moitteita!

Capelli kävi kolarivaurioiden kuten myös sähkövian korjauksessa varikolla monestikin päivän kisassa toivotta kunnes keskeytti ja Capelli vähän kuumahermoisena aluksi syytti Suzukia sitten vaarallisesta ajosta.

Sittemmin toki myöhemmin tunteiden lauhduttua pyysi Suzukilta reilusti anteeksi kun toisaalta ei Suzuki voinut muutoin kadota Capellin edestä tai muutoin törmätä toiseen autoon kuskeineen täysilläkään!

Tuomariston moitteet Capellia enemmän lopulta ihmetyttivät kuin Suzukin kanssa ollut tilanne ja kuten myös se, että miksi sitä punaista lippua ei näkynyt tai myös vaikka kunnon keltaisia lippuja Course Carilla radalle lähetettynä vaikka se olisi punaiseen lippuun johtanut?

Samaa ihmetteli myös autovaurioista erinäisten kolarien suhteen ja myös moottorivikaan sittemmin varhain keskeyttänyt tallikaveri Leyton Housella eli Mauricio Gugelmin.

Kuvaavaahan oli, että Suzukan lähtökolarien myötä siis Course Car oli kyllä radalla vaan kun ei liputettu kisaa poikki niin varikolle palattiin normaalisti muutenkin avauskierroksen tutun hälytysajon jälkeen.

Tietysti myös jo aiemmin mainittu Alliot herätti pahennusta kun oli vahingossa vielä kolaroida tallikaverin eli Nicola Larinin kanssa ja hänhän jo oli kolaroinut Modenan kanssa.

Larini ajoi jälleen myös hienon kisan Ligierillä, mutta murheellisesti ei vain onnistunut sitä pistettä Nakajimalta nappaamaan kisan lopussa kun aika vain loppui kesken jäännöspistettä ajatellen seiskapaikalle jääden pisteittä.

Alliot vähemmän yllättäen oli autovaurioineen 10:s eli viimeinen mies maalissa ennen sitten Modenan kanssa käytyä käsikähmäistä tönimistä melkein nyrkkitappeluksi kehittyen!

 

[CCMK]

Adelaideen 1990 mietittiin jälleen erilaisia rangaistuksia tai ainakin niitä oltiin valmiita langettamaan tarpeen mukaan.

Lajin juhlakisaa eli 500:tta kisaa varjosti tosiaan moni juttu.

Ayrton Senna-Alain Prost-kohua en tämän yhteydessä juuri enempää mainitse sellaiseen liiankin paljon kerrottuna kohuna kaikkiaan.

Sehän tietysti jatkui Adelaidessa omalla tavallaan hyvin tunnettuna ja perin ikävänä juttuna.

Sitä vastaan oli sinänsä hyvä juttu, että ihan niin hirveän paljon muuten ei Lajin Johtavan Tuomarin eli John Corsmitin toimistoon tullut mitään äärimmäisiä kiistatilanteita tai erityisiä rangaistusjuttuja pöydälle.

Muutoin kun mietti niin harmittavana juttuna nähtiin esimerkiksi siten se, että Arrows-talli ei kuljettajineen päässyt enää tallin silloiseen jäähyväiskilpailuun ajamaan sunnuntaille.

Siitähän tuli Footwork-talli vuosille 1991-1995 lajiin pääsääntöisesti ja vuoden 1996 aikana oli tietysti Arrowsin alkaessa palata lajiin omistajapohjamuutosten vuoksi nimitys Footwork-Arrows tai Arrows-Footwork käytössä aina tuon vuoden loppuun asti ennen sitten vuoden 1997 paluuta jälleen pelkkänä Arrowsina.

Tosin tuolloin mitään Arrows-paluuta ei voinut nähdä vielä silloin.

Kilpailurangaistuksista puhuen yksi kovimpia tuntui olevan Olivier Grouillardin Osella-tallin jäähyväiskilpailun aikana tapahtunut estelykohu Nigel Mansellia kohtaan väitettyyn estelyyn.

Lopulta rangaistusta ei tullut kun sen arveltiin olevan huonoa mainosta juuri muutenkin kuohuntaa täynnä olleessa lajissa.

Tietysti ajajatilanteesta puhuen tämän piti olla Mansellin viimeinen kilpailu lajissa, mutta se onneksi oli vähemmän yllättäen vain viimeinen Ferrari-kilpailu britille.

Williams-talli vaikutti olevan vahvoilla vuodeksi 1991 Mansellin sinne palatessa kuten olikin vuosille 1991-1992 ennen pitkää britin maailmanmestaruuteen huipentuen.

Lola-Larroussen Aguri Suzuki tosiaan oli melkoisessa julkisuuden valokeilassa Adelaideen kiitos Suzukan kolmostilan, mutta tekniset vaikeudet pilasivat lievän sairastelun ohella viikonlopun miltä odotettiin kovin paljon.

Suzukin kolmostila oli siitäkin kova suoritus ottaen huomioon, että mikäli Lola-Larroussella olisi jonkun arvellut koskaan ottavan vuonna 1990 palkintosijan mitenkään keskimäärin niin sen oli aina arveltu olevan sinänsä myös enemmän pistesijoja tai lähellä niitä ajoja olleita sijoja ennen Suzukaa saavuttanut Eric Bernard.

Bernard tosin päätti koko vuoden 1990 huomattaviin vaikeuksiin kun jo Suzukassa oli tullut keskeytys keskellä tallikaverin riemumenestystä ja Adelaideen jatkui sama ongelma mitä nyt keskeytti myös Suzukikin.

Gianni Morbidellin toinen ja viimeinen osin tuurausajoluonteinen kisa Minardilla vuonna 1990 ennen vuoden 1991 täyttä Minardi-sopimusta pääosin päättyi keskeytykseen vähän erikoisella tavalla mistä moitittiin kisan jälkeen eli kun Morbidelli ei mennyt varikolle auton korjaukseen ja ehkä keskeytykseen ajoissa niin Morbidellin auto siis keskeytyksen yleisestä vauhtivoimasta johtuen oli osua päin Riccardo Patresen Williamsia mikä todettiin melkoisen vaaralliseksi tempuksi!

Prostilla tosiaan oli vaikeutensa kisaan ja niin oli Sennallakin.

Etenkin kun kiistanalainen maailmanmestari silloisin olettamin ja lopulta viimein pysyneenä ajoi siis kolarin keskeyttäen kun kuumaverisyyttään oli kieltäytynyt tiimiradiossa paljonkaan hidastamatta vauhtiaan huolimatta muun muassa alkavasta ja ehkä paljonkin autoa rasittaneesta jarruvauriosta piittaamatta!

Rajut otteet johti sitten keskeytykseen.

Taas kerran Nelson Piquet voitti ja välillä voittoa sanottiin hieman enemmän tai vähemmän kuin tuurivoitoksi, mutta Sennan autovaikeudet tosiaan kisan jälkeen ajatellen olisivat voineet tulla milloin tahansa.

Piquetin voitosta tai muka vauhtitasosta saattoi olla montaa mieltä, mutta hänen voittopäivänään vauhti siihen oli riittävä jo seuraavinkin perustein:

Hän oli jo heti lähdössä avauskierroksen jälkeen tai sen päätöstä lähestyttäessä viides kun esimerkiksi ohi oli menty Jean Alesista ja Patresesta, kierroksella 3 ohitettiin myös ajamalla Prost eli Piquet oli tästä eteenpäin aina vähintään neljäs, kierroksen 9 jälkeen hän oli aina vähintään kolmas päivän kilpailussa kun muun muassa Gerhard Berger oli voitettu myös ohituskamppailussa kuten estelty häntä tai muita pääsemästä takaisin kolmanneksi, Piquet oli kierrokselta 46 lähtien aina enemmän tai vähemmän kisan kakkostilan selvä hallitsija kun Prostilla oli tietysti ongelmansa ja Nigel Mansellin mahdollisen voiton tai haasteen Piquetille oli pilannut renkaanvaihtoa viivytellyt Ferrari-talli ja tietysti voittoakin Piquet yritti tavoitella.

Sen tietysti varmisti Sennan keskeytys sinänsä kun Senna taas kerran keskeytti vaikkakin sinänsä pitkästä aikaa niin silti sen noin puolen radan tai päälle 30 sekunnin johdosta kun ei voinut antaa itsensä rauhoittua keskellä kisaa tunnekuohuissa ajamaan järkevämmin.

Ja mikäli Piquetin voittoa siltikin halusi arvostella niin hän piti kuin pitikin Mansellin selvästi paremman Ferrarin ruutulipulle tultaessa Glenn Dixin sitä tunnetusti aina heiluttaessa Adelaidessa.

Benetton-talli oli hyvin tyytyväinen Piquetiin kuin myös Roberto Morenoon jolta sitten tietysti huvittuneesti todeten revittiin irti murheellinen oletettu Brabham-sopimus vuodeksi 1991 Adelaidessa ja annettiin tilalle Benettonin kisakuskisopimus vuodeksi 1991 niiltä tein!

Morenon kisa Adelaidessa ei toki ollut lähimainkaan Suzukan ikimuistoisuuden tasoa, mutta vähän paremmalla onnella ja ilman renkaiden liikakulumista olisi hän varmaan ollut jäännöspisteillä ja ehkä enintään kaiken mennessä aivan nappiin jälleen palkinnoilla.

Toki Morenon kisa erinäisissä suhteellisissa nopeusvertailuissa nyt oli niin huono, että ei Moreno olisi paljonkaan voinut juuri auttaa Piquetin tilannetta esimerkiksi ketään muuta kärkikuskia kohtaan.

Derek Warwickin uran arveltiin olevan ohi kun Warwick oli pettyneenä hylännyt muun muassa Brabham-tallin paikan lähtiessään Lotukselta kauden päätteeksi pois Urheiluautojen MM:n pariin. Pitkälti kun Lotus töin tuskin pystyi maksamaan hänen palkkaansa kaudelta ja koko talli oli lähempänä romahdusvaaraa Camelin lähdettyä pois sitä sponsoroimasta.

Lotuksen Johnny Herbert ajoi myös hyvin ja suomalaiset olivat iloisia lajiin palaavasti Jyrki JJ Järvilehdosta Dallaralle kuten myös etenkin Lotuksen Mika Häkkisen testikuljettajasopimuksesta sitten pikavauhtia kisakuskisopimukseksi muuttuneena.

Taloustilanne oli kaikkein huonoimmillaan vuoden 1990 lopulla marraskuusta 1990 alkaen niin huono, että esimerkiksi ei oikein Johnny Herbertin kisasopimuskaan vuodeksi 1991 ollut kovinkaan varma ja talli tarvitsi sponsorivaroja käytännössä myös keneltä tahansa rikkaalta maksukuljettajalta tai maksukuljettajiltakin.

Lopulta tietysti kaikki alkoi järjestymään etenkin kun Peter Collins löydettiin pelastamaan tallia ja sinänsä talli sai jäädä jatkamaan Lotus-nimen alla vaikkakin tietysti ihan kaikkein puhdasoppisimmat Lotus-kannattajat eivät ole aina oikein enää edes vuosia 1991-1994 mieltäneet Lotuksen alkuperäisten vuosien mittaiseksi.

Etenkin kun myös murheellisesti itse Colin Chapmanin muu perikunta aina sinänsä tallia tukeneena alkoivat ylläpidostakin vetäytyä taustajoukoiksi eikä oikein heiksikään.

Vaikkakin ei helpolla tullut kyllä vuoden 1991 tilanne Lotusin suunnalle kun välillä oli jäädä kauden alku tai kisoja siitä ajamatta kun ei vielä ollut kaikkia moottoritoimittajan laskuja maksettu tai oli maksettu tavallaan autoon asennettavasta toisesta moottorimerkistä!

Muitakin pelottavia vaikeuksia välillä oli.

David Brabham ajoi murheellisesti keskeyttäen myös Australiassa kotiyleisönsä edessä isänsä nimikkotallin autolla. Ajopaikkaa jatkaen siellä ei lopulta irronnut sitten millään vuodeksi 1991.

Benettonista puhuen tallin autot kuljettajineen olivat vuoden 1990 eniten kisamittaa ja kierroksia ajaneet sellaiset eli maaliin selvitessään kauden päätteeksi kisakilometrejä oli talleista lajin luotettavimpana 8342,665 kilometriä!

Vertailuksi myös Ligier-tallin autot kuljettajineen olivat vuodeksi 1990 peräti viidenneksi eniten kisamittaa ja kierroksia ajaneet sellaiset eli viidenneksi luotettavin se oli, mutta kiitos kroonisen yleishitauden sen vuoden automallista puhuen ei sillä saavutettu pisteitä.

Viimeinen vuoden 1990 Adelaiden ongelma tai mistä tuli paljon valitusta oli lähinnä AGS-tallin Gabriele Tarquinin hidas meno kisassa kun hän oli jäänyt ensimmäisen kerran kierroksella kisan johtaja Ayrton Sennalle jo kierroksella 15.

Ilman muuta vuodeksi 1991 oli milloin mitenkin taas Sennan lajista ulosheittoa pysyvästi tai mittavaa tilapäiskilpailukieltoa, mutta ennen pitkää Senna sai jälleen osallistua lajiin ja sitä osin varmasti harmittelivat nyt lopullisesti sen päätöksen myötä uransa kisojen suhteen lopettanut McLaren-testikuljettaja Jonathan Palmer veteraanimiehenä ja Allan McNish sitten tuntuvasti nuorempana testikuskina kun hän olisi jo niin kovasti halunnut päästä kakkostestaajana ajamaan kisoissa!

Viimeinen melko jymyjuttu oli silloin saada edes promootiotestaajaksi talliin Michael Andretti vuodesta 1991 eteenpäin kun ennen pitkää hän oli tietysti vuoden 1993 suhteen ikävä kyllä epäonnistunein tai ainakin sellaisena usein nimetty huipputallin kuljettaja.

Vuoden 1990 muistelut erilaisista kauden kisojen rangaistuksista tai tuomarikohuista tulevat tämän viestin päätteeksi päätökseensä.