Feikkitukholma

[Puhis]

Tämä tarina ei ole totta, eikä myöskään yritä kopioida Teukan ja muiden dokumenttiluonteista Kanarian-reissua. Se alkaa kuitenkin Helsingistä.

Oli kiireetön sunnuntai-iltapäivä, ja päätin kerrankin rahoissani lähteä risteilemään oikein vieraille maille, Tukholmaan tarkalleen ottaen. Turkukin olisi vaaditut termit täyttänyt, mutta päätin nyt lähteä katsomaan millaisia ne oikeat ruotsalaiset ovat. Pakkasin siis puvun laukkuun, muutamat vaihtobokserit darravahinkojen varalle, paketin vaseliinisukkia eli tuttavallisemmin kondoomeja ja lähdin matkaan. Tarkoitus olisi nauttia risteilystä sivistyneesti eli juoda kaljaa hytissä, viiniä suoraan pullosta, tutustua tuntemattomiin ja laulaa karaokea. Helvetillinen oli yllätykseni, kun avasin hytin oven ja siellä oli jumankauta velociraptori kaivamassa maastopyörää! Vähintään yhtä suuri oli huojentuminen, kun pikaspurtin jälkeen huomasin, että perään karjuva hemmo ei olekaan ehta esihistoriallinen matelija vaan hahmo Jacques. Hiusten määrä kuitenkin kummallakin samaa luokkaa, voihan sitä tyhmempikin ansaan mennä. Mies oli matkalla ei Alabamaan vaan Kööpenhaminaan, siellä kuulemma on hyvät pyöräilymaastot ja muutenkin hauska paikka, ajatteli kuitenkin mennä Ruåtsin kautta botskilla. Mikäs siinä. Kamat jätin hyttiin, vaihdoin puvun päälle ja menin haistelemaan ilmapiiriä.

Takaisin tullessani oli trikoomies tunnetusti kovana panomiehenä hankkinut hyttiin ruotsalaisblondin maisemaa kaunistamaan, joten päätin itse kaunistaa ko. maisemaa vielä lisää ja suunnata syömään. Juuri hissin tullessa käytävää pitkin juoksi tämä ruotsalaiskimma alusvaatteisillaan toinen korkkari jalassa karkuun vihaista Helsinkiläistä. Asiahan oli nyt niin, että tämä nainen oli pitänyt kovasti Michael Schumacherista, ja oli asian ilmaissut tatuoinnilla jossa oli kirjaimet M.S. ja sydän. Villeneuvea hän lisäksi piti tuurimestarina ja lökäpöksynä, joka ei mestaruutta olisi ansainnut lain'. Tämä oli tarpeeksi kova syytös miehelle, joka menetti hermonsa ja muuttui miehestä velociraptoriksi. Menin hissiin, pidättelin ovea pelästyneelle ruotsalaisneidolle ja katselin, kuinka perässämme laukkaava peto ottaa portaat. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen.


Jatkoa seuraa, jos piditte...?

 

[JPP]

Aika jännään kohtaan jäi, eli hyvä olis jos jatkoa tulis, vaikkei porukat pitäisikään...

 

[Andy]

Ihan hyvät ruupenit nämäkin ovat. Jatka vaan :thumbup:

 

[Quasimodo]

Mielenkiintoiselta vaikutti, vaikka tuleekin pakosti mieleen Tosikanaria. Jatkoa vaan kehiin!

 

[PuoliPöhkö]

Mielenkiintoiselta vaikutti, vaikka tuleekin pakosti mieleen Tosikanaria. Jatkoa vaan kehiin!

Tässä ja Tosikanariassa ei ole muuta samaa kuin spärdärit.
Tosikanariassa ne ovat edelleen Ärrän hyllyssä.

Ei kun jatkoa!

 

[Puhis]

Noniin. Hississä ollaan kuuman ruotsipimun eli svenskaflickarin kanssa ja velociraptori perässä, ja risteily vasta alussa. Hissi pysähtyi promenade-tasolle, jossa valloillaan käyskentelevä trikooraptori oli aiheuttanut lievää paniikkia kanssaristeilijöissä, paitsi muutamassa. Yllätyksekseni siinä oli cowboyhattuinen partaheppu jolla oli aseena lasso ja partaveistänsä huomattavasti terävämpi huumori. Lisko katselee hölmistyneenä miestä, ja mies katselee arvioivasti liskoa. Seuraavat tapahtumat näyttivät hidastetulta ja suoraan action-leffasta kopioiduilta, nimittäin mies lassotti raptorilta toisen jalan, kampaten näin elikon tyylikkäästi aulasoittajien reviirille. Sen jälkeen hän käytti ovelasti apunaan jeesusteippiä pakatessaan elikon suun kiinni ja jalat toisiinsa, veti lopulla rullalla otuksen lavaan kiinni ja läpsäytti poskelle ihan vain näytökseksi. Nimeä kysyttäessä en ollut mitenkään yllättynyt, eihän se voinut olla kukaan muu kun Mehe Rienarsuo itse. Mies oli tullut hakemaan naista ja viinaa Ruotsin puolelta, oli ollut sen verran rankka etelän reissu että ei ollut kotiin vieläkään asiaa. En tästä matkasta kuitenkaan viitsinyt kysellä enempää vaan jatkoin matkaa ja jätin miehen hoitelemaan ruotsalaispimun.

Ruokailu meni hienosti, nautin aterian ja muutaman kaljan päälle ja juttelin muutaman suomalaisen kanssa niitä näitä, kunnes näin repaleisen kaverin tulevan vastaan rikkinäisissä trikoissa ja punainen kämmenjälki poskellaan. Jacqueshan se siinä, oli ilmeisesti päässyt teipeistä irti ja vapautettu luvattuaan pitää itsensä pois vormulajarnoista. Morjestin kaveria ja kyselin oloa, johon mies totesi lakonisesti "On se Mehe vaan kova jätkä. Toiseksi kovin kenet tunnen." Mielessäni mietin kuka mahtaa se kovin olla, ja tätä kysyinkin, johon sain epämääräisen vastauksen väsyneeltä mieheltä. Erotin tästä muutaman sanan, ne olivat "skootteri" ja "Raisio". Ihmettelin siinä mielessäni tämän kaverin identiteettiä, mutta ei tullut ketään mieleen joten päätin suunnata kohti baaria. Hississä tuli vastaan muutama suhteelisen freshin näköinen nuori neiti, joiden kanssa ajattelin tehdä baarin puolella lähempää tuttavuutta, olihan meikulla pukukin päällä. Iskuliikeet suorittaisin Siljan ihanan ahtaalla tanssilavalla ja tarvittessa voisin jopa tanssia. Tämä kuitenkin jäi toissijaiseksi, kun huomasin muutaman vanhan tutun karaokea laulamassa.

Ketkä siellä laulavat? Tämä selviää seuraavassa osassa.

 

[JPP]

Kivasti erilaista meininkiä kuin Tosikanariassa. Ei ole ollut edes "sukupuolinussintaa" vielä, noinkohan tulee olemaankaan?

 

[Mehe Rienarsuo]

Hyvä hyvä, anna palaa vaan. Kirjallisuus on aina hyvästä ja kaunokirjallisuus vielä enämpi.

 

[Balthazar]

Periaatteessa samaa mieltä Mehen kanssa, jatka ihmeessä. En kuitenkaan voi sille mitään, että jostain rivien välistä kimmelsi mieleen Bukowskin lyhyt stoori nimeltä All The Great Writers. (Sivulta 38/180 alkaen.) Mut moonkin ahdasmielinen.

 

[Puhis]

Periaatteessa samaa mieltä Mehen kanssa, jatka ihmeessä. En kuitenkaan voi sille mitään, että jostain rivien välistä kimmelsi mieleen Bukowskin lyhyt stoori nimeltä All The Great Writers. (Sivulta 38/180 alkaen.) Mut moonkin ahdasmielinen.

En ole kyseistä stooria lukenut joten en tästä tiedä. Voipi olla, ja toki harmillista jos tuo häiritsee. Kirjoitustapaa on kuitenkin paha lähteä muuttamaan. :wink:

 

[Jacques]

Hahah Loistavaa! Jatkoa odottelen!

 

[Puhis]

Eli nautin tequilashottini nopeasti ja siirryin karaokelavan eteen tsekkailemaan näitä tuttuja naamoja. Hetki meni tunnistaessa, mutta ei siitä voinut erehtyä. Nipsuhuuli ja Nasty Boy laulavat Teuvo, Maanteiden Kuningasta sulassa sovussa ja ilmeisesti lievässä humalatilassa. Kutsuivat lavalle mukaan tunnistessaan, joten minähän vedin railakkaasti niin kuin vain planeetan hitain Kartingkeijo osaa. Siirryttiin aplodien jälkeen pöydän puolelle, jonne meidät viittilöi tämä hississä tavattu kaunokainen. Nipsu kaivoi tottumuksella laukusta muutaman kaljan, ja täytti näillä pöydän alta lasimme. Mikäs siinä, ilmeisesti rutiinilla hoituu tuokin homma. Juteltiin hetki, ja nämä kaksi alkoivat kiistellä kumpi on nopeampi. Ehdotin heille kilpailua kolikkoferrareilla, palkintona tämä nainen. Suostuivat, joten päästin heidät ottamaan skabaa. Sen verran kova oli meno ja perkeleet lensivät, että päätin kaikessa hiljaisuudessa viedä neidon hyttiini turvaan. Siellä kuitenkin oli trikoomies vaihtamassa säällistä päälle, joten säälistä ja sään turvin mentiin kannelle pienelle kävelylle. Halusi kuulemma leikkiä Titanicia, joten vedettiin Celine Dionia nokassa tutussa asennossa. Huomasin, että pikkuvelikin päätti heräillä joten suoriuduttiin hänen hyttiin hoitamaan hommat. Lämmittelyn jälkeen pistettiin juna tunneliin ja alettiin pumppaamaan öljyä. Jossain vaiheessa kumi puhkesi ja jouduttiin pitämään pakollinen pit stoppi ja vaihtamaan alle uutta rubberia. Tämä menikin yllättävän mallikkaasti ja ilman suurtakaan hämminkiä, joten päätepysäkillä oli mieskin totaaliväsynyt. Olin juuri menossa menopaluulle höyhensaarille, kun vihainen takatukkamies tuli vaatimaan palkintoaan. Nasty Boy oli ilmeisesti opettanut junnua ja halusi päästä jälkiliukkaille. Tämän ilon hänelle soin ja painuin pehkuihin. Aamulla Tukholmaan, mutta sitä ennen hytissä odottikin yllätys.

 

[Puhis]

Aamulla heräsin suht virkeänä, pieni kohmelo muutaman huurteisen ja paukun jäljiltä mutta ei mitään vakavaa. Aloin siinä kasailemaan itteäni ja lähin etsimään hyttiä. Juuri olin ovea avaamassa kun joku liimaletti huuteli että perkele valot pois, lähtee näkö ja hirveä darra. Kattelin että kuka siinä huutelee ja jumankauta että yllärin pisti. Jonihan se siinä, DO-ME teipattuna ottaan, naama lakananvalkonen ja letti vedetty lattiavahalla taakke. Oli kuulemma katkeroituna kuunnellu eilistä jyskytystä muttei kehdannut asialle mitään tehdä joten meni nukkuun. Mies oli puolikuollut, ja silti en ole varmaan ikinä noussut sängyssä niin nopeesti kun jannu nyt, yhdellä liikkeellä peitto helvettiin ja munasillaan vessaan. Vähän ajan päästä matkustikin norjaan ja varpusparvi lensi perässä. Tässä vaiheessa oli jo sen verta komiat lemut ja äänet että päätin hipsiä poies ennenkun itellä tulee ylös.

Kävelin pitkin käytäviä ja lapsiperheiden sekä tyhjien kaljalavojen ohi hyttiä kohti, avasin oven ja aloin siinä riisumaan pukua ja kattelin että hytti ihan tyhjä, vilkasin ikkunasta aamutrafiikkia ja juuri sain heitettyä farkut jalkaan ja mustan fleecen päälle kun ovesta tulee huomattavasti eloisempi urheilijapoju sisään. Jacques oli käynyt aamulenkillä kannella ja aamiaisenkin nauttineena morjesti ilosena, kyseli oloa ja lähti kohti Tukholmaan. Aamiainen kuulemma menee vartin päästä kiinni joten päätin lähteä miehen matkaan, ei kuulemma haitannut.

Siinä uloskäynnin luona oli pieni hämmennys menossa, joku virrig finnjävel oli vetänyt aataminasussa tuhatta ja sataa terminaalin ohi satama-aluetta pitkin mettään. Mietin notta normipäivä laivalla ja lähettiin dösää venailemaan. Siinä odotellessa kateltiin notta komea rovio menossa, lehdenpolttoa taitavat metässä harrastaa kunnes muutama puu otti liekkiä ja komeasti näkyi silhuetti tulta vasten. Siinä kohtaa laskin 1+1 ja seuraavaksi hyppäsikin Joni metästä esiin jätesäkkiin verhoutuneena. Ei ollut ilmeisesti flaksi käynyt vieläkään, ja ymmärtäähän sen. Påliisit kävivät hakemassa miehen pois mutta mettä se vaan roihusi. Kateltiin siinä kulovalkeaa kunnes bussi saapui paikalle. Maksettiin ja istuttiin ja Tukholmaan, tai oltiin menossa mutta hurjistunut mies pysäytti bussin ja kaappasi haltuunsa. Lievän paniikin vallitessa mies huuteli jotain epäselvällä Suomen kielellä, vaatteet oli likaset ja paita revennyt. Seuraavaksi mies komensi kaikki ruottalaiset ja muut ulos bussista, ja meitä jäi sinne kourallinen suomalaisia ja kalju jenkki joka ei lähtenyt edes aseella uhaten. Ripeästi liikkeelle kaikkia mahdollisia oikoteitä pitkin ja huomasin vain kyltin matkalla jossa luki notta flygstation. Ei saatana.

 

[Jacques]

:thumbup::thumbup::thumbup:

 

[Puhis]

Eli lentokentälle oltiin menossa kuuttakymppiä nopeusrajotuksen yli fysiikan lakeja varmasti uhmaten. Kuski oli pelottava jannu mutta ajo ku Mäkisen Tommi ja siinä oli turisteilla pelko perseessä koko reissun ajan. Meiku nautti sydämen kyllyydestä, jos jollain tavalla pitää lähteä niin olkoon se tämä sitten. Airportille oli vajaat viitisen kilometriä matkaa ja tätä vauhtia pari-kolme minuuttia, ja meillä oli varmaan joka ikinen poliisi Haaparannasta etelään perässä mutta eiväthän ne bussia saa pysäytettyä. Nyt kuitenkin hidastettiin, tie muuttui hieman mutkaisemmaksi joten vauhtiakaan ei voinut olla enää paljon. Tässä vaiheessa tehtiin Trikoon kanssa peliliike: Otettiin ikkunanhajotusvasara ja ovilasit rikki. Peittyi muuten hyvin yleisräminään, ja seuraavassa mutkassa jossa vauhti laskisi viidenkympin hujakoille päätettiin hypätä. Hop. Ei tietenkään otettu huomioon sitä metsää, joka kasvaa about metrin tiestä sivulle. Sivukaiteesta meni yli loistavasti mutta meikun laskeutuminen tapahtui suoraan kuusipuun alaoksaan, mikä ei ole mukava tunne. Jacq selvisi tottakai naarmuitta, onhan hän entinen triathlo nisti ja machobodari.

Ylös noustuamme helpotukseksi huomattiin että kytät ajelivat ohi joten voitiin rauhassa selvittää esim. se seikka missä vitussa olemme. Tien laitaan päästessäni huomasin, että lentokenttäalue alkaa tästä. Tsekkasin onko lompakko mukana, trikoolla oli ja niin oli meikullakin joten päätettiin ottaa kone alle, eli käveltiin kentälle ja terminaaliin. Kateltiin siinä seuraavia lentoja Helsinkiin kunnes huomasimme hieman hauskemman vaihtoehdon, udeltiin lippujen hintoja ja kun olivat vielä suhteellisen edukkaat niin päätettiin lähteä sinne. Kostoks.