Katoppas täällä oli tämmönenkin toikki, enkä ollut huomannutkaan.
Asiaan, on tullut tässä vuosien varrella aika paljonkin kokemusta karttiautojen parista, tosin pääosin ihan vaan harraste- ja kuntoajelupohjalta.
Sytyin heti, kun oltiin lomareisulla Vaasassa ja poikettiin poikien kanssa sisämikroradalle ajelemaan.
Loput Vaasan päivät kuluivatkin sitten radalla.
Innostus synnytti kipinän oman auton hankintaan ja ulkoradalla kokeilu vahvisti asian. tätä täytyy saada lisää...
Hankittiin käytetty ICA, eli 100cc suoravetoinen reed-läppäkone ja siinä ollut runko.
Ajeltiin sillä autolla alkuun kaikki kolme (minä ja pojat 2kpl.)
Homma oli hiukan hankalaa, kun meillä oli tuota koko- ja painoeroakin (n40kg) . Minun ison penkin sisään kumminkin mahtui poikien pienempi penkki ja pantiin varmuudeksi vielä parilla pultilla se kiinni, kun oli heidän ajovuoro.
Selväähän se, että nälkä kasvaa syödessä ja säätöjäkään ei saanut yhteen autoon kohdalleen kokoeroista johtuen, joten toista autoa sitten hankkimaan.
Kivaa harrastamista tuo on ollut kaikin puolin, mutta pojat kasvoivat ja kylläkait ne tytöt alkoivat sitten olemaan enemmän mielessä ja homma alkoi jäämään.
Kunnes toissa syksynä vanha kaverini soitti ja kysyi, että etkös sinä valentino touhunnut niitten karttiautojen parissa tuossa taannoin?
Hänen poikansa on kasvamassa cadetti- luokan ikään ja halu lajin pariin on kova.
Eikun kokeilemaan ja niin, isä, kuin poikakin oli myytyjä...
Sitten kauppoja tekemään pojalle cadettiautosta ja kaivettiin minun rungot esiin, että me isätkin päästään radalle.
Heti alkuun päätettiin luopua vanhoista ICA suoravetokoneista, kun ne vaatii ehkäpä enemmän remonttiaikaa, kuin ajoaikaa niillä saa.
Päätettiin hankkia toiseen autoon Rotax Max 125cc herrasmiesmoottori nappistartilla vesijäähdytyksellä ja tehoja siinä 30hv paikkeilla.
Nyt olen juuri lähdössä ruuvaamaan toiseenkin runkoon uutta Rotaxia, niin päästään yhtäaikaa radalle ja ottamaan miehestä mittaa...
:thumbup:
se kunnon vale