Fyysinen kuritus takaisin kasvatusmetodiksi

[Black Leopard]

Terveitä ihmisiä ei rakenneta fyysisellä kurituksella vaan rakkaudella. Jos on tarvis oikaista kurssia, niin se on tehtävä sanoin. Selvitettävä, miksi asia on niinkuin on.

 

[Sam]

Näyttää taas eniten tynnyreitä kolistella lapsettomat tyypit, joiden kokemus yleisestä kasvattamisesta perustuu vain omaan lapsuuteen

Moen linjoilla olen. Kaikille ei vaan mene puhe, huutaminen, uhkailu yms. jakeluun. Siinä vaiheessa ollaan heikoilla, jos lapset hyppivät vanhempien silmille. Lapsista kuitenkin näkee millaisista oloista tulevat. Väitän että tarpeen tullen pieni fyysinen kuritus on myös osoitus rakkaudesta ja välittämisestä.

 

[Archie]

Pitäisi ensiksi määritellä mitä on kuritus, koska muuten tällä keskustelulla ei ole paljon pohjaa. Onko vaikkapa läimäytys kasvoille 'pientä kuritusta' vai pahoinpitelyä? Jos sallii itselleen fyysisen kurituksen, niin silloin täytyy tietää mihin sen rajan vetää. Siksipä ne, jotka ovat sen perään voisivat kertoa.. missä heidän rajansa ovat?

 

[kouvotsvoni]

Kaikki samaa mieltä, silti pollin vastaukset jakaantuvat palttiarallaa tasan.

 

[Trullinkaasu]

Mua on tukistettu, enkä koe sen lopputulosta heikentäneen, mutta rajojen asettamiseen on kyllä oltava voittopuolisesti ihan muut keinot.

Bobakin viestiin on helppo yhtyä. Tosiaan, pienillä tukkapöllyillä on minuakin muistutettu nassikkana ja ei tuo ole minua ainakaan heikentänyt, päinvastoin sanoisin.

 

[Il Tempo Gigante]

Haa

Näyttää taas eniten tynnyreitä kolistella lapsettomat tyypit, joiden kokemus yleisestä kasvattamisesta perustuu vain omaan lapsuuteen

Moen linjoilla olen. Kaikille ei vaan mene puhe, huutaminen, uhkailu yms. jakeluun. Siinä vaiheessa ollaan heikoilla, jos lapset hyppivät vanhempien silmille. Lapsista kuitenkin näkee millaisista oloista tulevat. Väitän että tarpeen tullen pieni fyysinen kuritus on myös osoitus rakkaudesta ja välittämisestä.

Juuri näin. *nyökyti-nyökyti*

Kokemus on näissä(kin) asioissa kovaa valuuttaa.

Anteeksi ontuva vertaus, mutta tietänette mitä tarkoitin.

 

[Black Leopard]

Archie esitti edellä tärkeän kysymyksen: Miten määritellään "pieni" fyysinen kuritus?

 

[Olga]

Minua on räpsäisty koivuniemen herralla (tai rouvalla) persuksille ja aiheesta tuli. En saanut traumoja. Yleensä piiskottajana oli äiti.

 

[Il Tempo Gigante]

Haa

Minua on räpsäisty koivuniemen herralla (tai rouvalla) persuksille ja aiheesta tuli. En saanut traumoja. Yleensä piiskottajana oli äiti.

Itsehän olen selvinnyt pelkillä tukkapöllyillä. Muistaakseni. Ei jäänyt mullekaan traumoja kurituksesta, ei.

Sanoisin ylempänä esitettyyn kysymykseen vastauksena, että pieni fyysinen kuritus voisi olla vaikka risulla persielle hutkimista, tukkapöllyä tai ns. 'luunappeja'. Eivät pahoja. Mielestäni.

 

[Pietari]

Archie esitti edellä tärkeän kysymyksen: Miten määritellään "pieni" fyysinen kuritus?

Uutta pollia siis vaadin. :ahem:

 

[SamiJ]

"Fyysisellä kurituksella" käsitän maksimissaan tukistamisen ja luunapit. Nuokin ovat siis ihan äärimmäisiä keinoja, joita voi mielestäni soveltaa vain jos mikään muu ei tunnu tepsivän. Itseeni ei ko. toimenpiteitä muistikuvieni mukaan kovinkaan montaa kertaa tarvinnut kohdistaa ja hyvä niin, mutta kun tarvetta oli, niin palaute oli sellaisenaan ns. välitöntä ja tiesi heti, että nyt on jo syytä lopettaa riehuminen. Sinänsähän tuon tyyppisen "fyysisen kurittamisen" vaikutusaika on ehkä n. 2 sekuntia.

 

[Mickey]

"ken vitsaa säästää se lastansa vihaa"

 

[Hookah]

Kai se on pakko palata vanhan ajan väkivallan malliin kun eivät ne nykyajan vässykkävanhemmat osaa kasvattaa pentujaan muuten.

 

[Mangelo]

Näyttää taas eniten tynnyreitä kolistella lapsettomat tyypit, joiden kokemus yleisestä kasvattamisesta perustuu vain omaan lapsuuteen

Minua ei ole vanhemmat fyysisesti kurittaneet, olisin varmaan saanut siitä traumoja jos olisivat. Enemmän sain kärsiä isoveljen mielivaltaisesta fyysisyydestä. Siitä on myös traumoja. En olisi pannut pahakseni fyysistä kuritusta hänelle.

 

[PuoliPöhkö]

Lapsi ei määrittele omia rajojaan - vastuu siitä on aikusella.
Näiden rajojen asettamiseksi on ensinnäkin toimittava aina johdonmukaisesti.
Toiseksi lasta ohjaavan keinon tulee olla mielellään lievin mahdollinen, jolla viesti saadaan menemään perille.

Hankalissa tapauksissa vaadittanee varmasti myös kevyttä "kenttäkuritusta".

Nykyisin yleistynyt jäähypenkki/ -huone toimintamalli on toiminut meillä yllättävän hyvin. Tosin sen teho hiipunee muutamassa vuodessa ja uusia tapoja asettaa rajoja tulee vielä täälläkin mietittäväksi. Toivottavasti et tarvitse käydä kuitenkaan "iholle".

Nuan ylipäätään sanoisin, että sanallisen ohjeistuksen teho katoaa nopeasti, mikäli ohjeistajat meuhkaavat päivittäin lapsilleen kovaäänisesti kiihkeässä mielentilassa. Sanallisen ohjeistuksen teho loppuu heti kun lapsi tajuaa, että "hohhijjaa, ton voi taas antaa mennä toisesta sisään ja toisesta ulos". Esim. meillä tämä näkyy siten, että kun pöhkö sanoo vakavammalla (ei edes ääntä korottaen) äänensävyllä jotain, niin katras tottelee. Huomattavasti enemmän lapsille "rätkyttävä" äiti ei sitävastoin saa yhtä välitöntä vastetta ohjeistukselleen enää.
Painavia sanoja ja äänenpainoja ei siis kannata käyttää liian tuhlailevasti. :wink:
Teho laimenee.

 

[Jacques]

Näyttää taas eniten tynnyreitä kolistella lapsettomat tyypit, joiden kokemus yleisestä kasvattamisesta perustuu vain omaan lapsuuteen

Moen linjoilla olen. Kaikille ei vaan mene puhe, huutaminen, uhkailu yms. jakeluun. Siinä vaiheessa ollaan heikoilla, jos lapset hyppivät vanhempien silmille. Lapsista kuitenkin näkee millaisista oloista tulevat. Väitän että tarpeen tullen pieni fyysinen kuritus on myös osoitus rakkaudesta ja välittämisestä.

Mä olen myös pitkälti samoilla linjoilla, vaikka mulla ei olekaan omia lapsia..

Ärsyttää muutenkin tollainen logiikka, että jos joku on erimieltä niin teilataan se sanomalla "et sä voi tietää kun sulla ei ole kokemusta". Ensinnäkin: Helvetistäkö sä tiedät tuntemattomien ihmisten kokemuksista? Ja toiseksi: Eikö saa esittää mielipidettään, jos omaa vähemmän kokemusta jostain asiasta?

 

[Mosse]

Ok, sitten me puhutaan vain yksinkertaisesti eri asioista. En ole pollissa huomannut puhuttavan koskemattomuudesta sanallakaan. Kyllä muksun saa huoneeseen laitta häpeämään jos ei muu auta. Olen itse puhunut nyt nimenomaan kurittamisesta, sen varsinaisessa merkityksessä.

Näinpä kävi. Lain mukaan ihan se koskeminenkin on kiellettyä, eli et voi ottaa kiinni ja viedä huoneeseen.

Se tässä pollissa on vähän pöljää, kun ei tiedä miten Fyysinen kurittaminen on tässä ajateltu? Onko se huoneeseen vientiä, tukistamista vai muksimista.

Itsehän en tota muksimista hyväksy lain.

 

[Vellu]

Minua ei ole vanhemmat fyysisesti kurittaneet, olisin varmaan saanut siitä traumoja jos olisivat. Enemmän sain kärsiä isoveljen mielivaltaisesta fyysisyydestä. Siitä on myös traumoja. En olisi pannut pahakseni fyysistä kuritusta hänelle.

Heh, täytyykin muistaa tuo. Jos ei itse voi lain puitteissa tehdä jotain, niin voi antaa toimeksi vanhimmalle/voimakkaimmalle sisarukselle. Uhkakin tietty voi olla riittävä.

En jaksa uskoa, että itse tulen koskaan antamaan vitsaa kenellekään. Ei sen takia, että se aiheuttaisi traumoja kenellekään, vaan sen takia, kun vaimo todennäköisesti ei hyväksyisi moista. Enkä ihan heti keksi oman lapsen kohdalla sellaista tilannetta, että se paremmaksi muuttuisi vitsalla. Varaan oikeuden muuttaa mielipidettä.

 

[Juskanen]

En kannata fyysistä kuritusta kasvatuksessa. Soisin, että jokaisella vanhemmalla riittäisi auktoriteetti rajojen asettamiseen lapselle muuten.

Ikävä kyllä, kaikilla ei riitä. Ehkä on sitten parempi, että ne rajat asetetaan fyysisellä kurilla, kuin että niitä ei aseteta ollenkaan? En tiedä. Kuinkahan loogisia fyysistä kuritusta käyttävät vanhemmat sitten ovat linjassaan? Samasta rikkeestähän pitäisi tulla sama rangaistus. Eikä siihen pitäisi vaikuttaa se, onko äiti hyvällä tuulella tai onko isällä pinna kireällä. Epäilen hieman, että linja saattaa olla aika heilahteleva.

Meinasin ensin vastata, että en hyväksy lasten fyysistä kurittamista, mutta kirjoitinkin sitten, etten kannata. Voin vain sanoa, että henkilökohtaisesti en hyväksy, tarkoittaen omaa lastani. Mä olen tosi tiukka äiti, ja vaikka muksu on kuulema itsepäinen, niin silti ollaan pärjätty ilman käsiksi käymisiä. Mä pidän kiinni auktoriteetistani niin, että kun sanon jotain, niin silloin totellaan. Ja ei on EI, eikä siinä itku auta. Yritän olla valittamatta lapselle joka asiasta ja kieltämästä asioita turhaan. Kuten PuoliPöhkö(?) jo totesikin, jos lapselle jatkuvasti räksyttää, niin se alkaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kun muksun kanssa hörpittiin limua Eiffel-tornissa, niin tämä huokasi onnellisena: "Äiti, sun kanssa on niin kiva olla reissussa, kun sä et räyhää joka asiasta"

 

[Dominic]

Näinpä kävi. Lain mukaan ihan se koskeminenkin on kiellettyä, eli et voi ottaa kiinni ja viedä huoneeseen.

Se tässä pollissa on vähän pöljää, kun ei tiedä miten Fyysinen kurittaminen on tässä ajateltu? Onko se huoneeseen vientiä, tukistamista vai muksimista.

Itsehän en tota muksimista hyväksy lain.

Toi koskemattomuus on jännä juttu. Siis lasta ei saisi ottaa käsivarrastakaan kiinni ja siirtää toiseen huoneeseen. Saako lapsen nostaa toiseen huoseeseen ja kuinka hellävaroen se tulisi tehdä.

Tuosta käsivarresta kiinniottamisesta tuli mieleen ehkä yks rumin fyysisen kurituksen tapa, mun mielestä jopa piskaamistakin rumempi/pahempi. Nimittäin ravistelu. Jo pelkkä ajastuskin siitä että esim. isä tai äiti olisi ravistanut raivoissaan saa ihan kananlihalle. Se ei varmaan varsinaisesti satu, mutta tuntuu varmasti aivan hirveältä. Jotkut varmaan harrastaa sitäkin.