OoPee
Nuori ikäisekseen
Kävin tänään taas lääkärillä, tällä kertaa nimenomaan juuri suolistotauteihin erikoistuneella kundilla. Eipä siinä ihmeitä, kyseli että mites jaksetaan ja kehuin, että hyvinhän tässä, tosin muutaman kerran ollu hetkittäisiä lieviä vatsakipuja, tosin ilman ripulia ja tuokin on kai johtunut siitä, että kun oireet katoavat, innostuu taas tunkemaan suuhunsa ruokia ja juomia, joita aikaisemmin automaattisesti varoi, esim. punaviiniä ja maapähkinöitä. Jommasta kummasta noista tulee meinaan lieviä vaivoja, veikkaanpa melkein, että jälkimmäisestä tai sitten kummastakin (sanomattakin toki selvää, että alkoholia ei hirmuisesti, eikä välttämättä vähempääkään, kannattais vetää, jos on sisuskalut tulehtuneena). Jatkamme nykyisellä lääkityksellä seuraavaan kuukauden, sen jälkeen kokeeksi vähän lasketaan annostuksia ja kattotaan päästäiskö siihen pisteeseen, että tarttis ottaa enää aamuisin noita suun kautta nautittavia rakeita. Niitä sitten todennäköisesti ainakin seuraavat vuodet, mutta toki paljon mahdollista, että koko loppuikä. Siinä mielessä rohkaiseva reissu, että oli lääkärikin kovasti mielissään siitä, että pelkällä mesalatsiinilla (kolme viikkoa nyt vedetty), joka on hänen mukaansa todella harmiton lääke, joka muuten samalla vähentää syöpäriskiä, on saatu oireet noinkin hyvin ja nopeasti kuriin.Viikon olen nyt mesalatsiiniä vedetty ja täytyy sanoa että ero on kuin yöllä ja päivällä, tuntuu nimittäin tehoavan varsin mainiosti (huomattava parannus tapahtui todellakin laakista heti ensimmäisen annoksen jälkeen), sitä olikin jo kerinny melkein unohtamana millasta on elää ilman jatkuvaa vatsakipua ja ripulia, sitä suurempi onkin sitten se riemu, kun noista pääsi eroon, toivottavasti lopullisesti. Vaatii kuitenkin näköjään aikansa ennenkuin aivotkin hiffaavat, että ripulia ei enää ole. Edelleenkin tulee nimittäin mentyä "ihan varmuuden vuoksi" vessaan ennenkuin lähden ulos pidemmäksi aikaa (eli ennen tilanteita, joissa nopea vessaan pääsy ei ole välttämättä taattua). Siellä pytyllä sitten vasta hiffaa, että eihän täältä mitään tule, korkeintaan kuiva pieru, mikä muuten on jo sekin vähintäänkin skumppalasin arvoinen suoritus
Takaraivossa toki elää edelleenkin pieni pelko, että tämä on vain hetkellinen parannus, mutta turha kai sitä on etukäteen murehtia, tulee mitä tulee ja ollaan tyytyväisiä, siihen, että ainakin tällä hetkellä tuntuu varsin hyvältä.
Kummasti muuten oppii arvostamaan asioita, jotka ovat periaatteessa päivänselviä, siinä vaiheessa kun kroppaa alkaa kapinoimaan ja terveys reistailemaan.
Kysyi myös, että poltanko tai olenko polttanut. Kun kerorin, että lopetin tupakoinnin reilu kaksi vuotta sitten, naureskeli lääkäri, että tää saattaa kuulostaa hullulta, mutta hyvin todennäköisesti nimenomaan juuri tupakanpolton lopettaminen on syy siihen, miksi tämä suolistotulehdus lopulta puhkesi. Tupakissa kun on tunnetusti jotain, joka ehkäisee suolistotauteja. Lisäs tottakai samaan hengenvetoon, että älä nyt kuitenkaan vaan rupee tämän takia taas polttamaan
Niinjoo, siinä oli joku nuorempi apulaislääkääripimukin paikalla ja hänet pisti tämä kokeneempi lekuri sitten tutkimaan mua. Pläjäytin itteni selälleni tutkimuspöydälle ja mimmi alkoi painiskella vatsaa etsien kohtaa, johon mahdollisesti sattuisi. Pari kertaa ähkäisin (itseasiassa kummankin kyljen kohdalla) ja mimmin kysyvän katseen havaittuani, oli pakko tunnustaa, että ei sattunu lain, mutta moon vaan niin jumalattoman kutiavaa sorttia
