Häpeätkö uskovaisia tuttaviasi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja haju
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Häpeätkö uskovaisia tuttaviasi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    33
No en häpeä mitenkään, mutta pidän kunnolla etäisyyttä. Ehkä sitten häpeäisin, jos välit olisivat läheisemmät. Näin on ihan hyvä.


EDIT; Luinko mä ton otsikon ensin oikein vai muutitko sitä lennossa? Mun mielestä se oli ensin et uskovaisia sukulaisia. Oli miten oli, niin vastasin tuohon ekaan. Ei siinä mitään. Sama vastaus.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä pollia odotellessa vastailen...
Itsehän olen ateisti, mutta kaveripiirissäni on useita uskonnolliseen vähemmistöön kuuluivia kavereita.
En todellakaan häpeä heitä, miksi pitäisi.. hehän ovat kavereitani.
 
En, mutta en myöskään sano tai kirjoittele heidän kärsivän harhoista. En siis edes selän takana. Jäi siis äänestämättä.

Ja siis jokunen tosi uskovainen sukulainen on...ei tosin mistään "ääriryhmistä" eli jehovista/helluntailaisista tai lestadiolaisista. Edit: Haa tossa olikin tuttavista...no joo jokunen sellainenkin on ollut...yksi hyvä työkaveri aikanaan.
 
En, mutta en myöskään sano tai kirjoittele heidän kärsivän harhoista. En siis edes selän takana. Jäi siis äänestämättä.

Jos tuttavani vakavissaan väittäisi uskovansa Antti Puuhaaraan, kertoisin pitäväni häntä harhaisena. Enkä toki huikkaisi asiaa hänen selkänsä takaa.
 
Mä kyllä häpeän Afrikan sarvesta tulleita työ"tovereita". Joka päivä ne molottaa ruokajonossa tähän tyyliin: "Mitä liha? Onko sianliha? Min ei voi syödä sianliha!"
 
Aika kärjistetty polli. Mua hieman kiinnostaa kavereiden mielipiteet uskosta, mutten mä niitä häpeä vaikka olisivatkin uskovaisia.
 
Tuskinpa häpeäisin jos sellaisia tuttuja olisi. Olen liian laiska häpeilemään muiden puolesta...
 
Tuskinpa häpeäisin jos sellaisia tuttuja olisi. Olen liian laiska häpeilemään muiden puolesta...

Omia uskovaisia tuttaviani häpeän samalla tavalla kuin jos he ilmoittaisivat uskovansa Antti Puuhaaraan.
 
Ei psyykkisesti sairaassa tuttavassa sinänsä pitäisi olla mitään häpeämistä.
 
En häpeä. En myöskään sinisilmäisiä tai Helsingissä asuvia. Enkä pysty äänestämään annettuja vaihtoehtoja. Jonkun, ja joidenkin, puolesta nyt kyllä hävettää.
 
En häpeä. En myöskään sinisilmäisiä tai Helsingissä asuvia.
Helsingissä asuvien ja sinisilmäisten ihmisten olemassaolo on sen verran vakuuttavasti näytetty toteen, että en itsekään sellaisiksi tunnustautuvia häpeä.
 
Haa

En häpeä. Olen päivittäin tekemisissä vanhoillisluterilaisten ihmisten kanssa. Uskonsa ei haittaa mua. Kukin taaplaa tavallaan, ja se on hyväksyttävä. Ja myös hyväksyttävää.

Uskonnollisissa asioissa pitää olla suvaitsevainen, vaikka välillä ottaakin koville. Yritän kuitenkin ymmärtää kaikki erilaiset käsitteet mm. synnistä ja vaikka kasteen ajankohdasta.

En myöskään häpeä, jos tuttavani viettävät ramadania, tai eivät syö sikaa. Se on heidän uskonsa ja olkoon niin.
 
Jos ovat sekopäisiä kiihkoilijoita, niin joo. Uskovainenkin voi olla tyylillä kuten esimerkiksi useimmat papit ja kirkon työntekijät. Jehovan todistajia ei sukuun kuulu eikä lestadiolaisia pahemmin. Molemmilla lahkoilla on vähän outoja tapoja joita saattaisin hävetä. Ja tietenkin jotain vanhoillista muslimifundamentalikkoa pitääkin hävetä.
 
Mutta ongelmaksi muodostuu se, jos ne haluaa tarttua puuhuni kiinni, niin sahaisihin sen irti. Ei, en tarkoita fyysisesti vaan sitä, että jokaisella pitäisi olla se oma puu ja apinointia siitä ei saa olla.
 
Ylös