Aloin miettiä tuota, miten huipputallista lähtemään joutuneiden kuljettajien urat ovat jatkuneet. Tässä joitakin siirtoja huipputalleista pikkutalleihin vuosien varrelta.
Michele Alboreto
1988 Ferrari, 24 pistettä, MM-5:s.
1989 Tyrrell/Larrousse, 6 pistettä, MM-13.
Stefan Johansson
1987 McLaren, 30 pistettä, MM-6:s.
1988 Ligier, 0 pistettä.
Thierry Boutsen
1990 Williams, 34 pistettä, 1 voitto, MM-6:s.
1991 Ligier, 0 pistettä.
Johnny Herbert
1995 Benetton, 45 pistettä, 2 voittoa, MM-4:s.
1996 Sauber, 4 pistettä, MM-14:s.
Damon Hill
1996 Williams, 97 pistettä, 7 voittoa, mestari.
1997 Arrows, 7 pistettä, MM-12:s.
Jean Alesi
1997 Benetton, 34 pistettä, MM-4:s.
1998 Sauber, 9 pistettä, MM-11:s.
Eddie Irvine
1999 Ferrari, 74 pistettä, 4 voittoa, MM-hopea.
2000 Jaguar, 4 pistettä, MM-13:s.
Kovalaisen tilanteeseen verrattuna nämä siirrot eivät ole sikäli oikein verrannollisia, että kaikki mainitsemani kuljettajat olivat siirron aikaan Kovalaista kokeneempia, yli kolmekymppisiä ja täten uransa lakipisteen ohittaneita. Jonkunlaista miettimisen aihetta nyt kuitenkin.