Olen viilipytty, lukuunottamatta jupeksimista. Silloin kun tehdään, silloin tehdään, ja kun mennään niin mennään.
Liikenteessä hermot menee erittäin helposti. Kaupunkiajossa sellaiset yks kerta kymmeneen sekuntiin, maantiellä harvemmin. Lepyn kyllä heti. Esim. liikennevaloista lähteminen on joillekin niin hemmetin vaativa homma, että siinä menee ikä ja terveys odotellessa. Toinen on, kun lähestytään risteystä, niin aletaan jarruttelemaan jotain kilometri ennen risteystä. Ja sitten vielä vedetään keskellä kaistaa vaikka ollaan kääntymässä oikealle. Ja se kilometri lirutellaan siinä peesissä sitten, eikä tilaa tule, ei vähääkään.
Onneks ei oo korttia, vaan keskityn liikenteen suusanalliseen ohjeistamiseen kartturin paikalta tahi takaloosterista.
Kävellessä harvemmin menee hermot, pikemminkin päinvastoin. Riksussa liikkuessa tietää, että autot ei taatusti anna tilaa jos sitä jää odottelemaan, vaan on painettava sekaan vaan. Mut se ei haittaa kun sen tietää.
