Verkkouutisten blogeista napattua II:
http://www.verkkouutiset.fi//index.php?option=com_content&view=article&id=30436:tikka-kansa-tietaeae-kreikasta&catid=79:juha-pekka-tikka-uusin-blogi&Itemid=15
Helsingin Sanomat julkisti lauantaina 8. toukokuuta Suomen Gallupin mielipidemittauksen "suhtautumisesta Kreikan taloudelliseen avustamiseen ja euroalueeseen".
Pääkysymys kuului: Pitääkö euromaiden avustaa vaikeuksiin joutunutta jäsenmaata?
* 49 prosenttia vastasi Kyllä, tapauskohtaisesti.
* Yhdeksän prosenttia vastasi Kyllä, aina kun jäsenmaa ajautuu vakaviin ongelmiin.
* Seitsemän prosenttia vastasi Kyllä, mutta ainoastaan tässä Kreikan yksittäistapauksessa.
* 32 prosenttia vastasi Ei, kukin jäsenmaa vastatkoon omasta valtiontaloudestaan.
Jos vedetään hieman mutkia suoriksi, voidaan tehdä tulkintoja, jotka ovat alkuviikon väitettyihin mielialoihin verrattuna ällistyttäviä.
Kreikalle annettavan hätälainan näyttäisi periaatteessa ymmärtävän jopa kaksi kolmasosaa - tai ainakin yli puolet suomalaisista.
Miten tämä olisi mahdollista? Vielä alkuviikosta hämmästeltiin kansan ennennäkemätöntä raivoa ja muka yksiselitteisiä yli sadan tuhannen nettiäänestäjän tuomioita Kreikka-lainalle.
Toki on niin, että HS:ssa ei kysytty Onko Kreikka-laina väärin? Ehkä tulokset olisivat silloin olleet erilaisia. Toisaalta, myöskään varsinaista kysymystä ei tehty: Pitääkö meidän auttaa itseämme lainaamalla Kreikalle?
Gallupin toimialajohtaja Juhani Pehkonen arvelee HS:n jutussa, että viikon loppua kohti kiihtynyt väittely Kreikan auttamisesta saattoi tarkoittaa sitä, että kansan tunnot asiasta ovat nyt kielteisemmät.
Ettei asia ole juuri päinvastoin? Viikon loppupuolelle tultaessa Kreikan-lainan perusteluja nimittäin oli jo saatu julki metelin alta.
Kaikki inhoavat tätä lainaa ja haluavat Kreikan kuriin. Mutta enemmistö suomalaisista näyttää samaan aikaan myöntäneen tilanteen ja tajunneen, että laina on pienemmän pahan tie - toivottavasti ja ehkä.
Oppositio uskoi Kreikan-kriisin olevan, jälleen kerran, naula Matti Vanhasen hallituksen arkkuun.
Vasemmistoliiton Markus Mustajärvi jonotti eduskunnassa koko yön, kahdeksan tunnin ajan, saadakseen ensimmäisen puheenvuoron Kreikka-keskusteluun.
Kyselytunnilla torstaina ei poikkeuksellisesti puhuttu mistään muusta kuin Kreikasta.
Kun tuosta kyselytunnista tulee kuluneeksi jonkin aikaa, tulen itse varmaan muistamaan siitä vain sen, että siellähän eräät tunnetut opposition kansanedustajat vaikuttivat aggressiivisilta tai toistivat samaa asiaa.
Saakohan sillä tavalla, pisteitä ehkä keräillen, enemmänkin kannatusta?
Vai saako kannatusta siitä, että perustelee, pysyy linjallaan ja hoitaa inhottavatkin asiat vastuullisesti?