Hyvinvointi/pahoinvointivaltion tulevaisuus

[jps]

Tämän kestämättömän velkaantumisen varjolla yritetään nyt kaikenlaista, mutta tämä menee kyllä häikäilemättömyydessään ykköseksi.

Suuri kusetus ja kuka onkaan asialla? Kyseessä ei ole mitään muuta kuin härski tulonsiirto, suoranainen ryöstö, pankeille ja eläkevakuutusyhtiöille.

Ja tottakai lisäeläkkeestä menee asianmukainen vero.

Tuo on aika lailla toteutustavasta kiinni onko se mielekäs tai ei. Monissa länsimaissa on mahdollista myydä kämppä sovittua kuukausimaksua vastaan ja kämppä siirtyy ostajan haltuun vasta alkuperäisen omistajan kuoltua. Riski ostajalle on myyjän pitkäikäisyys. Tuo on mun mielestä ihan järkevä systeemi mikäli rintaperillisiä ei ole.

 

[Archie]

Tämän kestämättömän velkaantumisen varjolla yritetään nyt kaikenlaista, mutta tämä menee kyllä häikäilemättömyydessään ykköseksi.

Suuri kusetus ja kuka onkaan asialla? Kyseessä ei ole mitään muuta kuin härski tulonsiirto, suoranainen ryöstö, pankeille ja eläkevakuutusyhtiöille.

Ja tottakai lisäeläkkeestä menee asianmukainen vero.

Tämä malli ajanee siihen, että vähävaraiset vanhukset pakotetaan ottamaan tällainen vakuutus. Ei tietenkään aluksi, mutta tovin päästä kuitenkin. Onkohan kukaan miettinyt, että millaisia yhteiskunnallisia seurauksia tällaisesta tulonsiirrosta koituu. Tuskinpa vain.

 

[jaska]

Lainataas taas Isokalliota

Mutta kuten Lasse Lehtinen minua on opettanut, politiikassa ei ole tarvetta ymmärtää, mitä pitää kansakunnan hyvinvoinnin turvaamiseksi tehdä, siellä on vain tärkeä tietää, miten tulee uudelleen valituksi.

 

[Knoukka]

Huomenna Vanhalla Ylioppilastalolla Degrowth -järjestön konferenssi. Alla lukemista ja pohdittavaa järjestön sivuilta.

10 hyvää syytä puhua kasvusta

Luonnonvarojen ylikulutus, finanssikriisi ja globaali epätasa-arvo pakottavat tarkastelemaan taloutta uusin silmin: Viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana maailman talous on tuplaantunut[1], mutta samalla on ylitetty maapallon ekologisen kantokyvyn rajat[2]. Tällä hetkellä ihmiskunnan ekologinen jalanjälki on noin neljänneksen suurempi kuin pitäisi[3], ja yli puolet ekosysteemipalveluista kuten makeasta vedestä ja kalakannoista ovat kestämättömän käytön kohteina[4]. Samaan aikaan viidennes maapallon väestöstä ansaitsee yhä vain kaksi prosenttia globaalista tulokertymästä. Ja jos kaikki maapallolla vuosisadan puolivälissä elävät yhdeksän miljardia ihmistä eläisivät yhtä vauraasti kuin OECD-maiden asukkaat tänään, talouden pitäisi olla 15 kertaa nykyistä suurempi[5]. On perusteltua kysyä, pitäisikö kasvuun perustuva talousmallimme vaihtaa johonkin kestävämpään. Vastuu uusien yhteiskunnallisten mallien kehittämisestä on vaurailla mailla ja siten myös Suomella.
Haasteen anatomia

1) Tarvitaan tilaa talouden kasvupakolta. Nykyinen talousjärjestelmä perustuu kasvupakkojen kehälle. Kehä lähtee liikkeelle pääoman tuottopakosta ja jatkuu talouden kasvupakkona, kilpailussa menestymispakkona, kulutuksen lisäämispakkona ja palkkojen nousupakkona[6]. Pakonomainen suhtautuminen talouskasvuun syö poliittista tilaa ratkaista aikamme muita yhteiskunnallisia haasteita. Tämä tila tarvitaan, jotta ympäristö- ja oikeudenmukaisuuskysymysten poliittinen painoarvo saadaan vastaamaan niiden merkitystä maailman ja myös Suomen tulevaisuudelle. Lisäksi on pohdittava sitä, voidaanko ympäristö- ja hyvinvointihaasteiden ratkaisu ylipäänsä yhdistää talouden jatkuvaan kasvuun.

2) Ilmastokriisi on haaste taloudelle. Sternin raportin[7] ohella on esitetty useita analyyseja[8] siitä, että teollisuusmaissa voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä radikaalistikin siten, että talous samalla kasvaa. Green New Deal -ajattelussa tavoitellaan samaan aikaan sekä talouskriisin ratkaisua että ympäristötavoitteita.[9] Toisaalta esimerkiksi New Economics Foundation (NEF) on laskenut, että talouden hiili-intensiteetin pitäisi laskea 95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, mikäli ilmastonmuutos halutaan pitää kurissa, ja talous kasvaa kolmen prosentin vuosivauhtia. NEF päättelee, ettei kasvutavoitetta voi enää sovittaa yhteen ilmastotavoitteen kanssa.[10]

3) Kasvu syö ekotehokkuuden hyödyt. Ympäristöperustaisen kasvuhuolen taustalla on kokemus siitä, ettei ekotehokkuus ole taannut luonnonvarojen käytön pysymistä ympäristön kantokyvyn rajoissa.[11] Itse asiassa Jevonsin paradoksin mukaan jonkin resurssin käytön tehostuminen johtaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tämän resurssin käytön lisääntymiseen eikä niinkään vähentymiseen.[12] Tämä paljon tutkittu rebound-ilmiö on todennettu erityisesti energiataloudessa lukuisin esimerkein.[13] Vaikka moottoriajoneuvojen polttoainetekniikka on kehittynyt, liikennemäärät ovat lisääntyneet Yhdysvalloissa huomattavasti.[14] Palvelu- ja immateriaalitalouteen on liitetty runsaasti ympäristötoiveita. Ne vähentävät materian kulutusta kuitenkin vain hieman.[15] Palvelut ovat pikemminkin uusia kasvavia kulutuksen alueita, ja niiden osuus kotimaisista ympäristövaikutuksista on noin 40 prosenttia.[16] Suhteellista irtikytkentää talouden ja ympäristövaikutusten välillä on kyllä tapahtunut, ja esimerkiksi yhden dollarin tuottamiseen tarvittavan energian määrä on laskenut kolmanneksella viimeksi kuluneen kolmen vuosikymmenen aikana. Toimeliaisuuden määrän lisääntyminen on kuitenkin syönyt ekotehokkuusedut, ja vuoden 1990 jälkeen maapallon energiankäyttöön liittyvät päästöt ovat lisääntyneet 40 prosenttia. Jos ympäristöhaasteisiin halutaan vastata, muutoksen on oltava kokonaisvaltainen: toimeliaisuuden laadun ohella on tarkasteltava myös sen määrää.

4) Vaurauden ja onnellisuuden kytkös on vajavainen. Nykyinen talousmalli ei ole onnistunut poistamaan äärimmäistä köyhyyttä maailmasta.[17] Samalla monet indikaattorit osoittavat, että vaikka maiden vaurauden ja hyvinvoinnin välillä on jonkinlainen yhteys, korrelaatio on vain osittainen. Esimerkiksi Costa Rica on maa, joka on onnistunut tuottamaan kansalaisilleen maailman eniten onnellisia vuosia – vain neljäsosalla Yhdysvaltain bruttokansantuotteesta. Ylipäänsä tulot ja tyytyväisyys korreloivat parhaiten kaikkein matalimman bkt:n maissa.[18] Esimerkiksi Yhdysvalloissa keskimääräiset tulot ovat viimeksi kuluneen 50 vuoden aikana tuplaantuneet, mutta ihmisten onnellisuus on pysynyt samalla tasolla.[19]

5) Meiltä puuttuu B-suunnitelma. Finanssikriisi osoitti globaalin talousjärjestelmän haavoittuvuuden. Ylipäänsä taloudellisia kasvukausia ovat seuranneet myös Suomessa melko tasaisin väliajoin toistuvat laskukaudet, jolloin työttömyys ja valtion valtion velka ovat kasvaneet. Näihin notkahduksiin on reagoitu palauttamalla talous mahdollisimman pian takaisin kasvu-uralle. Mutta mitä jos elvyttäminen ei onnistukaan tai talouden kasvattaminen ei ole mahdollista ilman, että ympäristön vaarantaminen ja globaali epäoikeudenmukaisuus lisääntyvät? Esimerkiksi Antti Tanskasen johtama kasvutyöryhmä[20] ei ole pohtinut tällaista mahdollisuutta. Kuitenkin työryhmän väliraportissa[21] todetaan, että väestön vanheneminen saattaa johtaa kasvun hidastumiseen tulevaisuudessa. Mitä sitten tehdään?
Kohti ratkaisun ydintä

6) Tarvitaan uutta makrotalousteoriaa. Tim Jackson[22] toteaa, että jo taloustieteen oppi-isä John Stuart Mill tunnusti tarpeen päästä kasvuttoman talouden aikaan, jolloin ihmiset voisivat keskittää voimavaransa muihin kuin taloudellisiin seikkoihin. Silti meillä ei ole vieläkään makrotaloudellista mallia talouden peruselementtien muutoksista hallitun talouslaskun oloissa. Poikkeuksen muodostavat Peter Victorin[23] Kanadalle laatimat skenaariot, joissa muun muassa työttömyyden ja köyhyyden puolittaminen onnistuvat samalla, kun talouden kasvu jäähdytetään 25 vuoden kuluessa. Keskeisiä keinoja ovat investointien siirto yksityisistä julkisiin hyödykkeisiin sekä palkkatyöhön käytettyjen tuntien vähentäminen ja tasaisempi jakaminen.

7) Luodaan merkityksellisiä mittareita. B-suunnitelmaa ja sitä tukevia makrotaloudellisia malleja tarvitaan ennen kaikkea siksi, että elämässä ja politiikassa voitaisiin keskittyä olennaiseen. Talouskasvu ei saa olla pakkopaita, johon on suostuttava hintaan mihin hyvänsä. Vastaavasti talouden laskemisesta ei kannata tehdä uutta fetissiä. Yhteiskunnallista kehitystä keskeisimmin ohjaavat mittarit on vaihdettava sellaisiin, jotka todella kertovat jotakin olennaista ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnista. Tarve talouden toiminnan ja kehityksen mittariston laajentamiselle on tunnustettu hyvin laajasti myös maailman johtavien ekonomistien[24] ja Euroopan unionin[25] toimesta. Kehityksen erilaisia osatekijöitä huomioivia mittareita ovat esimerkiksi aidon kehityksen indikaattori (GPI)[26] ja Happy Planet Index (HPI)[27].

8 ) Talous on sovitettava ympäristön rajoihin. Ekosysteemien kantokyvyn kunnioittaminen tarkoittaa rajoja paitsi päästöille myös luonnonvarojen käytölle. Uusiutumattomien luonnonvarojen osalta maailmanlaajuisten käyttökiintiöiden tulisi laskea pitkällä aikavälillä lähelle nollaa, kun taas uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämiselle pitäisi määritellä kestävä taso. Ympäristön kantokyvyn raameissa toimivaa taloutta ohjaillaan sisällyttämällä tuotteiden ja palveluiden ympäristövaikutukset niiden hintoihin esimerkiksi verotuksella ja ympäristölle haitallisia tukia poistamalla. Rahatalousjärjestelmää voidaan täydentää esimerkiksi henkilökohtaisten päästökiintiöiden järjestelmällä, jota on jo kehitetty laajasti Iso-Britanniassa.[28]

9) Laitetaan tasa-arvoiset yhteisöt kukoistamaan. Useat mittarit osoittavat, että tasaisempi tulonjako edistää yhteiskunnallista vakautta, hyvinvointia ja kestävyyttä.[29] Suomessa tavoitetta voitaisiin edistää tulevaisuudessa esimerkiksi perustulolla. Vaurautta on jaettava tasaisemmin myös globaalisti. Kyse on muun muassa reilummista kauppasäännöistä, kehitysmaiden pääomapaon estämisestä sekä koulutuksen ja mikrolainojen tukemista.

10) Luodaan rehevä toimeliaisuuden aluskasvillisuus – myös talousjärjestelmän ulkopuolella. vaalittava ympäristön kantokyvyn määräämissä rajoissa.Kestävä talous on liian moninainen, jotta sen voisi siististi mallintaa paperille ja ottaa sitten käyttöön.[30] Yritysten, osuuskuntien ja vaihtopiirien ruohonjuuritasoa on Ei ole kuitenkaan syytä antaa talouden merkitysjärjestelmän hiipiä kaikkialle ympäristön ja ihmiskunnan hyvinvoinnin osa-alueille.[31] Kestävän talouden mahdollisuuksia ja rajoja on syytä kehittää eteenpäin kokeilemalla.

 

[Archie]

En voi väittää, että olisin paljonkaan eri mieltä edellisen kirjoituksen kanssa. Tosin en usko, että muutos lähtee hallituksista tai yrityksistä liikkeelle. Eikä ainakaan makrotalousteorian uudistamisesta. Vasta kun yksilötasolla asia tajutaan, niin jotain voi tapahtua. Jos ei tajuta, niin asioita opetellaan hieman isomman ikävän kautta.

 

[Knoukka]

En voi väittää, että olisin paljonkaan eri mieltä edellisen kirjoituksen kanssa. Tosin en usko, että muutos lähtee hallituksista tai yrityksistä liikkeelle. Eikä ainakaan makrotalousteorian uudistamisesta. Vasta kun yksilötasolla asia tajutaan, niin jotain voi tapahtua. Jos ei tajuta, niin asioita opetellaan hieman isomman ikävän kautta.

Näinhän se menee ja kehitys kestää sukupolvia. Kuten on kestänyt tulla tähänkin pisteeseen. Toivottavasti vain luonto ja ihminen kestävät kyllin pitkään. Tuo ainoa mahdollinen kehityssuunta on selviö jokaiselle täysijärkiselle ihmiselle. Eri asia että miten käytäntömme muuttuvat.

 

[jaska]

Sisilian mafia hakee oppia Suomesta

Kettua ei kannata laittaa kanatarhan vahdiksi, mutta vielä tyhmempää on tehdä niin kuin me olemme tehneet. Olemme antaneet ketulle tehtäväksi laatia kanatarhalle säännöt.

Politiikan teko muuttuisi kertaheitolla järkevämmäksi, jos kansanedustajat uskoisivat, etteivät muut kansalaiset ole yhtä ahneita ilmaisten lounaiden perään kuin he itse.

 

[Knoukka]

Sisilian mafia hakee oppia Suomesta

Perusinsinöörillä asiaa.

Muistan miten opiskeluaikaan tuli ilmainen Tekniikka ja Talous. Miettisen mietinnät tuli luettua tarkkaan naureskellen.

 

[jaska]

Kaikki tehottomuus ei asu kunnissa

Sitä löytyy myös valtionhallinnosta

Ja ainahan voi perustaa uuden ohjelman, jossa voi pohtia, miten hallintoa voisi tehostaa.

 

[Archie]

Se on jännä, kun asioiden miettimisestä, niiden analysoinnista ja ylöskirjaamisesta on tullut tärkeämpää kuin itse varsinaisesta asiasta.

 

[jaska]

"Byrokratia kasvaa tyydyttääkseen kasvavan byrokratian tarpeet"

 

[Knoukka]

Kaikki tehottomuus ei asu kunnissa

Sitä löytyy myös valtionhallinnosta

Mutta kuinka on asia yksityisella sektorilla? Millä mitataan tehokkuutta ja mitä ns. tehokkuudella tuotetaan?

Tässä on nyt hyvä palauttaa mieleen Marxin teoria työn kaksoisluonteesta. Aihe, jonka nykyinen vasemmisto on lahjakkaasti unohtanut. Marx painotti, että työ ei ole yhtenäinen käsite vaan reaalista käyttöarvoa tuottava työ saa kapitalismissa vaihtoarvoa tuottavan abstraktin työn arvon.

Ja tuo abstrakti työn vaihtoarvo on pääoman, sen arvon ja odotusarvon tekijä. Yhteiskunnallisesti vain on kestämätöntä, että kehitystä ohjaa tämä abstrakti arvo. Itseasiassa on vasemmiston historiallinen virhe, että koko politiikkaamme määritellään tällä pääoman abstraktin arvon vaateella. Kapitalismista ja pääoman arvon abstraktista kasvusta on tullut aksiomaattijärjestelmä, jota ei sovi epäillä. Usko, että monimutkaisten rahoitusjärjestelmien luomien fiktiivisten, so. abstraktien, lisäarvojen avulla pidetään yllä toimivaan ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa on järjetön. Loogisesti ristiriitainen, väärä.

Käytännön esimerkkinä tuosta työn kaksoisluonteesta vois sanoa muutaman: pyrkiikö opettaja opettamaan mahdollisimman hyvin vai tuottamaan mahdollisimman monta maisteria. Pyrkiikö insinööri suunnittelemaan mahdollisimman hyvä kännykän vai mahdollisimman tuottavan kännykän. Tai pyrkiikö puuseppä tekemään mahdollisimman hyvä ruokapöydän vai sellaisen, joka myy mahdollisimman paljon.

Kapitalismin luonteen mukaisesti työstä, joka tuottaa mahdollisimman suuren abstraktin arvonnousun maksetaan suurin korvaus. Toinen luonteenomainen piirre on, että kaikki aktio typistetään taloudellisen vaihdon ja nimenomaan lisäarvon tuottamisen muotoon.

Paradoksaalista ja kohtalokasta on, että parhaat aivot pakotetaan näin työhön, joka ei välttämättä tuota konkreettista hierarkisesti välttämätöntä ja hyvää vaan välineitä, joilla pääoman fiktiivinen arvonnousu on mahdollisimman suuri.

Ja kuriositeettina vois mainita, että ironista on että konkreettista työtä meidänkin maassa tekevät yhä enenevässä määrin maahanmuuttajat. Maahanmuuttokriitikot vois pitää tämän mielessään- varsinkin kun isoon ääneen huudetaan että maahan pitää saada koulutettuja (pääoman fiktiivisen arvon nostamiseen koulutettuja!) maahanmuuttajia. Oman oksan sahaamista sanon minä.

Noin ylisummaan vois tiivistää, että reaalitaloudesta ja elämästä on tullut pörssitalouden lisäke. Esimerkkinä se, että asuntojen arvonnoususta syytetään kilpailun puutetta, kaavoituksen tehottomuutta tai ties mitä. Tosiasiassa asuntojen hinnannousu on asuntojen hintakuplan vaatimus: asuntofinanssijärjestelmä vaatii jatkuvasti pääoman korkeaa tuottoa jotta se ei romahtaisi. Ja samahan koskee tietysti pörssitaloutta.

Hölmöläisten peiton jatkamista sanon minä. Väitän siis, että suurinta tehottomuutta on yksityisillä pääoman arvonnousun imperatiivin (aksiooma!) odotuksiin pakotetuilla yksityisillä työmarkkinoilla, joilla jätetään tehokuuden nimissä konkreettinen työ tekemättä.

 

[jaska]

No tuota:
- Yksityisen sektorin tehottomuus ei liene kun ko. firman omistajien ongelma, julkisen sektorin tehottomuus sen sijaan on kaikkien veronmaksajien ongelma

- Tehokkuuden käsitteestä julkishallinnossa voi aina keskustella. Mutta tuo artikkeli ei vaatinutkaan mihinkään moiseen koskemista (enkä muuten minäkään, kun rakenteista puhun). Vaan sitä että valtion hallinnon työajasta (varmasti niiltä opettajiltakin) kuluu tuhottomasti aikaa erillaisissa kokouksissa istumisiin ja raporttien kirjoittamisiin, jotka on itse asiassa päällekäistä työtä.

Virkamiehet kun on lahjakkaita keksimään uusia tapoja käyttää omia ja muiden työaikaansa. Tämän tehostaminen ei ole keneltäkään pois.

 

[Knoukka]

No tuota:
- Yksityisen sektorin tehottomuus ei liene kun ko. firman omistajien ongelma, julkisen sektorin tehottomuus sen sijaan on kaikkien veronmaksajien ongelma

Tästä kommentista nyt ei ilmene muuta kuin, että et edes yrittänyt ymmärtää mitä kirjoitin tai sitten kirjoitin niin huonosti, että sitä ei edes voinut ymmärtää.

 

[jps]

Tästä kommentista nyt ei ilmene muuta kuin, että et edes yrittänyt ymmärtää mitä kirjoitin tai sitten kirjoitin niin huonosti, että sitä ei edes voinut ymmärtää.

Olihan se ihan selkeää tuo kirjoittamasi, sen kunnon kommentointi vie hieman kauemmin kuin olis aikaa käytettävissä.

 

[Knoukka]

Olihan se ihan selkeää tuo kirjoittamasi, sen kunnon kommentointi vie hieman kauemmin kuin olis aikaa käytettävissä.

Jaskalla on aikaa, voi kirjottaa kotona offline ja postata duunista!

 

[jaska]

Jaskalla on aikaa, voi kirjottaa kotona offline ja postata duunista!

kyllä se netti jo nyt toimii :mad_old:

Musta tuo sun kirjoitus ei vain koskenut tuota artikkelia mitenkään, jonka koitin tuoda esiin.

 

[jaska]

Päivän Hesarissa tätä käsiteltiin kanssa. siitä en saanut suoraa lainausta, mutta tässä Usarin versio.

Raju varoitus Suomen tulevaisuudesta

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle eilen esitelty raportti kertoo karua kieltä Suomen tilanteesta. Raportin mukaan Suomella on edessään vaikeita valintoja, kuten se, tukeeko Suomi lapsia vai ikääntyviä.

Yksi tutkimuksen tekijöistä, Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander varoittaa Suomea velkakierteestä. Kianderin mukaan Suomen velan nousu näyttää muodostuvan huomattavaksi. Verrattuna moniin muihin teollisuusmaihin Suomen julkisen velan taso pysyy kuitenkin suhteellisen matalana.

Jos vuosien 2009–2010 alijäämäisyys jää pysyväksi, on seurauksena valtion velan kiihtyvä ja lopulta hallitsematon kasvu, Kiander kirjoittaa raportissa.

- Tällaiseen pysyvään velkakierteeseen voidaan joutua, jos menojen kasvuvauhti pysyy lähivuosina entisellään eikä valtion tuloja pystytä kasvattamaan.

Helsingin Sanomien haastattelussa Kiander sanoo asian vielä suoremmin:

- Jos kasvu ei käynnisty eikä työpaikkoja synny, rahat loppuvat ja olemme Kreikan tiellä. Se tarkoittaa leikkausten aloittamista ja verojen korotuksia. Hyvinvointivaltiota aletaan ajaa alas.

Kianderin mukaan Suomi pystyy kattamaan kustannukset vain, jos saadaan aikaan täystyöllisuus. Työllisyysasteen pitäisi nousta alle 70 prosentista 77–78 prosenttiin, mutten julkinen talous jää pysyvästi alijäämäiseksi.

Tämähän on tiedetty jo kauan. Hauskaa että kaikkialla puhutaan hyvinvointivaltion purkamisesta, ei toiminnan järkeistämisestä (en sano tehostamisesta tarkoituksella )

 

[Fasaldi]

Laitanpa tämän Taloussanomien uutisen tänne sikäli kun hyvinvointimme eräs merkittävä tekijä on Nokia ja muut suuryrityksemme. Mitä mieltä arvon forumistit, erityisesti optiopolitiikan puoltajat ovat tästä?

Vuosien varrella oon kuullut Nokiasta tarinaa jos jonkinlaista yhtä ja toista. Yhtiön sisältä, korkealta ja matalalta. Nokian ihme muuttui ilmapiirin huononemiseen pääosin juuri noiden ylisuurien optioiden aikaan. Siitäpä myös alla.

Rautaruukin duunareillehan tarjottiin mahdollisuus saada optiotuloja. Optiolaina olisi tuottanut parhaimmillaan satoja tuhansia euroja työntekijää kohti. Kuitenkin vain n. 200 duunaria käytti hyväkseen tilaisuutta ansaita rahaa optioilla (Rautaruukilla oli silloin n. 12 000 työntekijää). Sen jälkeen YLE:n A-piste teki jutun, jossa haastateltiin Rautaruukin duunareita, jotka olivat näreissään yhtiön johtajien saamien optiotulojen vuoksi. Ei voi kuin todeta, että itsepä Rautaruukin työntekijät mokasivat, kun eivät tarttuneet tarjottuun tilaisuuteen, kuten Rautaruukin johtoporras teki. Ilmeisesti Rautaruukin duunareilla menee sitten muutenkin niin hyvin taloudellisesti, ettei palkankorotuksiinkaan ole mitään tarvetta.

Miksi duunarit eivät sitten itse lähteneet mukaan, kun optioita ihan kultalautasella tarjottiin heillekin poimittavaksi? A-Piste kertoo:

Henkilöstöäkin on pyritty kannustamaan. Kolme vuotta sitten Rautaruukki suuntasi työntekijöille optiolainan, johon liittyi oikeus merkitä yhtiön osakkeita kolmen vuoden päästä. Vain harva työntekijä käytti oikeuttaan. Tätä selittää se, että optiolainaa merkittäessä Rautaruukin osake oli Helsingin pörssin pohjasakkaa. Vaan eipä ole enää. Rautaruukilla on takanaan pari loistovuotta. Yhtiön osakekurssi on yhä erittäin korkealla tänä vuonna tapahtuneesta pikku notkahduksesta huolimatta. Muutamassa vuodessa teräs- ja konepajakonsernin kurssi on liki kymmenkertaistunut.

Toimittaja: "Miten hyvin te olette perillä näistä palkkiotasoista? Tässä on laskelma siitä, kuinka paljon johdolle on tulossa rahaa."

Martti Sikiö, 29 vuotta Rautaruukilla: "No, mä voin sanoo, että ihan riittävästi, mut täähän on ihan yleismaailmallista. Että luulen, että näitä hävettää vielä tän palkkion pienuus, ku vertaa ulkomaisiin."

Tauno Grahn, 27 vuotta Rautaruukilla: Joo, kyllä hyvin on menny, kun näitä kattelee. Ku on tämmösiä jaettavaa riittänny. Ei siihen muuta voi sanoo."

Timo Seppä, 32 vuotta Rautaruukilla: "Onko se nyt oikein, että noin satako saa isot summat potti, että poimitaan, kaikki kuitenkin on työntekijöitä poimitaan muutama henkilö niin sanotusti firmasta, ja annetaan niille ne enimmät boonukset. Kohtuuttomia, sanon minä.

Ari-Pekka Jaatinen, 15 vuotta Rautaruukilla: ”"Se on näin valtioyhtiöpohjasessa firmassa, niin kyllä tätä rahaa voitais laittaa kyllä johonkin muuhunkin."

Rautaruukilla on yhteensä vajaat 12-tuhatta työntekijää. Tuotantoa on yli 20:ssa maassa. Suomen valtio on ylivoimaisesti suurin osakas.

Lähde: http://yle.fi/aohjelmat/apiste/arkisto/id42056.html

Jättipotti sivu suun22.05.2006 07:26, päivitetty 22.05. 07:57

Kesäkuun tupokorotus kalpenee sen rinnalla, minkälainen palkanlisä odottaa ensi viikolla Rautaruukin duunareita.

Rautaruukin väki pääsee ylihuomenna myymään henkilöstöoptioitaan, joiden arvo on kohonnut pilviin yhtiön huikean pörssikurssin ansiosta.

Parhaimmillaan voittoa on luvassa jopa 175000 euroa, jos kurssi pysyy viime perjantain tasolla. Minimivoittokin on yli 4000 euroa.

Siis jos ja jos. Useimpien rautaruukkilaisten osalta tämä on jossittelua.

Optiot eivät kelvanneet henkilöstölle, kun niitä tarjottiin 12000 työntekijälle kolme vuotta sitten.

- Vain noin 200 työntekijää merkitsi optiolainan. Maailma ja osakekurssi oli erilainen silloin, toteaa lakiasiainjohtaja Tiina Bäckman.

Optioita oli jaossa 1,4 miljoonaa kappaletta, joista henkilöstö kuittasi vajaat puolet. Loppuosa meni henkilörahastolle. Johtajat eivät saaneet merkitä.

Minimimäärän eli 200 optioita sai 500 euron lainalla, jolle yhtiö maksoi tuottoisan viiden prosentin koron.

Yksi optio oikeuttaa merkitsemään osakkeen kahdella eurolla, kun osake maksaa pörssissä noin 24 euroa.

Keskimäärin väki merkitsi 3500 optiota. Se tuottaa noin 77000 euron bonuksen ennen veroja.

Lähde:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1176982

 

[jps]

Miksi duunarit eivät sitten itse lähteneet mukaan, kun optioita ihan kultalautasella tarjottiin heillekin poimittavaksi? A-Piste kertoo:

Ei tuo ole mikään poikkeuksellinen tilanne, mutta aina jaksetaan ruikuttaa kun sijoitus on osoittautunut tuottavaksi. Joskus yhtiö on jopa neuvotellut rahoittajapankin kanssa lainamahdollisuuden työntekijöille, jotta ns. persaukisetkin voisivat merkitä optiolainoja, muttei sekään ole kiinnostusta lisännyt.