Pääministeri Jyrki Katainen esitteli torstaina hallituksensa veronkiristyspakettia kuin onnellinen isä lastaan. Elävästi mieleeni palasi eräs kaveri, joka halusi välttämättä esitellä kavereille vääntämäänsä ”kaikkien aikojen anakondaa” vessanpöntössä. Molempien tuotos kun oli suoraan syvältä suolesta.
Kataisen vasemmistohallituksen uudessa pökäleessä ei ole juuri mitään tehty oikein..
On toki ymmärrettävää, että suomalaisessa järjestelmässä joutuu kompromisseja tekemään. Katainen on kuitenkin pääministerikaudellaan osoittanut, ettei kokoomuksella ole enää yhtään porvarillista tai oikeistolaista periaatetta. Kaikki kakkosnelosta pienempi niellään, kunhan pääministerin paikka säilyy.
Eiköhän tästäkin kaikkien aikojen anakondasta ole jo tehty pitkät selittelymuistiot, joista kansanedustajat ja muut puoluekoneiston isommat rattaat pystyvät katsomaan, miten hienoa työtä Kokoomus on taas tehnyt suomalaisen hyvinvointivaltion pelastamiseksi ja velkaantumisen taittamiseksi. Jos kansanedustajat nielaisevat tämän, heitä tuskin voi enää pitää pätevinä työhönsä.
Tosiasia on, että Kokoomus ei ole pystynyt pitämään kiinni käytännössä mistään merkittävästä, edes hallitusohjelmassa sovitusta talouden tervehdyttämiseen tähtäävästä linjauksesta. Edes veronkorotusten verran ei saatu aikaan menonleikkauksia, vaikka niin oli nimenomaisesti sovittu. Tehdyistäkin "leikkauksista" oikeita leikkauksia ei ole kuin jokunen täysin merkityksetön silpaisu. Paljon mainostetut perälaudat paukkuvat, velkaa tulee kehyskaudella lisää 18 miljardia ja kiristyvä verotus ajaa yksityisen sektorin entistä pahempaan ahdinkoon. Kuka tällaista kehtaa puolustaa? Minä en ainakaan.
On paradoksaalista, että kokoomuksen ollessa valtansa huipulla se on samalla aatteellisesti täysin pohjamudissa. Kun puolue aikanaan aloitti tarjoamalla kaikkea kivaa ja toivorikasta kaikille, ajattelin kyseessä olevan halpa mainostemppu tyhmien äänestäjien kosiskeluun. Näin ei kuitenkaan taida olla.
Koska puoluekokous toisensa jälkeen nämä samat ihmiset suosionosoitusten kera taputellaan päättäville paikoille, eikä edes yksikään kansanedustaja ääneen vastusta typerimpiäkään päätöksiä, täytynee todeta puolueen muuttuneen nopeammin kuin minä olen pysynyt mukana.
