- Uhkakuvana on, että Leijonat valahtaa 10 vuoden päästä Saksan, Sveitsin ja kumppanien tasolle, jos kiekkopäättäjät eivät herää pelastamaan tilannetta. Pelastusrengas on jo heitetty Suomi-kiekon tulevaisuutta linjataan tässä ja nyt.
Metsään on menty.
Karut näkymät johtuvat kärjistäen siitä, ettei suomainen juniorimylly jauha pelaajia, jotka osaisivat pelata lätkää. Ei ole vähään aikaa jauhanut. Suomalaisjuniorioiden perustaidot - luisteleminen, syöttäminen ja pelin ymmärtäminen - ovat selvästi vaatimattomammat kuin monen muun kärkimaan pelaajilla. Kiekonkäsittelytaidossa Suomi on aina antanut tasoitusta huippumaille, mutta on pystynyt kompensoimaan eron luistelulla ja joukkuepelillä. Joitakin huippuyksilöitä kypsyy, mutta ei laadukasta keskitason massaa, mikä on kaiken menestyksen perusta. Ja sitä massaa, josta ammentaa, kuitenkin riittäisi.
Lista ongelmien syistä on pitkä:
- pätevien juniorivalmentajien puute
- valmennuskoulutuksen kirjavuus
- olosuhteiden merkittävä heikkeneminen
- muutos lasten ja nuorten vapaa-ajan käytössä
- vähäinen harjoittelu
- Nuori Suomi projekti
Kanadassa, Usassa ja Venäjällä hukataan suhteellisesti paljon enemmän lahjakkuuksia kuin Suomessa, mutta näissä maissa harrastajamäärät ovat laatua kehittyy väkisinkin. Suomi on pieni maa, eikä sakukoivuja ja teemuselänteitä kasva puissa. Silti joissain on menty pahasti metsään, koska taantuma juniorityössä on takavuosiin verrattuna niin konkreettinen.
Vuonna 2017 Suomen tämän hetken selvästi hedelmällisin ikäluokka, vuonna 83 syntyneet on veteraani osastoa, eikä Kari Lehtosta, Joni Pitkästä, Tuomo Ruutua ja Mikko Koivua enää nähdä leijona-paidassa. Ketkä kannettelevat maajoukkuetta heidän jälkeensä ?
Tämä juuri on se huolestuttava kysymys, sillä juuri kasikolmosten jälkeen junioritoiminnan taso on laskenut kuin kuumailmapallo. Hitaasti mutta varmasti.