Se, että Aravirta (ja apupojat) luovat omaa termistöään surkeasta valmennuksesta tulevien sukupolvien koutsausjargoniin, jääköön nyt sivuun. Peluutus ja perustelut alkavat saada yhä koomisempia piirteitä.
Siis, näyttää paineet olevan melkoiset suomalaisilla. Onko joukkueelta nähty yhtään luovaa ratkaisua näiden parin vikan pelin aikana? Maila vapisee, eikä rentoudesta ole tietoakaan. Usein pusketaan hyvällä raivolla kohti maalia, mutta siihen se sitten loppuukin, kun laukaus nollakulmasta on ammuttu -- ellei sitten tehdä toisto. Slovakia onnistui vielä provosoimaan, eikä edes kovin paljon mutta sopivasti, ja suomalaiset painekattilat olivat räjähtää pariin kertaan.
Vähän on Suomen joukkueessa ollut onnistujia. Toisaalta odotukset esim. Sakun kohdalla ovat niin järjettömän korkeat, että loistavakin peli olisi pettymys. Sen verran maaginen on Koivu isossa kaukalossa ennen ollut. Pirnes on varmasti se positiivisin ilmestys tähän asti.
Melkein tässä kaikessa epätoivossa ja Raipe's Cornerin säälittävyyttä seuratessa tulee ajatelleeksi, että mitä jos sittenkin Raimo vielä... no, ei sentään. Mitään ei ole kuitenkaan vielä menetetty. Slovakia vaikuttaa kuitenkin ehkä kovimmalta mestarisuosikilta, vaikka tasaista onkin.