Vaikka reilu viikko sitten täällä mainitsin että olin jo luovuttanut kisaan pääsemisen suhteen, muuttuivat suunnitelmat kuitenkin aivan kalkkiviivoilla siten että pääsin käymään lauantaina pakalla. Tässä tälläinen kertomus kisasta sekä muita havaintoja.
Perjantai aamuna kun omat kuviot oli selvillä kisan suhteen, niin ei muuta kun iltapäivän bussilla kohti Nagoyaa, lähemmäksi varsinaista kilpailualuetta ei bussilla päässyt, joten loppumatka Nagoyasta Okazakiin piti mennä junalla. Matkustamiseen meni aikaa n. kuutisen tuntia ja perille selvisin n. yhdeksän aikoihin illalla. Koska mun suunnitelmat kisan suhteen selkeni vasta näin myöhään, en ollut varaillut mitään majoitusta vaan lähdin reissuun melko heikosti valmistautuneena. Suunnitelmana oli tavata lauantaina aamuyöllä klo 3:30 sääryhmään kuuluva kaveri hänen hotellinsa edustalla, josta sitten siirryttäisiin yhdessä pätkälle. Onneksi tämän säämiehen hotellin vieressä sattui olemaan internet kahvila, joka oli auki 24/7, näissä paikoissa voi myös nukkua, joten majoitun sitten sinne. Toki vaikka nukkuminen on mahdollista, se on sitten asia erikseen kuka noissa paikoissa oikeasti pystyy nukkumaan. Sängyn sijasta nukuin tuolilla ja muutenkin nukkumista hieman vaikeutti sermin takana käynnissä ollut tietokonepelien pelaaminen, ehkä reilu tunti tuli torkuttua. Toki eipä paljoa tuon edullisempaa "majoitusta" voi löytää, joten siinä pieni vinkki Japaniin matkaaville, jos haluaa selvitä halvalla mutta ei anna unen laadulle juurikaan arvoa.
Sitten "hyvin" levänneenä klo 3:30 liikkeelle kohti ek 9/12, jossa oli tarkoitus katsella niin pitkään kuin mahdollista. Pätkää lähestyessä kävi nopeasti selville, että jos olisin itsekseni ollut liikenteessä en olisi päässyt lähellekään koko pikistä. Ensimmäinen "tarkastuspiste" oli jo hyvissä ajoin ennen ek:ta, josta me vain järjestäjän tarraa näyttämällä jatkoimme matkaa. Toinen tarkastuspiste oli lähempänä pätkää, josta oli myös yhtä kivutonta mennä läpi. Ek:n varteen päästessämme klo oli varmaan n. 4:30 eikä missään näkynyt ketään, mikä nyt oli kai aika luonnollista. Tässä vaiheessa aikaa pätkän alkuun oli reilut kolme ja puoli tuntia, joten tällä välillä säämies teki hommiaan ja muuten vain odoteltiin. Myöhemmin paikalle saapui pari järkkäriä, vahtimaan omaa aluettaan ja heidän jälkeensä ehkä n. 30 hengen ryhmä katsojia, jotka vain hävisivät jonnekin pätkän varteen. Ei kyllä keksitty mistä tuo porukka sinne ylipäätänsä saapui, sillä meidän käyttämä välitie oli sen verta vahvasti "miinoitettu" järkkäreillä että ei sieltä ilman lupia läpi tultu. Järkkäreillä oli päällään liivit, joissa luki "voluntary marshall" nuo liivit pysyivät päällä ainoastaan etuautojen ajan, sitten liivit otettiin pois ennen ekaa autoa. Ilmeisesti järkkäreiden vastuu loppui kun kisa alkoi. Meidän katselupaikkana oli alamäkeen kirraava oikea pellolle, jossa oli pieni aukko hämäämässä. Suunnilleen keskeltä mutkaa lähti tienpisto vasemmalle, jossa meidän, sekä järkkäreiden autot olivat parkissa. Järkkärit myös seisoivat samassa pistossa ihan siimassa kiinni ja aivan tien vieressä. Tästä oli helppo päätellä, että ei tainnu järkkäreillä paljoa olla kokemusta rallin katsomisesta, sillä tämä sama pisto missä järkkärit ja muutamat muut ihmiset seisoivat oli taas malli esimerkki siitä missä ei tule olla rallia katsomassa. Eli ulkomutkan puolella ja suoraan ulosajo linjalla, pahintahan tässä vielä oli se että järkkärit oikein neuvoivat näitä muutamia paikalla olleita ihmisiä katsomaan heidän viereensä eli pahimmalle mahdolliselle paikalle. No, mitään ei sattunut, eikä paikassa edes ollut mitään likipiti tilanteitakaan.
Pätkän loputtua ennen toisen kierroksen alkua ajattelimme käydä kurkkaamassa n.1.5km päässä olleen toisen hieman hämyisen vasurin ja muutenkin tarkastella pätkän kuntoa. Meidän aloituspaikasta parisataa metriä eteenpäin olleessa tiukassa alamäki vasurissa oli yks R5 sukeltanut siimojen alle. Tämä kyseinen mutka ja muutama muukin paikka olivat ihan tajuttoman liukkaita erityisesti jarrupaikan kohdalta. Asfaltin pinta näytti öljyiseltä ja tuntui jo kävellessäkin lipevältä, varmoja ei oltu mitä siinä asfaltin pinnassa sitten oikeasti oli sillä toiseen ajokertaan mennessä paikat olivat jo kuivuneet. Ennen tuota mainittua hämyistä vasuria oli se risteys oikea, jossa Katsuta oli tötöillyt, tämän paikan olisi oikein sijoittumalla nähnyt viralliselta katselualueeltakin, tosin todella kaukaa kylläkin. Tästä sitten 300m eteenpäin oli tuo kyseinen vasuri, jossa oli joku hieman runkinutkin. Jäljistä päätellen liukas jarrupaikka yllätti ja siitä mutkaan turhan leveä linja, spinni ja sisäimu aitaan. Ei ollut kuitenkaan keskeytyksen arvoinen suoritus vaan enemmänkin pieni tökkö. Tämä paikka oli ihan virallisen yleisöalueen lähellä, mutta ei sitä oikein sieltä käsin olisi mistään kunnolla nähnyt. Meillä ei ollut ongelmia pätkällä kävelyn suhteen ja liikkui tiellä muutama muukin normikatselija, mutta kyse oli ihan yksittäisistä ihmisistä. Kerran kuulin, kun järkkäri käännytti katsojia takaisin tulosuuntaan tiellä kävelyn takia. Vieressä sijainnut virallinen katselualue oli ajokertojen välissäkin runsaasti kansoitettu.
Ajateltiin jäädä katsomaan tähän hämyiseen vasuriin toka kiekka, mutta ensiksi auto oli siirrettävä lähemmäksi sillä tiedossa oli että viimeistään pääletkan jälkeen olisi nostettava kytkintä ja lähdettävä takaisin kaupungin suuntaan. Vaikka tiellä kävely ei tuottanut ongelmia, olisi pätkää pitkin siirtyminen takaisin autolle liian vaikeaa kisan ollessa käynnissä, kun ei tuolla oikein edes voi väistää autoa ojan puolelle vaikka yrittäisikin maaston muotojen takia. Joten ei muuta kun takaisin autolle ja melkoisen pitkä kierto toiselle puolella pätkää. Tämä välitie jota käytettiin olikin sellainen, jossa ei ollut ketään järkkäriä vahtimassa, ainoastaan pieni ajokielto kyltti isolta tieltä kääntyessä, toki ek:n läheisyydessä oli sitten sulkumies. Mitään mullistavia ajosuorituksia ei toinen kiekka muuten tarjonnut, mutta Katsutan risteyksessä spinnasi joku loppupään autoista ja siitä saatiin kuulohavainto. Muuten tuon risteyksen olisi nähnytkin mutta korkea maavalli esti näkymän. Myös tätä meidän vasuria oli alkuun hieman hankala seurata, kun näkökentän eteen jäi aina joku talo tai pusikkoa ihan sama miten yritti sijoittautua. Melko nopeasti kuitenkin huomattiin kun eräs mummo katseli rallia aivan paraatipaikalta ilmeisesti hänen mailllaan olevalta metsäpläntiltä. Kävin kysymässä häneltä että voiko sinne tulla katsomaan kun sieltä näki myös tulon pitkältä matkalta. Mummo totesi iloisasti että tänne vaan. Oli myös mukava huomata, että omat kielenopiskelut auttaa näissä ralli touhuissa, sillä en olisi varmaankaan englanniksi näinkään yksinkertaiseen kysymykseen vastausta saanut. Mummolla riitti paljon tarinaa ja oli hauska seurata, kun hän useasti auton äänen kuullessaan toisteli että "on tämä pelottavaa touhua" mutta siitä huolimatta mummo oikeasti kellotti werssien aikoja
Tosiaan pääletka ehdittiin tuossa katsoa kokonaisuudessaan, koska paikallinen luokka, joka tuli pääletkan jälkeen oli myöhässä aikataulusta sen verta paljon, ei meillä ollut aikaa jäädä katsomaan edes muutamaa autoa sen osalta. Joten ei muuta kun takaisin kaupunkiin, josta välittömästi lähdin junalla takaisin kohti Nagoyaa ja sitten taas Nagoyasta eteenpäin bussilla. Koko reissusta selvisin tälläisillä järjestelyillä huomattavasti edullisemmin kuin olin alkuun suunnitellut. Hieno kokemus kaiken kaikkiaan, vaikkakin melkoisen hankala ja kallis normikatsojan kannalta. Toki jos se riittää että näkee auton ajavan kilometrin päästä pääasiassa suoralla tiellä, niin sittenhän ei ole mitään ongelmia. Ostaa vaan lipun ja nauttii menosta, mutta mikäli mielessä on nähdä vähän enemmän vaatii se sitten erikoisjärjestelyitä.
