Kaikuja menneestä

NouHau sanoi:
Kasvoiko idän puolella tämä kukka?
Klikkaa laajentaaksesi...
Jos nyt oikein muistan niin taitaa heittää hiukan lounaan ja idän väliin ainakin kartasta tsekattuna. Tässä kuvassa taaempana olevan aidan kohdalla kutakuinkin tuon liikennemerkin peittämässä paikassa. Voin kyllä muistaa väärin koska kukkaepisodi tapahtui noin 60- ja 70-luvun vaihteessa tai ihan 70-luvun alussa. Ja asuttiin siis tuossa oikealla olevassa talossa.
 
Haa

Il Tempo Gigante sanoi:
Syynä muistelutojckin perustamiseen on tämä kappale, joka on jostain syystä soinut päässä koko lauantain. Isäukko laulaa hyritteli sitä hyvin usein, ollessaan selvin päin ja hyvällä tuulella.
Klikkaa laajentaaksesi...

Minimalistinen filmiversio Monrepoosta. Annikin ääneen on tullut lämpöä, syvyyttä, karheutta ja värettä. Aika kulkee.
 
Yks varhaisempia mitä muistan oli se kun istuin isäpapan sylissä ja peruutin ihka oikealla autolla (ts. käänsin rattia) parkkiruutuun. Ilmeisesti se kävi ihan onnistuneesti sillä sen jälkeen tulee bläkkioutti.

Toinen on kun yritin kai saman ikäisenä maistaa limonaadia. Se oli kammottava kokemus; oranssin värinen litku joka odotti kävelymatkan päässä pöydällä että se oltaisiin kitattu kurkusta alas. Maistoin, mutta se oli liian hapanta ja siitä seurasi kammo kaikenlaista limua kohtaan eikä niitä tullut juotua seuraavan kerran kuin vasta toisella tai kolmannella luokalla koulussa.

Sitten muistuu näitä uhmaiän tappeluja joissa meikäläinen oli niin hullu että suljettiin pariin otteeseen lukkojen taakse. Ja se kun meikäläinen pelkäsi kuivausrumpua jonka kaksi pientä punaista valopistettä hohtivat yön pimeydessä kuin jotkin silmät.
 
Jotenkin tuntuu että olen kirjoittanut jotain vastaavaa, mutta ei haitanne. Kolme varhaisinta muistoa:

Ihmettelen papan kyydissä ollessani, kun pappa peruuttaa, toisin kun muut Peugeot 504:nsä enon mökille mennessä koko mökkitien, notta Peugeot on parkissa lähtövalmiina keula menosuuntaan.

Ilmeisesti syksyllä, papan kanssa katsotaan Pösöön talvirenkaita, jotka aikoo vaihtaa. Ihmettelen kun renkaissa ei ole nastoja, pappa kertoo että ne on kitkarenkaat

Ajan isän sylissä vm. -79 Saab 900:lla landella. Yritän kovasti kääntää minne haluan, mutta tehostamaton ohjaus on niin hidas, etten onnistu kunnolla
 
Se mitä myös muistaa niin on että legot oli SE juttu muksuna. Tai ainakin dublot sitä ennen. Pikku-Lancerin suosikkilelu oli kuitenkin jostain tuntemattomasta paikasta hankittu miniatyyri-katulamppu jota kutsuttiin tuttavallisesti "ampuksi".

Legot olivat myös kirottuja. Varhaisin muistiin tullut loukkaantuminen oli se kun tipuin sohvalta legolaatikon päälle käsi edellä. Laastarilla siinä tilanteessa onneksi selvittiin. Ja kerran tuli vedettyä legoukkelin pää sieraimeen ja siihen tarvittiin huikea show ennen kuin saatiin se pois.
 
Ekat, varmuudella omat muistot on 4-5 ikävuoden taitteen korvilta.

16 vuotias veljeni oli tappanut itsensä ampumalla hirvikiväärillä aivonsa kattoon isän maatilalla, olohuoneessa.
Muistan hyvin harsoisesti merkillisen, vaitonaisen ja surullisen tunnelman kun isäni kertoi vierailullaan tapahtumaa äidilleni meillä, keinutruolissa istuen (asuin siis äitini kanssa).

Paremmin muistan kuinka em. tapauksen jälkeen sain oranssin, suurehkon ja urheilullisen muoviauton synttäri- tai joululahjaksi.
Sanoin äidille, että haluan näyttää tätä veikalle. Kävelin kerrostalon ylimmästä kerroksesta pihalle, katsoin taivaalle ja esittelin suorilla käsillä tuota oranssia lelua pilville.
Tämä jäi jotenkin merkityksellisenä tapahtumana mieleen. Aiempia muistoja ei taida juurikaan olla. Tai ne ovat kaikki minulle kerrottuja.
 
Hiljaiseksi vetää. Yhdellä kertaa, PP:n postaus.

Nieleskelyä. Mutta hyvähän se on että näin on luottoa kertoa tälle forumille. PP:lle iso plussa rohkeudesta.

Ei ole mitenkään paha paikka heittää vanhaa muistoa ilmoille täällä. Vapaa keskustelu.
 
Troy sanoi:
Hiljaiseksi vetää. Yhdellä kertaa, PP:n postaus.

Nieleskelyä. Mutta hyvähän se on että näin on luottoa kertoa tälle forumille. PP:lle iso plussa rohkeudesta.

Ei ole mitenkään paha paikka heittää vanhaa muistoa ilmoille täällä. Vapaa keskustelu.
Klikkaa laajentaaksesi...

Komppaan
 
Pöhkön muisto on surullisuudessaankin todella kaunis. Ja kerrottuna juuri noin hämmentävän elokuvallinen. Harvoin, jos koskaan, on täällä tullut postausta, joka kääntyy mielessä näin suoraksi ja vaikuttavaksi kuvaksi.
 
Haa

Ja takaisin muistoihin. Tämä ei sovi ylläolevien kommenttien seuraan, mutta jatkan kuitenkin tojckia. Pahoittelen.

...

...

...

En sittenkään voi postata flashbackiani tähän...

Ei vaan sovi asiayhteyteen.

Jatkanen toisaalla.
 
Joka aamu tarhaan mennessä oli reitin varrella tukkuliike jonka edessä oli aina valkoinen rekka. Joka kerta jaksoin asiasta riemastua. :)

Tarhassa heiteltiin erinäköisiä kiviä kivenlohkareisiin koittaen saada ne iskemään kipinää.

Kertaalleen "tehtiin lapsia" yhden tytön kanssa: Jostain oltiin saatu päähämme että lapsia tulee päällekkäin makamaalla. Tytön nimi oli Kaisa.

Ikää lienee ollut jotain 3-4 vuotta, tuon jälkeen muutettiin toisaalle.
 
Viimeksi muokattu:
Totke sanoi:
Kertaalleen "tehtiin lapsia" yhden tytön kanssa: Jostain oltiin saatu päähämme että lapsia tulee päällekkäin makamaalla. Tytön nimi oli Kaisa.

Ikää lienee ollut jotain 3-4 vuotta, tuon jälkeen muutettiin toisaalle.
Klikkaa laajentaaksesi...

Totke - Yksinhuoltajia jo vuodesta 1989.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös