Kalle Palander on kyllä poikkeuksellinen suomalaisurheilija. Suu käy tiuhaan tahtiin, eikä varmasti itsekään aina ihan mieti, mitä tulee sanottua, mutta sillä ei ole juuri väliä. Keskitytään niihin urheilullisiin saavutuksiin. Viime- ja tää kausi on ollut kertakaikkiaan upeaa katsottavaa, mies voittaa vaikka lasku ei oiskaan ollut ihan teknisesti täydellinen. Se kertoo kunnosta ja itseluottamuksesta. Toisaalta kääntöpuolena tulee nää ulosajot, mut mitä sitten, äijä on huipulla ja sillä siisti. Tuntuukin, että tuloksena on joko voitto tai keskeytys, välimuotoja ei ole. Voitontahtohan on aivan hurja, sen näkee kaikesta. Nythän on tietysti mielenkiintoista seurata minne Leitner suuntaa. Toivottavasti jatkaa, mutta jos ei, niin mikä on vaikutus Palnderin suorituksiin. En tiedä ihan tarkasti kuinka suuri merkitys sitten loppujen lopuksi Leitnerillä on ollut palanderiin, suuri tottakai, mutta joskus tulee mieleen, että isän osuus on vielä suurempi. Tottakai Leitner mittailee hiukan arvoaan markkinoilla, se on selvää ja vielä selvempää on se, että Hiihtoliitto ei pysty maksamaan sitä, mitä keskieurooppalaiset. Uskotaan, että Leitner jää ja Palander voittaa jatkossakin.
Itseäni on kiinostanut tässä hypetyksessä lähinnä tää median roikkuminen miehessä kuin takiainen. Joka helvetin uutislähetyksessä pääaiheena on Palander oli sitten mennyt miten tahansa. Nyt sitä tukea riittää ja otsikot on positiivisia, mutta mites sitten, kun tulee - ja epäilemättä tuleekin - huono jakso. Suomalainen urheilujournalismi on vähän tunnettu siitä, että kun alkaa mennä huonosti niin puukkoa tulee armotta ja kun menee hyvin niin kisoissa ei olekaan muita kuin suomalaisia. Jonkinlaista perspektiiviä toivoisi siis jatkossa. On ollut mielenkiintoista huomata kuinka alppihiihdosta on tullut yhtäkkiä kansallislaji Hiihdon ja muiden tilalle. Joka kisaan lähetetään toimittaja paikanpäälle pällistelemään ja kertomaan tunnelmat. Jään odottamaan mielenkiinnolla Palanderin tarinalle jatkoa...