...tsiisus mikä ilta... maistelin punkkua ensin kotona. Sitten lähikapakkaan, josta ajattelin siirtyä mutta juutuin. Hyvää keskustelua sellasessa vanhemmassa pöytäseurueessa, kunnes tuli toiselta puolen baaria tyrmäävän (todella, todella kaunis nainen) pyytämään tanssimaan. Siis jukeboxin tahtiin. Venäjäksi. Menin. Ei puhunut eikä oikein ymmärtänytkään englantia eikä suomea. Tanssittiin. Palasin omaan pöytään. Silmäpeli jatkui. Mun pöytäseurue lähti ja siirryin hänen seuraan. Tulkiksi tuli kapakan omistaja, georgialainen joka ymmärsi venättä. Maria pyysi nähdä käden, että ennustaa: ensin sanoi että täällä on kuollut poika, viisi vuotta sitten. Huhhuh- keskenmeno juuri silloin. Lisää tuli: kannoit raskasta arkkua kaksi vuotta sitten. Faijan arkkua. Huhhuh. No omistajan piti lähteä jo tiskille, muttä istuttiin tän gimman kans siinä. No se pussaili mua ympäri naamaa niinku venäläiset ja kehui kaikin tavoin. Mä vähän tai enemmänkin järkyttynyt noista kädestä lukemisista ja siitä että mitä sen näköinen nainen mussa näkee. Ja se puhui ja puhui ja mä en ymmärtänyt. Kohta alko tuleen itkua. Ja sitä tuli. Tupakalla piti käydä. Ja pussailua. Tuli pilkku. Pyysi mun puhelinnumeroa (miten vittu voi puhua kun ei osaa samaa kieltä!). Annoin. Muutenhan tää ei mua ehkä ois herkistänyt, mutta kun tää tyttö oli kauneimpia ihmisiä mitä olen eläissäni nähnyt. Vittu. Olin ja oon kyllä päissään. En tiä. On toi numero tossa.