Kaksi hienoa jääkiekko-ottelua ja yksi korkeintaan keskinkertainen.
Venäjä näytti Tshekkiä vastaan sen, että vaikka käynnistyminen on ollut hieman hidasta, niin homma alkaa kulkea silloin kun tarvitaan. Odotetusti Malkin ja Ovetshkin näyttelivät suurinta roolia voitossa. Tshekki pyristeli, mutta jäi lopulta jalkoihin. Viihdyttävää peliähän tuo ottelu tarjosi ikävä kyllä vain paikoin.
Kanada ja USA:n taistelusta odotin etukäteen parasta vääntöä, eikä tarvinnut pettyä. Kovavauhtista hienoa jääkiekkoa maailman huipulta. Maaleja, taklauksia, yksilösuorituksia, tunnetta ja draamaa. Eli sitä mitä kiekon pitääkin olla. Kanada vei ottelua välillä miten halusi, mutta USA:n maalivahti Miller oli uskomattomassa vireessä. Toisessa päässä kenttää Brodeur oli ihmeellisen epävarma ja suuri osa tappiosta menee hänen piikkinsä.
Suomen ja Ruotsin kohtaaminen olisi kai luonnollisesti pitänyt olla vielä se kiekkoyön huipentuma, mutta pohjoinen akseli pelasi kokonaisuudessaan niin heikkotasoista ja tylsää virkamieskiekkoa, että nukahtaminen oli lähellä. Suomi oli pelissä rehellisesti sanottuna niin luokattoman surkea, että sen täytyy olla esimakua "tyyntä myrskyn edellä" tulevasta voittoisasta raivosta ratkaisupeleissä. Lyhyesti kohtaamisen voi kai tiivistää niin, että Ruotsi teki paikoistaan tarvittavat maalit ja pelaili loppuajan leppoisasti varmistaen Lundqvistin nollapelin. Suomi taas pelasi leppoisasta täydet 60 minuuttia ja varmisti myös nollan. Heh.
Puhtaat paperit Leijonista saavat ainoastaan: M.Kiprusoff, T.Ruutu ja V.Filppula.
Odotan Suomelta seuraavaan otteluun (=seuraaviin otteluihin) täyskäännöstä. Enää ei ole enää varaa jossitella tai odotella.
