Kaukosuhteet. Mitä mieltä olet niistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Joni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Yksi kokemus on ollut aikoinaan ja jäi pohjolan varjoon. Heilastelin unkarilaisen tytön kanssa, joka oli täällä vaihdossa Debrecenistä. Pääaineenaan laki. Suomessa luki täydentäviä viestintätieteitä.

Kaikki meni hyvin. Oikein kivaa oli eron jälkeenkin sähköpostilla aikansa. Mutta sitten realiteetit iskivät. Kävin yhden kerran tuolla tuossa mainitsemassani kaupungissa vierailulla. Todella ajettua tienoota.

Eikä miellyttänyt mielitiettyä ajatus Suomesta sen enempää. Pimeä talvi, uudet opiskelut, lakiahan luki Unkarissa. Ei käy titteli täällä.

Kavereina pysyttiin kuitenkin. Meni muutama vuosi tuon jälkeen hänellä ja naimisiin puolalaisen miehen kanssa. Varmaan rakastuivat todella, mutta unkaritar kirjoitti ennen häitä sen, että totta suomi ja unkari ovat sukulaiskieliä. Mutta maat ja ihmiset ihan erilaisia.

Puolalaiset ja unkarilaiset ovat kuulema veljiä, kun molemmat kansat ovat saaneet kärsiä niin paljon omista huonoista valinnoistaan.
 
Nyt vaan odotetaan, että Zaikom tulee kertomaan pitävänsä suhdetta Kaukoon sairautena.
 
Mites teidän suhteet Säätimen Kaukoon? Onko jatkuvaa räpläämistä vai saako Kake välillä pitää taukojakin..?
 
villeneuve88 sanoi:
Ei mitään parhaita noi kaukosuhteen, ei kylläkään kokemusta mutta mitä olen kuullut niin päin niitä mennyt noi suhteet.

Toki joukossa poikkeuksiakin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Riippuu tilanteesta ja ihmisistä.Jos tunteet on aidot ..välimatka ei pahenna..joskus taas homma kaatuu siihen ,,,,
 
Nipsuhuuli sanoi:
En pystyisi kuvittelemaan eläväni kaukosuhteessa. En kestäisi tilannetta, jossa rakastamani henkilö asuu satojen kilometrien päässä ja näkisin tätä vain muutamia kertoja vuodessa. Tämä on tietenkin henkilöstä kiinni, mutta pidemmällä aikavälillä kaukosuhde ei luultavasti tuntuisi mielestäni oikealta rakkaudelta, kun näkisimme toisemme lähinnä tietokoneen ruudulta ja kuulisimme toisiamme puhelimen välityksellä.

edit. Ja jos tää topicci liittyy Doomiin naisasioihin, niin suosittelen tekemään niin kuin Doomiista vain tuntuu.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kannattaa kuitenkin muistaa, että siihen astumiseen on hyvä kysyä lupa ennen pistoa.
 
JA sanoi:
Itse olin vuosi ja 4 kk kaukosuhteessa. Välimatkaa oli se 500 km ja nähtiin joka toinen viikonloppu. Raskasta oli ja lopulta muutin, kun töitä sain, Kuopioon.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ok :) Mulla olis vähän samanlainen etäisyys(Reilu 600km) ihastukseni kanssa. Ääh En mä kyllä näitä kaukosuhteita fanita. :nope: Mutjoo ei se elämä helppoa pitäny varmaan ollakkaan.
 
Joni sanoi:
Ok :) Mulla olis vähän samanlainen etäisyys(Reilu 600km) ihastukseni kanssa. Ääh En mä kyllä näitä kaukosuhteita fanita. :nope: Mutjoo ei se elämä helppoa pitäny varmaan ollakkaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Sun peipi on jostain Vänernin rannalta tai Liettuasta. Tai jopa Petroskoista! Oulun seutuun en usko.
 
Ikäväähän se on jos Rakas ois hyvin hyvin kaukana... Mielipiteitä on monenlaista mutta en itse ryhtyis. On ihanaa saada hellyytä ja heti! Eikä joskus monien satojen/tuhansien kilometrien päästä!
 
kerran ollut, ja mielellään ei toiste. tosin jos löytyy oikea henkilö, niin kyllä sitten tuokin onnistuu...
 
Menee peukalot sijoiltaan tekstailussa. Ei kiitos.
 
Suhteen alussa pieni välimatka saattaa tehdä hyvääkin, mutta pidemmän päälle ei varmasti toimi, jos tässä haetaan siis pysyvää parisuhdetta. Jommankumman pitäisi siis olla jossain vaiheessa valmis muuttamaan..

Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaukosuhteessakin olisi hyvä päästä tapaamaan sitä 'kaukoa' suht usein eikä tyytyä pelkkään puhelin / tekstiviestintään. Ihmisen oppii mielestäni tuntemaan kunnolla vain livenä kasvotusten. Kirjallisesti voi saada ihmisestä ihan väärän kuvan. Ei ole sekään kovin kiva, jos olet muuttanut johonkin hevon vitun kuuseen ja toteat, että tuo ihminen onkin ihan täys idiootti. :rolleyes:
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös