KHO: Opintolainaan oikeutettu ei saa toimeentulotukea

[pmv]

Mun mielestä yhteiskunta kyllä tarjoaa opiskelijalle hyvät mahdollisuudet saada vähintään kohtalainen elintaso jo opiskeluaikana. Jatko on sitten enemmän itsestä kiinni. Mielestäni opintolainan ottaminen ei pitäisi olla kellekkään opiskelijalle kynnys. Opiskeluaika pitäisi nähdä tulevaisuuden investointina, joka jossain vaiheessa maksaa itsensä takaisin moninkertaisena. On turha valittaa että kun tulevaisuudesta ei voi tietää, että saako töitä jne. Tämän uskomattoman epätietoisuuden varassa joutuu elämään monet yrittäjät.

Ilmeisesti opiskelijoilta tällaisen sisäisen yrittäjyyden vaatiminen on aivan liikaa? Eikö uskalleta luottaa omiin taitoihin, itseensä, tulevaisuuteen ja koulutukseen sen vertaa, että otettaisiin parin tuhannen euron laina ilman ulkopuolisia takaajia ja matalalla korolla? Lainaa ei uskalleta ottaa, mutta elämästä voidaan surutta käyttää 4-5 vuotta opiskeluun joka ei ehkä tuota tulosta. Se on yli 5 % koko ihmisen elinajasta? Asiat pitäisi suhteuttaa.

Toisaalta näkisin lainan myös eräänlaisena motivaattorina. Omasta elämästä olen huomannut sen, että jos ei ole ulkopuolista painetta, ei saa itsestäkään niin paljoa irti. Lainan takaisin maksamisen velvollisuus auttaa siis itseäkin eteenpäin.

 

[jps]

Olen samaa mieltä, että opiskelu on kunkin oma investointi tulevaisuuteensa. Kun opiskelu tapahtuu opintolainojen avulla jokainen joutuu miettimään mitä haluaa, eikä mene vuodeksi yhteen, toiseksi toiseen opsikelupaikkaan pähkäilemään mitä sitä haluaisikaan opiskella. Kun opiskelu tapahtuu yhteiskunnan kustantamassa opisekelupaikassa samalla kun yhteiskunta maksaa myös asunnon ja toimeentulon on helppoa opiskella vain opiskelun vuoksi. Jos opintotuki rajoittuisi lainaan motivaatio kasvaa kummasti.

 

[McRäkä]

Ja mitähän uutta tuossa päätöksessä taas on? Henkilökohtaisesti mulla on kokemusta siitä, että en ollut oikeutettu opintotukeen enkä työttömyyspäivärahaan muutamaan kuukauteen (opiskelin kahdessa oppilaitoksessa yhtäaikaa --> katsottiin päätoimiseksi opiskeluksi, joten ei oikeutta työttömyyspäivärahaan, opintotukeen en taas ollut oikeutettu kun opinnot ei täyttäneet opintotuen saantikriteereitä...).

Kysyin soskusta saisko rahaa, neuvoivat että avopuolison pitää ottaa opintolaina. :yuck: Joten mitä uutta on siinä, että opiskelijan itsensä pitää ottaa opintolainaa toimeentulonsa turvaamiseksi

 

[Oho]

Olen samaa mieltä, että opiskelu on kunkin oma investointi tulevaisuuteensa.

On muuten suhteellisen usein aika heikko investointi. Yks tuttu alle 30v Tkt, terävä jätkä, meni hiljan Nokialle liksa ~3000, siinä on vitun vaikea perustella opintoja investointina kun samoille liksoille pääsee sopivissa hommissa melkein suoraan peruskoulusta.

Lipastolla on pilvin pimein tohtoreita assareina n. 2000 liksalla. Voi olla, että oikeustiede ja lääketiede takaavat suhtellisen turvatun ja korkean elintason mutta esim. DI kunta voidaan päivänä minä hyvänsä ulkoistaa Intiaan tai Kiinaan. Mä en ainakaan osaa kokea duunipaikkaani erityisen turvattuna.

Kyllä opiskeluja voi perustella sisäsyntyisillä syillä ja investointinakin mutta silloin ei passaa jäädä Suomeen.

 

[Giffen:[]

jps taisi ehdottaa, että opiskelu rahoitettaisiin kokonaan lainalla, joka motivoisi opiskelijoita.. Itse en usko tuohon, luulen että se vain venyttäisi opiskeluaikoja, kun lainan sijasta halutaan käydä töissä. Minusta sopiva malli olisi sellainen, jossa jokaista opiskelijaa kohden olisi varattu tietty määrä rahaa, joka jaetaan opintotukena esim. viiden vuoden aikana. Jos opiskelija valmistuu neljässä vuodessa, hän saa käyttämättömän tulon itselleen. Jos menee yli viisi vuotta, niin silloin putoaisi kokonaan lainalle. Uskon vakaasti ahneuden voimaan!

Tästä voi olla samaa mieltä: porkkana motivoi, keppi vituttaa ja pakottaa minimisuoritukseen.

Hankala kuvitella, kuka Suomessa todella opiskelee opiskelun takia: hitosti töitä, tulot 260 €/kk miinus 20 % asumismenoista miinus verot miinus opiskelukirjat/välineet ym. opiskelussa tarvittavat välineet. Lisäksi opiskelijat ovat ainoa elinkeinoryhmä, jolta viedään perustoimeentulo kesän ajaksi. Tässä yhteiskunnassa olisi täysin mahdoton ajatus, että normaalilta palkansaajalta vietäisiin palkka kesänloman ajaksi ja estettäisiin näemmä vieläpä työttömyyskorvauksen saaminenkin. Mutta laiskoilta ja ahneilta opiskelijoilta onnistuu sekin. Lainankin ottaminen on nykyisessä työllisyystilanteessa typerän oloinen ratkaisu, koulutus on kaikkea muuta kuin kannattavaa. Se onkin hauskaa valmiina tohtorina (vaikka 10 vuotta koulutusta takana) saada ainoastaan töitä, joista maksetaan 2000 €/kk. Siinäs sitten makselet 6 vuoden opintolainoja takaisin. On melkoiset korotkin ehtinyt kasvaa jo tuossa ajassa.

Tämä yhteiskunta on rakennettu duunarille, täällä ei opiskelija vapaamatkustajana kulje. Jos opiskelu todella jouduttaisiin maksamaan itse, kuten täälläkin on varmasti jo joku kerinnyt ehdottamaan, kansallinen osaamisemme romahtaisi hetkessä. Siksi turhaa opiskelu elintason ja tulevan lisärahan vuoksi on.

 

[jps]

Jos opiskelu todella jouduttaisiin maksamaan itse, kuten täälläkin on varmasti jo joku kerinnyt ehdottamaan, kansallinen osaamisemme romahtaisi hetkessä. Siksi turhaa opiskelu elintason ja tulevan lisärahan vuoksi on.

Jos opiskelu jouduttaisiin maksamaan itse, maksettaisiin myös opiskelupaikasta. Kysymys onkin siitä, että pitääkö yhteiskunnan rahoittaman maksaman palvelun käytöstä maksaa rahaa. Jos opiskelija ei usko kykenevänsä maksamaan tulevaisuudessa lainoja pois, miksi opiskella. Jos kymmenen vuoden opintojen jälkeen on saatavissa ainoastaan töitä mistä maksetaan pari tonnia kuussa on silloin kyseessä joko tietoinen valinta tai henkilökohtaiset ominaisuudet, joiden perusteella ei olla valmiita maksamaan enempää.

Jokunen vuosi sitten joku naisrunoilija ruikutti taajaan eri tiedotusvälineissä, ettei runoja rustaamalla elä kunnolla vaan rahapula on alituinen. Mikäli tuottaa mitä tahansa tuotetta tai palvelua, josta muut eivät ole valmiita maksamaan niin se on oma häpeä, miksi yhteiskunnan siitä pitäisi maksaa. Kyseinen naikkonen piti työtään arvokkaana kulttuurille sekä itselleen. Mun mielestä tällainen runoilija voi runoilla lystikseen vapaa-aikanaan ja rahoitaa runoilunsa työssäkäynnillä eikä olettaa veronmaksajien sitä maksavan.

 

[Archie]

Jos kymmenen vuoden opintojen jälkeen on saatavissa ainoastaan töitä mistä maksetaan pari tonnia kuussa on silloin kyseessä joko tietoinen valinta tai henkilökohtaiset ominaisuudet, joiden perusteella ei olla valmiita maksamaan enempää.

Itse asiassa suomessa on melkoinen joukko akateemisia aloja, joissa palkkataso ei oikein nouse edes kahteen tonniin (sossu, työvoimatoimisto,..). Nykyisin opiskelijat ovat myös 'hemmoteltuja' ja lainalla peloteltuja. Monihan ei ota lainaa ollenkaan, vaikka tarvis olisi. Laina olisi kuitenkin otettava investointina omaan tulevaisuuteen. Tulevaisuus on aina epävarmaa, olipa kyseessä asunto-, auto-, tai opintolaina. Lainapohjaisessa opiskelussa olisi hyvä puoli sen ohjaavuus aloille, joista valmistuu ihmisiä töihin, ei työttömiksi. Kaiken kaikkiaan paras systeemi lienee sellainen, jossa on sekä opintoraha että lainaelementti. Muu onkin hienosäätöä..

 

[Oho]

Jos kymmenen vuoden opintojen jälkeen on saatavissa ainoastaan töitä mistä maksetaan pari tonnia kuussa on silloin kyseessä joko tietoinen valinta tai henkilökohtaiset ominaisuudet, joiden perusteella ei olla valmiita maksamaan enempää.

Hoh hoijakkaa ikään kuin työn vaativuus ja sen tekijän henkiset ominaisuudet korreloisivat mitenkään erityisen hyvin ansiotason kanssa. Planeetta maa kutsuu, ois aika herätä.....

Parhaimmilllaankin duunista maksettu liksa korreloi duunin tekemättä jäämisen suoran kustannuksen kanssa, siksi esim opettajille, sairaanhoitajille, kirjastohoitajille, lastentarhaopettajille jne.. maksetaan koulutuksen pituuteen ja vaativuuteen nähden huomattavan heikosti ja siksi nelipöyräsiä tupakka-askeja ajaville kokovartalokyrville maksetaan ihan rutosti....

Vitun sosiaali-darwinistit..

- Oho -

 

[Oho]

Lainapohjaisessa opiskelussa olisi hyvä puoli sen ohjaavuus aloille, joista valmistuu ihmisiä töihin, ei työttömiksi. Kaiken kaikkiaan paras systeemi lienee sellainen, jossa on sekä opintoraha että lainaelementti. Muu onkin hienosäätöä..

Kohta Suomessa ei ihmisiä valmistu töihin kuin suljetulla sektorilla, kun avoimen sektorin hommat on globalisoitu Kiinaan ja Intiaan....

 

[gnz]

Mielestäni opintotuen voisi muuttaa suoritusperustaiseksi. Tapa millä se tehdään on sitten hienosäätöä, mutta tässä yksi esimerkki.

Lyödään opiskelijalle ensimmäisen opiskeluvuoden syksynä "starttiraha" kouraan, jolla pitää pärjätä siihen asti kunnes opintoja alkaa näkymään opintorekisterissä, jonka jälkeen jokaisesta opintoviikosta/opintopisteestä maksetaan N euroa.

Opintolainan perusteet voisivat olla samat kuin nykyään, sallien tosin jonkin verran enemmän työssäkäyntiä, ilman, että menettää opintososiaaliset edut.

Mitä tulee suomalaisen korkeakoulutetun tekniikan alalla työskentelevän ihmisen kilpailukykyyn (palkkakustannukset, osaaminen, jne), niin uskoisin, että varsin hyvällä mallilla nyt, ja myös tulevaisuudessa. Pitää muistaa, että esim. Kiinalaisen insinöörin keskipalkka on jotain 800 euroa kuukaudessa, ja se kumminkin kasvaa muistaakseni nopeammin kuin euroopassa.

Korkeakoulutetun insinöörin palkasta ei voi paljoa kitistä, moni valmistuu käytännössä ilman velkaa, ja se on paljon sekin. Toisekseen, suomi on kyllästetty insinööreillä. Hankala hilata palkkoja mihinkään suuntaan, paitsi tietysti alas. :|

UP:ksi siirtyminen on ainut järkevä konsti päästä suoraan suhteellisen hyville palkoille, tosin sekin on helpommin sanottu kuin tehty.

 

[pmv]

Ainahan voi ruveta yrittäjäksi! Siinähän on mahdollisuus päästä ansaitsemaan hyvinkin. Tosin riskiä pitää ottaa, mutta niinhän se menee että "no risk, no fun". Ei varman päälle pelaamisella voi ikinä voittaa isoja summia. Suomessa jos kouluttaa itsensä ja menee töihin, rahat palautuu kertoimella 1.05.

 

[gnz]

Ainahan voi ruveta yrittäjäksi! Siinähän on mahdollisuus päästä ansaitsemaan hyvinkin. Tosin riskiä pitää ottaa, mutta niinhän se menee että "no risk, no fun". Ei varman päälle pelaamisella voi ikinä voittaa isoja summia.

Tuota se faijakin aina hoki... Ja oli täysin oikeassa.

Ei vaan jostain syystä tämä akateeminen yrittäjyys ole suomessa kovin suuressa huudossa IMO. Muistuu mieleen vuosien takaa Tuotantotalouden perusopintojakso jossa luennoitsija pyysi nostamaan käden ylös jos on aikomuksia perustaa yritys tulevaisuudessa..

Muutama käsi nousi n. 500 hengen täydessä salissa.

Mut niin, miksipä yrittää riskillä jos vähempikin riittää? Eikä sitäkään hommaa menestyksellä kaikki kykene hoitamaan.

 

[pmv]

Joo, tää se ongelma onkin ja se on osasyy miksi DI ja inssi-palkat ovat suomessa niin pieniä. Eli harva uskaltaa ottaa riskiä perustamalla oman firman. Siinä jää sitten yksi vaihtoehto vähemmän nuorelle osaajalle. Ja kyllä työnantaja-puoli käyttää tätä korttia armotta hyväksi.

Jos useampi näkis yrittäjyyden itselle mahdolliseksi, niin palkkatyöhönkin menevien palkat nousisi, koska olisi olemassa toinenkin vaihtoehto. Yksityisellä sektorilla jokaisen työntekijän on tuotava vähintään palkkakulujen verran rahaa taloon. Ei siihen työn opetteluun jää todellisuudessa kovin montaa viikkoa aikaa.

Vai kuvitellaanko tässä, että vastavalmistunut henkilö olisi uudelle työnantajalle "miina" joka vain imee rahaa työnantajalta. Tämähän ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Jokainen tienaa palkkansa, yt-neuvottelut on keksitty sitä varten kun fyrkkaa ei enää tule. Jos se oma ammattitaito kelpaa markkinoille työnantajan kautta(sinähän ne työt teet!), niin miksi et voisi myydä ammattitaitoasi suoraan asiakkaalle? Perusideahan on tämä, tosin homma on pikkuisen vaikeampi käytännössä. Mutta tuskin mahdottomuus päisevälle kaverille.

Palkolliseksi menemisellä henkilö varmistaa itselleen ja perheelleen rivitalopätkän ja turbodieseli Passatin, jos menee hyvin. Se on kuin pelaisi pitkävetoa laittamalla voittajiksi Brasilian, Chelsean ja Jokerit. Kerroin on 1.10 ja pärjäät varmasti. Toki jos ihme käy, niin menettää kaiken. Jos haluaa enemmän, täytyy olla valmis ottamaan riskejä. Se on elämän fakta. Turha itkeä omaa keskiluokkaisuutta jos ei uskalla ottaa riskejä.

 

[patriot]

Suomessa riskin otto on tavallista riskimpää! Siinä USA on meitä paremmin onnistunut paikka, että yrittäminen on tehty helpommaksi, ja jos epäonnistuu niin uuden mahdollisuuden saaminen on helpompaa.

 

[jps]

Suomessa nyt yrittäjä tippuu faktisesti sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolella, mikä lisää yrittämisen aloittamisen kynnystä. Lisäksi vuosia sitten vallinnut valtiovallan toimintatapa kurmottaa yrittäjiä (ei ollut enää vuosiin todellisuutta) aina kun mahdollista on asennetasolla vielä peikkona. Lisäksi epäonnistumisen pelko istuu suomalaisissa varsin syvässä ja siksi tyydytään helpompaan ratkaisuun palkkatöissä olemalla. Yrittäminen vaatii tietynlaisen sitkeyttä ja kykyä elää epävarmuudessa, suurelta osalta tuo ominaisuus puuttuu.

 

[Arppa]

Diplomi-inssin on vaan vähän hankala perustaa oman alan yritys. Esim. konetekniikan DI:n pitäisi perustaa konepaja/muu metalliteollisuuden yritys ja tämmöiseen firmaan joutuu laittamaan ainakin miljoona euroa pelkkiin koneisiin. Ja tuskin vastavalmistunut DI pystyy vielä taidoillaan kilpailemaan vanhojen kettujen kanssa.
Olen kuullut, että moni ajattelee perustavansa oman firman, kunhan on ollut muutaman vuoden oppimassa hommia. Kuitenkin DI:n palkka nousee alussa aika nopeasti ja sitten kun olisi mahdollisuus oman firman hoitamiseen, ei haluakaan enää riskeerata vakaata työtä/hyvää palkkaa.

 

[Knoukka]

Yrittäjätyyppi harvoin motivoituu ylimpiin korkeakoulututkintoihin.

Kattelin tossa lähipiirin DI, TT, FL, FM ja TL palkkoja- jokainen samaa ikäluokkaa eli töissä rapiat kymmenen vuotta ja kaikki it-alalla. Kaikki palkollisia. Keskiliksat kolmelta viimeiseltä verovuodelta 50 000-2000 000 euroa vuodessa. Yksi kahden tutkinnon (DI/MSc) alkoi yrittäjäksi 2 vuotta sitten, nyt kaksi alaista. Ei ole nostanut palkkaa euroakaan kahteen vuoteen.

Mitä tästä voi päätellä? Palkkahaitari on aivan hirveä- tuhansia prosentteja. Eikä noista kukaan oo valittanut palkkaansa eikä kaverin palkkaa kadehtinut- ainakaan myöntänyt. Työn määrää on valittanut joka jannu.

Että opiskeluun tulee sisältymään tollasia riskejä. Vertaisryhmä aiheuttaa paineita ja voi se vähän toista dippainssiä kyrsiä kun kurssikaveri tienaa sen vuodessa minkä itse koko työurallaan. Ei putkimiehillä ole tätä riskiä.

Tän perusteella mä väitän, että se palkka ei todellakaan ole ihan ensimmäinen opiskelun motivaattori. Jos ei viimeinenkään.

 

[Runar ja Kyllikki]

Diplomi-inssin on vaan vähän hankala perustaa oman alan yritys. Esim. konetekniikan DI:n pitäisi perustaa konepaja/muu metalliteollisuuden yritys ja tämmöiseen firmaan joutuu laittamaan ainakin miljoona euroa pelkkiin koneisiin.

Suunnittelupuoli on toinen vaihtoehto. Ei kaiken bisneksen tartte olla tuotantoa.

Ja metalliteollisuuden yrityksenkin saa pystyyn huomattavsti vaatimattomammalla summalla kuin miljoona euroa. Moni on aloittanut isomman bisneksen about pelkällä sorvi/jyrsin-pohjalta.