Kirja-arvostelumme.

[burb]

Joku oli liimannut kannet kiinni?

 

[kouvotsvoni]

Joku oli liimannut kannet kiinni?

Joku tehnyt vissiin jäynää, kun ostin kirpparilta kasan Jall...EIKU!!!

 

[Ace17]

Dean Koontz - The Door to December

"Little Melanie had been kidnapped when she was only three. She was nine when she was found wandering the L.A. streets, with blank eyes. What had become of her in all those years of darkness... and what was the terrible secret, clutching at her soul, that she dared not even whisper?
Her loving mother and the police desperately hunted for the answer. They needed Melanie to help get to the bottom of the most savage scene of carnage the city had ever seen. And they would do anything to save her from whatever dreadful force or thing had invaded her young life. But first they would have to save themselves from a rising tide of terror... and from an icy evil howling through... THE DOOR TO DECEMBER."

Alunperin vuonna 1985 taiteilijanimellä Richard Paige - Koontz käytti tämän ainoan kerran tätä nimeä - julkaistu kirja, josta vuonna 2002 tehtiin uusintapainos Koontzin omalla nimellä ja jälkisanoilla, jonka nyt luin.

Taattua Koontz-laatua, ei voi muuta sanoa. :thumbup:

 

[Captain Howdy]

Ace! Mitä muuta voisit todeta lukemastasi teoksesta?

 

[Estate]

Coelhon Yksitoista minuuttia luin kesällä ja nyt syksyn koitettua Alkemistin. Tyksin niinQ.
Enämpi ehkä Yhdestätoista minuutista.

 

[Ace17]

Dean Koontz - Odd Thomas : hiljaisten kaupunki

"Kuolleet eivät puhu. En tiedä miksi."

"Lohtua, oikeutta ja kostoa hakevilla kuolleilla on keinonsa kommunikoida nuoren Odd Thomasin kanssa.
Kun Oddin pikaruokalagrilliin saapuu bodachien ympäröimä turpea muukalainen, Odd vakuuttuu, että Elviksen itkuinen haamu on yrittänyt kertoa hänelle jotain tärkeää.
Bodachit ovat verilöylyihin ja joukkotuhoihin erikoistuneita henkimaailman katastrofimatkailijoita. Ja ne norkoilevat Pico Mundon pikkukaupungissa.
Joku aikoo pikaliittää Pico Mundon kunnan ja sen asukkaat - mukaan lukien Oddin rakastetun Stormyn ja 200-kiloisen kirjailijaystävän P. Oswald Boonen - kuolleiden hiljaiseen kerhoon. Tuhansien ihmisten kohtalo on Oddin rohkeuden, kekseliäisyyden ja uskon varassa."

Loistava! Parikymppinen pikaruokakokki Odd Thomas on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista hahmoista ikinä missään - mainio nimikin vielä - joten ei ole mikään ihme, että kirja on saanut jatkoa: Forever Odd (2005) ja Brother Odd (2006, tulossa), suomennoksista ei ole tietoa, Hiljaisten kaupunki (2003) on vasta tänä syksynä tullut painosta.

Kirja on kategoriaa 'ohut' (suomennetussa kovakantisessa 407 sivua), mutta silti siinä on 67 lukua. Pakostakin jatkoi ja jatkoi lukemista "vielä yhden luvun".

:thumbup: :ahem:

 

[OoPee]

Luin sitten lomalla ton Acen mulle jo kauan sitten "tyrkyttämän" Koontzin kirjan nimeltä "Lightning", mikä sitten onkaan suomeksi. Saksaksi kulkee nimellä "Der Schutzengel" (suojelusenkeli), joka kuten Acekin jo aikoinaan totesi, olis itseasiassa parempi ja kuvaavampi nimi tuolle opukselle.

Kirjaa en viitti referoida, koska siinä tulisi samalla väkisinkin spoilattua liikaa, lukekoot itse ne, joita yliluonnolliset "Stephen Kingmäiset" aiheet kiinnostavat, tuskin tulette pettymään, sillä kyllähän tuo on ehdottomasti alansa huippua. Ei tuo nyt ehkä ihan täydellinen ole, sillä kyllähän tuossa on ehkä omat logiikkaongelmansa, kuten kaikissa vastaavissakin nimenomaisesta asiasta (jota en paljasta spoilausvaaran vuoksi, kirjan lukeneet arvannevat mitä tarkoitan) kertovissa kirjoissa ja elokuvissa on, mutta ei kuitenkaan kovin räikeästi saatikka häiritsevässä muodossa. Alku lupasi hyvää, sen jälkeen tuli ehkä aavistuksen "teinityttökirjamainen" suvantovaihe (se lastenkotiosuus), jota olisi mahdollisesti voinnut vähän lyhentääkkin, mutta kun sitten varsinaisesti päästiin asiaan, olikin tota kirjaa vaikea päästää käsistään. Harmitti kun se loppui

Hyllystä löytyis myös toi Acen mainitsema "Odd Thomas : hiljaisten kaupunki", tosin sekin saksaksi: Die Anbetung eli Palvonta.

 

[Ace17]

Jeah! Meinasin sulkea koneen noin puoli tuntia sitten, mutta tuli semmonen fiilis, että ei vielä. Olinkin jo odottanut jännityksellä, koska OoPee saa Salaman luettua ja meinasin jo kysellä pari päivää sitten miten on asian laita, mutta maltoin mieleni. :thumbup:

Kuten oon joskus tainnut sivumennen mainita, mun mielestä Salama on ihan parhaan kirjailijan ihan paras kirja. Olinkin ajatellut, että luen sen seuraavaksi, tällä kertaa alkuperäiskielellä. (Tällä hetkellä on Koontzin Strange highways meneillään. Kirja on kokoelmapainos, joka sisältää kaksi romaania (kyseinen Strange highways ja Chase) ja 12 lyhyempää tarinaa.) Salamasta tulisi itseasiassa ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut huimat kaksi kertaa!

Pitää nimittäin lukea uudelleen ja maistella, että oliko kirja todellakin kaiken hypettämiseni arvoinen. Siitä on jo melkein kymmenen vuotta, kun tuli ensimmäisen kerran luettua ja oli vasta toinen Koontzin kirja minulle. Pitää tarkistaa, onko Salama ihan oikeasti paras, vai johtuiko sävärit jonkin sortin uutuuden viehätyksestä.

Listataan nyt samalla, kun kerran puheeksi otin, muutama muukin erityiset hyvät fiilikset antaneista Koontzin romaaneista sekalaisessa järjestyksessä:
Odd Thomas (tulikin jo mainittua pari päivää sitten, mutta korostetaan nyt sen hyvyyttä)
Aaveet (Phantoms)
Sydämen tummat virrat (Dark Rivers of the Heart)
Pedon merkki (Dragon tears)
Ääniä yössä (Watchers)

:thumbup:

 

[OoPee]

Juu kyllä noi Koontzit tuntuis olevan aikalailla laatukamaa, tosin tuo nyt oli vasta mun kolmas, mutta kaikista olen digannut.

Luin lomalla muuten toisenkin opuksen, mun elämäni ensimmäisen Vareksen: Pimeyden tango. On mitä mainiointa lomalukemista :ahem:

 

[AJ]

On mitä mainiointa lomalukemista :ahem:

Mitäpä ei Opsu tekis voidakseen leveillä olevansa lomalla.

 

[OoPee]

Mitäpä ei Opsu tekis voidakseen leveillä olevansa lomalla.

 

[AJ]

Öitä.

 

[Ace17]

Juu kyllä noi Koontzit tuntuis olevan aikalailla laatukamaa, tosin tuo nyt oli vasta mun kolmas, mutta kaikista olen digannut.

Googlettelin tuossa vähän ja näyttäisi Koontzilla olevan tällä hetkellä vähän reilut viitisenkymmentä romaania (wikipediassa oli lisäksi listattuna mm. "early novels" ja kaikenlaista muutakin tilpehööriä, mutta toi reilut 50 lienee semmosia varteenotettavia, joita edelleen jostain löytyy) ja lisää tulee. Oon pikaisella laskemisella tainnut hieman vajaat puolet lukea, vähän päälle parikymmentä. Laskemista hieman vaikeuttaa, että kirjat on listattu englanninkielisellä nimellä, mutta olen suurimmaksi osaksi lukenut suomeksi. Alkuperäiskielellä lukemisen tuoman vapauden "löysin" vasta ihan hiljattain.

Niin ja vielä siitä Salaman parhaudesta, että se siis luonnollisesti perustuu omaan mielipiteeseeni niiden kirjojen pohjalta, joita olen lukenut. Tiedä mitä kaikkea on vielä jäänyt lukematta. :thumbup: Mulla on hyllyssä esim. Pimeyden enkeli (From the Corner of His Eye), joka mulla jostain syystä jäi kesken enkä ole vielä aloittanut uudelleen (en nyt millään saata muistaa, miksi lukeminen jäi kesken, mutta syynä ei todellakaan ollut kirjan heikkous). Siinä vaan oli semmonen mielenkiintoinen psykopaattiheppu, joka taisi alkuun vaikuttaa ihan normaalilta mieheltä, mutta sitten se ihan yhtäkkiä... Mä olin että mitä svidua se meni tekemään!! :eek!: Olin ihan :eek!: :eek!: Mulla on niin kovat odotukset sen kirjan suhteen, etten mä uskalla ees lukea sitä!

Mutta tosiaankin: Koontzin vanhoja romaaneja on edelleen lukematta vaikka kuinka ja kirjailija toimii edelleen aktiivisena, joten mielenkiintoista savottaa löytyy pitkän pitkäksi aikaa. :thumbup:

 

[Örfil]

KISS - Maskin takaa
- David Leaf, Ken Sharp

Kirja koostuu tavallaan kolmesta osasta: eka osa perustuu Leafin haastatteluihin juuri ennen bändin kaaosaikaa eli -79 tehtyihin haastatteluihin. Kakkososassa keskitytään bändin meikittömään aikaan. Kolmannessa osassa käydään läpi julkaisut Wicked Lesteristä Psycho Circus kiertueeseen saakka.

Itselleni tämä kolmas osa oli se kaikkein mielenkiintoisin: oli kiva lukea että kuinka biisit ovat syntyneet ja se hälvensi sitä "mystiikkaa" että kuinka ihan killeribiisejäkin syntyy - kaikki on lainaa vaan!

Kirjan "sanoma" rivien välistä oli oikeastaan simppelisti se että jos jotain haluaa niin sen myös saa kun kovasti tekee työtä sen eteen. Tämä etenkin Simmonsin suulla sanottuna. Kuulostaa ihan lapselliselta, mutta tästä (alkuperäisestä) poppoosta kaksi heppua toteutti sen ja kaksi muuta sitten hörhöilee omalla tavallaan. Varsinkin Crissin nettisivut ovat tätänykyä aika masentavaa luettavaa. Ihmisen harhakuvitelmat ja huono itsetunto voivat viedä miehen aika alas

Kirjassa käydään läpi bändin syntyhistoria ja aikaisemmat bändivaiheet kunkin muusikon osalta. Crissin osalta tuntuu että huumehöyryt ovat tehneet osansa ja mies kuvittelee tehneensä/olleensa jotain, joka ei ole edes totta.
Simmonsin rahanahneus, Stanleyn "lähes" hittinerous, Frehleyn viinan hukutettu kyvykkyys ja Criss:in "kävipä mäihä, tienasin rahaa" tulevat hyvin esiin opusta lukiessa. Porukka ei ole mitän superlahjakkuuksia musiikin saralla, mutta yhteen paiskattuna pystyivät tuottamaan jotain, joka on ja pysyy. Vähän niin kuin Rollarit jne... Kukapa ei tietäisi Rollareista ja KISSistä? Ja onhan niitä muitakin...
Itselleni oli tosiaan yllätys kuinka häpeämättömästi biiseja ja idiksiä voidaan kopioida, varsinkin kun se ei paista läpi itse tuotoksista! Ja se että kuinka heittämällä ja kasaamalla näitä juttuja tehdään. Ja silti ne kuulostavat tosi hyvältä.
Tekstistä käy myös hyvin selville eri jäsenten välinen kemia ja kuka kunnioittaa ketäkin ja miksi. Jokaisella oli oma paikkansa ja meikkikauden jälkeiset/aikaiset sijaisuudet levyillä ja keikoilla ovat myös mielenkiintoista luettavaa! Ja mitä tarkoittaa "Live -levy", Peter Framptonin osalta uutinen oli mulle ihan uusi juttu!

Ittelleni KISS kolahti lähtemättömästi joskus -75 ja oli oikein kiva kerrata kirjaa lukiessa omaakin mennyttä elämää niiltä vuosilta ja varsinkin kolmososassa poimia samalla CD hyllystä ja katsella/kuunnella kirjaa lukiessa kyseisiä julkaisuja.

No, sama formaatti se kai kaikilla bändeillä on: uskotaan kovasti omiin tekemisiin, siten alkaa sekoilu ja lopuksi kaikki leviää käsiin. Rahaa tulee ja menee, pillua, kemiallisia substansseja ja rahaa on tarjolla ylettömästi ja osansa niistä haluaa kuka kulloinkin. Varsinkin sivulliset. Musiikilliset harharetket, come backi:it... nämä jutut toistaa itse itseään monellakin bändillä mutta itselleni KISS edustaa jotain joka alkoi murrosiän kynnyksellä ja on mukana vielä vanhana gubbenakin. Saa nauraa vapaasti, mutta "juuriaan" ei käy kieltäminen tai muuten voi leimata itsensä "vanhaksi" . Viimeksi asia ilmeni mopoon hommattujen jarrulevyjen muodossa, jotka teetin Rock And Roll Over -levyn hengen mukaisesti Idea kypsyi juuri kirjaa lukiessa. Ohessa speksit levyistä, jotka saapuvat ensi viikolla:

.. ja "inspiraation" lähde:

Kaiken kaikkiaan normaalitasoinen kirja yhden bändin elämänkaaresta, Die Hard -fanille pakkohankinta. Luennan alla on nyt Hendrixin elämänkerta, joka on taasen aikaste surullisempaa luettavaa... Sai se sentään pillua kohtuullisesti (ja rutkasti ilmaista kamaa), mutta se taru loppui aika lyhyeen. Sama kaava, mutta lyhyemmässä muodossa...

 

[Myllis]

Googlettelin tuossa vähän ja näyttäisi Koontzilla olevan tällä hetkellä vähän reilut viitisenkymmentä romaania (wikipediassa oli lisäksi listattuna mm. "early novels" ja kaikenlaista muutakin tilpehööriä, mutta toi reilut 50 lienee semmosia varteenotettavia, joita edelleen jostain löytyy) ja lisää tulee.

Mulla on kaikki Koontzit englanniksi, ja olen ne myos lukenut. Just lopetin Forever Oddin, oli myos hyva.

Muutama heikompi on siella mukana, mutta keskitaso on loistava, mielestani. :thumbup:


Nyt alla on Taavi Soininvaaran uusin, vaikuttaa jalleen hyvalta. :thumbup:

 

[Ace17]

Mulla on kaikki Koontzit englanniksi, ja olen ne myos lukenut.

Mulla on semmonen systeemi, että ostan kaupoista löytämäni suomennetut (mielellään kovakantisena) Koontzit. Aikain saatossa niitä on kertynyt mulle vasta seitsemän ja ne on peräisin lähinnä juuri vuosituhannen vaihteen molemmin puolin eli uusimpia suomennettuja. Vanhempien kirjojen saatavuus suomeksi onkin sit hyvin heikkoa, ellei jostain nettihuutokaupasta käy keräämässä käytettyjä talteen tms. Esim. Suomalaisessa Kirjakaupassa nettihaun perusteella löytyy suomenkielistä Koontzia 15 artikkelia, joista suurin osa loppuunmyytyjä. Alkuperäiskielellä löytyykin sitten jo melkein kaikki herran kirjat. Olenkin vanhempia lontoonkielisiä pokkareita tilaillut Suomalaisesta, Bookplussasta ja Akateemisesta kirjakaupasta. Alle kymmenen euron keskihinta kirjasta ei todellakaan ole paha hinta laisinkaan.

Tuossa äsken velipoika soitteli ameriikasta - tarkemmin sanottuna paikallisesta kirjakaupasta, jossa kuulemma on pitkä rivi Koontzia - ja kyseli, että tarttisko tuoda jotain. Pistin sitten vähän tilausta vetämään. :thumbup:

Olen muuten ostanut myös uudempaa tuotantoa pokkareina englanniksi (esim. Life Expectancy, 2004), mutta olen vähän värkkäillyt, että voisi rauhassa odottaa suomennoksien tuloa, varsinkin kun on noita vanhoja kirjoja edelleen tukuittain lukematta. Eikä sitten tule turhaan hankittua ensin englanniksi ja sitten kuitenkin myös suomeksi, kun ne suomenkieliset kovakantiset on se mun juttu ja ylpeyden aihe kirjahyllyssä.

 

[OoPee]

Ittehän luen mieluummin pokkareina ihan sen vuoksi, että pokkarit on kevyempiä ja näinollen esim. sängyssä helpompia lukea

Nyt on tosin alla Dan Brownin kuvitettu Enkeleitä ja Demoneita (oon jossain sivulla 160 tai jotain), joka on aika saatananmoinen möhkäle luettavaksi, kooltaan siis paljon suurempi kuin standardi kovakantinen opus. Silti oon tyytyväinen, että ostin (tai ostatin mutsilla) tuon, sillä kyllähän ne kuvat aika kivasti tukee sitä tarinaa.

Mieleniintoisena yksityiskohtana muuten mainittakoot, että kun otin tosta opuksesta ne kuoret veke (ne kun tuppaa häiritteen lukemista), niin siellä kirjan selkämyksessä lukikin "Dan Brown - Da Vinci Koodi" :eek!: :eek!: Oli kuitenkin näköjään käärepaperit oikeessa ja se itse kirjaan präntätty nimi oli kustantajan moga.

 

[abc]

Mieleniintoisena yksityiskohtana muuten mainittakoot, että kun otin tosta opuksesta ne kuoret veke (ne kun tuppaa häiritteen lukemista), niin siellä kirjan selkämyksessä lukikin "Dan Brown - Da Vinci Koodi" :eek!: :eek!: Oli kuitenkin näköjään käärepaperit oikeessa ja se itse kirjaan präntätty nimi oli kustantajan moga.

Jos ne oli aatellu, että Dan Brown on suomeksi Da Vinci Koodi

 

[Captain Howdy]

Jos ne oli aatellu, että Dan Brown on suomeksi Da Vinci Koodi

Ai vähän niinku Scott Speed = Seppo Vauhti?

 

[OoPee]

Ai vähän niinku Scott Speed = Seppo Vauhti?

Niin tai Albert Oil = Ornari?