PuoliPöhkö
Well-known member
:doubtful:Ai, et vai? Minä kuitenkin olen vähintään puolipöhkö.
:thumbup:
Kirja-arvostelumme.
- Viestiketjun aloittaja Ace17
- Aloituspäivämäärä
:thumbup:Örfil
Guest
No niin tunnut olevan kun muiden postauksiin vastailet :ahem: :thumbup:Ai, et vai? Minä kuitenkin olen vähintään puolipöhkö.
Uppoaako siellä Regina vai ihan joku kovakantinen :doubtful:
Olga
.
Juu, Regina on mun lajini. Monta vuosikertaa on arkistoitu ja niitä kertailen, jos ei uutta ole saatavilla. :ahem:
PuoliPöhkö
Well-known member
...on Remekset ja Mankelit luettu
Sun täytynee siirtyä "Komisario Koskinen Tampereelta" - sarjan kimppuun :alppu:
Edit: Olga! :doubtful:
Viimeksi muokattu:
Olga
.
Juu. Annettiin tunnustusta! :ahem:
Örfil
Guest
Moon sitä mieltä että useimmat noista ns. "klassikoista" on ihan skeidaa :ahem:
Niitä luetaan (tai ollaan lukevinaan) ihan vaan sen vuoksi että voi sitten brassailla paarissa että luin "Hemingweyn Vanhus ja Meri" ja sillä voi sitten kuittailla mitä kuittailee sukupuolesta riippuen. Maailma tylsin kirja!!!:nope:
Toinen hyvä esimerkki on Hawkingin Ajan lyhyt historia: moniko sen on lukenut ihan ajatuksella loppuun saakka? Tämä on sitten se toinen ääripää - suurimmalla osalla loppuu järki kesken puolessa välissä ja silti kirja isketään kirjahyllyn näkyvimmälle paikalle ja jurripäissään siterataan "singulariteetteja" :jaska: luulien että se tarkoittaa sormuksen laittamista takataskuun ennen huoriiin menoa
Niitä luetaan (tai ollaan lukevinaan) ihan vaan sen vuoksi että voi sitten brassailla paarissa että luin "Hemingweyn Vanhus ja Meri" ja sillä voi sitten kuittailla mitä kuittailee sukupuolesta riippuen. Maailma tylsin kirja!!!:nope:
Toinen hyvä esimerkki on Hawkingin Ajan lyhyt historia: moniko sen on lukenut ihan ajatuksella loppuun saakka? Tämä on sitten se toinen ääripää - suurimmalla osalla loppuu järki kesken puolessa välissä ja silti kirja isketään kirjahyllyn näkyvimmälle paikalle ja jurripäissään siterataan "singulariteetteja" :jaska: luulien että se tarkoittaa sormuksen laittamista takataskuun ennen huoriiin menoa
Örfil
Guest
Sori...olen äkäisellä päällä
Totta. Toisaalta aihekin siinä Remeksen kirjoista kiinnostavin. Pedon syleily kannattaa myös lukea. Aihe myös mielenkiintoinen, ja Remes kuljettaa taitavasti lukijan kirjan tapahtuma-ajan, 30-luvun lopun ja 40-luvun alun tunnelmaan.
Neuvosto-Viron arkipäivää
Enno Tammer (toim.), suom. Manninen, Olkkonen
WSOY, 2006
Kirjassa neuvosto-Virossa asuneiden kokemuksia miehitysvallan alaisuudessa elämisestä. Kuvaukset totalitaarisesta yhteiskunnasta ja keinoista, joilla ihmiset pärjänneet siellä ovat mielenkiintoisia ja antaa lukijalle ajattelemisen aihetta siitä, millainen oma yhteiskuntamme olisi voinut olla, jos oltaisi suostuttu NL:n painostukseen ennen Talvisotaa, niin kuin Viro teki. Kirjasta on jätetty pois yhteiskunnan fyysinen väkivalta kansalaisia kohtaan, esim. kyyditykset ym. Kirjan kepeähköön luonteeseen se linjaus sopii hyvin. Toisaalta sitä ei peitellä kirjassa, että yhteiskunnassa ihmisten hätä oli aivan todellista, mistä katto pään päälle ja ruokaa tms. Kirjan kuvitus on runsasta, ja tukee tekstiä todella hyvin. Kirjoitustyyli tuo mieleen Valittujen palojen artikkelit, mikä sopiikin hyvin kirjaan, joka kuvailee kepeähkösti kommunistista yhteiskuntaa ihmisille, jotka nykyään elävät demokratiassa.
Enno Tammer (toim.), suom. Manninen, Olkkonen
WSOY, 2006
Kirjassa neuvosto-Virossa asuneiden kokemuksia miehitysvallan alaisuudessa elämisestä. Kuvaukset totalitaarisesta yhteiskunnasta ja keinoista, joilla ihmiset pärjänneet siellä ovat mielenkiintoisia ja antaa lukijalle ajattelemisen aihetta siitä, millainen oma yhteiskuntamme olisi voinut olla, jos oltaisi suostuttu NL:n painostukseen ennen Talvisotaa, niin kuin Viro teki. Kirjasta on jätetty pois yhteiskunnan fyysinen väkivalta kansalaisia kohtaan, esim. kyyditykset ym. Kirjan kepeähköön luonteeseen se linjaus sopii hyvin. Toisaalta sitä ei peitellä kirjassa, että yhteiskunnassa ihmisten hätä oli aivan todellista, mistä katto pään päälle ja ruokaa tms. Kirjan kuvitus on runsasta, ja tukee tekstiä todella hyvin. Kirjoitustyyli tuo mieleen Valittujen palojen artikkelit, mikä sopiikin hyvin kirjaan, joka kuvailee kepeähkösti kommunistista yhteiskuntaa ihmisille, jotka nykyään elävät demokratiassa.
Tuossa keväämmällä tuli muuten luettua Universumien tomu -trilogia. Näistä Philip Pullmanin kirjoistahan ensimmäinen on filmatisoitukin, ja tais olla aikamoinen hitti tuossa talvella täälläkin. Itse en ole elokuvaa nähnyt.
Minusta noi oli ihan ok fantasiaa. Jääny toi fantasiakirjojen lukeminen vähemmälle sitten teinivuosien, Terry Pratchettia lukuunottamatta. Eikä tämäkään trilogia kyllä Pratchettin Kiekkomaailma-sarjalle pärjää, ei lähimainkaan!
Mutta siis asiaan. Ensimmäinen osa, Kultainen kompassi oli tietysti tarinan rakentelua pitkälti, ja kiehtovan maailman Pullman onnistuukin kehittelemään. Varsinkin panssarikarhu Iorek Byrnison <3 Toinen osa, Salaperäinen veitsi oli ehdottomasti trilogian parhain. Tämän luki ahmimalla ja vähän jopa harmitti, kun kirja loppui. Kolmas osa, Maaginen kaukoputki sitten... hmm... meni raamatullisuudessaan ehkä hieman yli. Pullmanin katolista kirkkoa kohtaan osoittama kritiikki tuli kyllä jo ilmi aiemmissa kirjoissa, ja viimeinen osa oli jo liian alleviivaavaa. Loppuratkaisu ei nyt kamalasti vakuuttanut.
Mitään suurempaa sanomaa en tästä löytänyt (toisin kuin Pratchettin kirjoista!) eikä huumoriakaan pahemmin viljelty (toisin kuin Pratchettin kirjoissa!). Hyvää seikkailua kuitenkin. Voin kuvitella, että tämä vetoaa kyllä sellaisiin 10-15 vuotiaisiin teinityttöihin, ja mikäs siinä.
Ei huono, mutta ei saa mua palaamaan fantasian pariin.
Minusta noi oli ihan ok fantasiaa. Jääny toi fantasiakirjojen lukeminen vähemmälle sitten teinivuosien, Terry Pratchettia lukuunottamatta. Eikä tämäkään trilogia kyllä Pratchettin Kiekkomaailma-sarjalle pärjää, ei lähimainkaan!
Mutta siis asiaan. Ensimmäinen osa, Kultainen kompassi oli tietysti tarinan rakentelua pitkälti, ja kiehtovan maailman Pullman onnistuukin kehittelemään. Varsinkin panssarikarhu Iorek Byrnison <3 Toinen osa, Salaperäinen veitsi oli ehdottomasti trilogian parhain. Tämän luki ahmimalla ja vähän jopa harmitti, kun kirja loppui. Kolmas osa, Maaginen kaukoputki sitten... hmm... meni raamatullisuudessaan ehkä hieman yli. Pullmanin katolista kirkkoa kohtaan osoittama kritiikki tuli kyllä jo ilmi aiemmissa kirjoissa, ja viimeinen osa oli jo liian alleviivaavaa. Loppuratkaisu ei nyt kamalasti vakuuttanut.
Mitään suurempaa sanomaa en tästä löytänyt (toisin kuin Pratchettin kirjoista!) eikä huumoriakaan pahemmin viljelty (toisin kuin Pratchettin kirjoissa!). Hyvää seikkailua kuitenkin. Voin kuvitella, että tämä vetoaa kyllä sellaisiin 10-15 vuotiaisiin teinityttöihin, ja mikäs siinä.
Ei huono, mutta ei saa mua palaamaan fantasian pariin.
Formulanomi
Seksikäs rumä kääpiö
Kohta pitäisi alkaa keksimään sopivaa lomalukemista.
Remeksen, Soininvaaran,Koonztin kirjat ja sitten Knoukkarin maitsema "Tykit, taudit ja teräs, Jared Diamond" saattaisi kiinnostaa.
Noista klassikoista olen "melkein samaa" mieltä. Useimmat ovat pelkkää kuraa. Mutta esim. Waltarin Sinuhe "Epyktiläinen" oli helvetin hyvä....
Remeksen, Soininvaaran,Koonztin kirjat ja sitten Knoukkarin maitsema "Tykit, taudit ja teräs, Jared Diamond" saattaisi kiinnostaa.
Noista klassikoista olen "melkein samaa" mieltä. Useimmat ovat pelkkää kuraa. Mutta esim. Waltarin Sinuhe "Epyktiläinen" oli helvetin hyvä....
Kannattaa tutustua myös Jari Tervon Myyrään (2004) ja Ohranaan (2006).
EdHunter
Uuden Englannin Nahkamies
Lukaisin tuossa männä viikolla Reijo Mäen uusimman Vares-dekkarin Lännen mies.
Fanaattisena Jussi Vares-dekkarien ja kirjailija Reijo Mäen tuotosten ystävänä odotukset olivat korkealla ennen luku-urakkaa. Ja tavallaan taattua Varestahan se tämä uusinkin kirja oli: Vares heittää huulta tovereidensa Luusalmen ja Alasen kanssa mallasjuomakolpakoidensa äärellä anniskeluravintola Uudessa Apteekissa, naiset pistävät jälleen kerran Jussin pään pyörälle ja rikolliset punovat ovelia suunnitelmiaan.
Tarinasta kerrottakoon sen verran, että kolmen murhan sarja järkyttää kesäistä Turkua ja Vares saa toimeksiannon selvittää kuka on näiden murhien takana. Samoihin aikoihin Saksassa vankilasta vapautuu entinen RAF:n terroristi ja Turussa joukko 70-luvun vasemmistoradikaaleja kokoontuu muistelemaan menneitä. Jotenkinhan nämä kaikki juonikuviot tyypillisesti punoutuvat yhteen lopussa.
Kirjan luettuani olin kuitenkin melko pettynyt. Mäki oli loihtinut kasaan melko tyypillisen dekkarin, joka ei juurikaan onnistu säväyttämään. Tämä romaani ei juurikaan eroa edukseen Vares-kirjasarjan mittavasta ja harmaasta massasta. Vaikka tuntuu, että Mäellä olisi kykyjä vaikka miten taidokkaaseen teokseen, niin ainoa todella onnistunut Vares-romaani lienee lohduton kuvaus tulevaisuudesta, Hard Luck Café. Myös Kaidan tien kulkijat kuuluu henkilökohtaisiin suosikkeihini. Jäänkin vielä odottamaan sitä täydellistä Varesta, joka Mäeltä on vielä kirjoittamatta.
No kyllä tosi Vares-fani saa tästäkin romaanista paljon irti, mutta Mäen teoksiin tutustumaton voi pettyä pahan kerran. 6/10
Fanaattisena Jussi Vares-dekkarien ja kirjailija Reijo Mäen tuotosten ystävänä odotukset olivat korkealla ennen luku-urakkaa. Ja tavallaan taattua Varestahan se tämä uusinkin kirja oli: Vares heittää huulta tovereidensa Luusalmen ja Alasen kanssa mallasjuomakolpakoidensa äärellä anniskeluravintola Uudessa Apteekissa, naiset pistävät jälleen kerran Jussin pään pyörälle ja rikolliset punovat ovelia suunnitelmiaan.
Tarinasta kerrottakoon sen verran, että kolmen murhan sarja järkyttää kesäistä Turkua ja Vares saa toimeksiannon selvittää kuka on näiden murhien takana. Samoihin aikoihin Saksassa vankilasta vapautuu entinen RAF:n terroristi ja Turussa joukko 70-luvun vasemmistoradikaaleja kokoontuu muistelemaan menneitä. Jotenkinhan nämä kaikki juonikuviot tyypillisesti punoutuvat yhteen lopussa.
Kirjan luettuani olin kuitenkin melko pettynyt. Mäki oli loihtinut kasaan melko tyypillisen dekkarin, joka ei juurikaan onnistu säväyttämään. Tämä romaani ei juurikaan eroa edukseen Vares-kirjasarjan mittavasta ja harmaasta massasta. Vaikka tuntuu, että Mäellä olisi kykyjä vaikka miten taidokkaaseen teokseen, niin ainoa todella onnistunut Vares-romaani lienee lohduton kuvaus tulevaisuudesta, Hard Luck Café. Myös Kaidan tien kulkijat kuuluu henkilökohtaisiin suosikkeihini. Jäänkin vielä odottamaan sitä täydellistä Varesta, joka Mäeltä on vielä kirjoittamatta.
No kyllä tosi Vares-fani saa tästäkin romaanista paljon irti, mutta Mäen teoksiin tutustumaton voi pettyä pahan kerran. 6/10
haju
Banned
- Liittynyt
- 5.2.2006
- Viestit
- 3208
Minullakin on tuo kuvan versio kirjahyllyssäni. Lukenut olen tosin jonkun varhaisemman käännöksen. Hieno teos. Nythän tuosta olisi tarjolla uusi Olli Kuukasjärven käsialaa oleva suomennos. Täytyy tässä samalla tunnustaa, että ainoastaan kolme muuta Dostojevskiä olen lukenut.Dostojevski: Rikos ja rangaistus
EdHunter
Uuden Englannin Nahkamies
Keväällä oli projektina lukea tuo klassikko, mutta pääsin Rikokseen asti - sitten vaan tökkäsi eka muun kiireen vuoksi ja sitten ei enää vaan jaksanut palata teoksen pariin. Jonain päivänä pitäisi kai sitten lukea loppuun..
Luin männä viikolla erään uudemman klassikon ja paikkasin yhden aukon sivityksessäni.
Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille siis. Aivan hauska ja viihdyttävähän tuo oli. Valtavia kirjallisia ansioita en siitä löytänyt, tyyli oli enimmäkseen kepeää ja teksti nokkelaa. Kevyttä kesälukemista.
Loput osat on odottamassa keittiön pöydällä, tarkoitus on kyllä lukea nekin heti kun saan loppuun tämän trilogian:
L.M Montgomeryn Pieni Runotyttö on nyt ehkä vieläkin viehättävämpi kuin lapsena sitä ensimmäisen kerran lukiessa. Näiden kirjojen lukeminen on paluuta jonnekin kauas viattomuuden aikaan.
Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille siis. Aivan hauska ja viihdyttävähän tuo oli. Valtavia kirjallisia ansioita en siitä löytänyt, tyyli oli enimmäkseen kepeää ja teksti nokkelaa. Kevyttä kesälukemista.
Loput osat on odottamassa keittiön pöydällä, tarkoitus on kyllä lukea nekin heti kun saan loppuun tämän trilogian:
L.M Montgomeryn Pieni Runotyttö on nyt ehkä vieläkin viehättävämpi kuin lapsena sitä ensimmäisen kerran lukiessa. Näiden kirjojen lukeminen on paluuta jonnekin kauas viattomuuden aikaan.
Jo Nesbø: Marekors, 2003 (Veritimantit)
Tämä sattui mukaan Gardermoenista heräteostoksena lomalle lähtiessä.
Kulunut sarjamurhaajateema on osaajan käsissä jalostunut mainioksi viihteeksi jossa erityisesti ilahduttaa Nesbøn ihmissilmä ja fantastisen hienosti tarinaan sulautettu tietämys vaikkapa Oslon Grünelokan rakennuskannasta. Kiinnostavuutta ei tietenkään vähentänyt seikka että jokseekin kaikki kirjan tapahtumapaikat ovat omaa lähimiljöötä.
Täältä löytyvän lukunäytteen perusteella suomennoskin näyttää olevan melko laadukas, tosin "Veritimantit" kirjan nimenä tuntuu hieman lattealta.
Tämä sattui mukaan Gardermoenista heräteostoksena lomalle lähtiessä.
Kulunut sarjamurhaajateema on osaajan käsissä jalostunut mainioksi viihteeksi jossa erityisesti ilahduttaa Nesbøn ihmissilmä ja fantastisen hienosti tarinaan sulautettu tietämys vaikkapa Oslon Grünelokan rakennuskannasta. Kiinnostavuutta ei tietenkään vähentänyt seikka että jokseekin kaikki kirjan tapahtumapaikat ovat omaa lähimiljöötä.
Täältä löytyvän lukunäytteen perusteella suomennoskin näyttää olevan melko laadukas, tosin "Veritimantit" kirjan nimenä tuntuu hieman lattealta.
Knoukka
Well-known member
- Liittynyt
- 25.5.2000
- Viestit
- 27426
Kaikki suomennetut Harry Holet luettu. Ihan loistavia kesälomakirjoja. :ahem:
Siis olisiko suora käännös suunnilleen painajaisen risti?Jo Nesbø: Marekors, 2003 (Veritimantit)
Täältä löytyvän lukunäytteen perusteella suomennoskin näyttää olevan melko laadukas, tosin "Veritimantit" kirjan nimenä tuntuu hieman lattealta.
Troy
Well-known member
Adrian Mole (by Sue Townsend) kirjasarjan lukaisin läpi englanniksi pahvikansissa. Kyse on siis lasten- ja nuortenkirjoista, jotka kulkevat päähenkilönsä kasvukäyrällä yksitoistavuotiaasta parikymppiseksi. Päiväkirjamuotoon kirjoitetut teokset ovat erikoisen hauskaa luettavaa ja varsinkin loppuaan kohti aikuisellekin ihan koomisen miellekkäitä.