Kissat

[Albert Oil]

Mulle tullee tällä viikolla kissanpentu. Kaveriksi tolle vanhallepiialle. Mikähän pikkunartulle nimeksi?

Mitenhän tässä kävi?

 

[Örfil]

Markoj, tuo eläinten Fagerholmaaja...

 

[Dominic]

Pisti kissan kylmäksi, kun forumilaiset alkoivat pelleillä nimillä. Oppivat saatana!

 

[markoj]

Pisti kissan kylmäksi, kun forumilaiset alkoivat pelleillä nimillä. Oppivat saatana!

Näin kävi.

 

[Örfil]

Marko - anarkistien teemumäki!

 

[markoj]

Pienillä kissoilla on aika paljon energiaa. Ehkä jopa liikaa.

Mitenhän tässä kävi?

Nyt se on ristitty. Vanhan kissan nimi on Miisu niin huikean mielikuvituksekkaan prosessin jälkeen pennun nimeksi tuli Liisu.

 

[burb]

markoj - tuo runotyttö

 

[markoj]

<3

 

[kouvotsvoni]

Sedälle meidän kautta päätynyt kissa elelee kolmannella nimellään. Oli ennen meille tulemistaan Seppo, nimettiin Nöpöksi ja setä nimesi Topiksi.

 

[Fagerholm]

Liekkö kissat nimeen sen kummemmin reagoivat vaikka sitä vaihtaisi kerran päivässä tai ei koskaan lain?

 

[jjv]

Liekkö kissat nimeen sen kummemmin reagoivat vaikka sitä vaihtaisi kerran päivässä tai ei koskaan lain?

Ainakin vanhempien kissa katsoi heti kohti nimensä kuultuaan, että "vittuuks möliset". Millekään "kiss kiss" -huudoille ei mitään reaktiota.
No isäukkohan opetti sen antamaan tassuakin käskystä ja antoi palkinnoksi semmosen herkkupillerin.

 

[markoj]

Minä teille herlkupilldrit näytän.

 

[markoj]

Vitun zte

 

[WebSlave]

Liekkö kissat nimeen sen kummemmin reagoivat vaikka sitä vaihtaisi kerran päivässä tai ei koskaan lain?

Kyllä ne sen tunnistaa, jos haluavat, varsinkin, jos nimessä on selkeästi erottuvia äänteitä (siksi se kiss kiss:kin toimii).

Tassun antamisesta tuli mieleen, että tunnen kissan, joka osaa noutaa kuin koira. Silloin kun viitsii. Taisin kirjoittaakin siitä tänne aiemmin.

 

[DW]

Kissa oppii nimensä ja puhettakin, jos yhtään seurallinen. Harvemmin noi tiskirätit tosin on. Yksi ainoa kissa on jäänyt muistoihin mukavana. Systerin BonBon. Väijyi aina kuin isokin peto ja sitten hyökkäsi jalkaan kiinni. Reilu peli, kun upotti vain puoleen väliin kyntensä. Leikki kerran kyseessä. Aina piti olla touhuissa mukana ja suuttus jos oltiin pois käskemässä.

 

[Sue_me]

Mummolan taannoinen kissa toimi vahtikoirana sen jälkeen kun koira heitti veivit.

Ei niin isoa koiraa yrittänyt pihaan tullakaan, etteikö lähtöä olisi silti tullut takaisin tulosuuntaan.


Aika petoja nuo. Kissat.

 

[jjv]

tunnen kissan, joka osaa noutaa kuin koira. Silloin kun viitsii.

Eiköhän ne kaikki osaa, eivät vaan viitsi. En minäkään viitsisi.
Mummolan koirakin oli normipiskiä fiksumpi: se haki kepin, palasi sen kanssa takaisin, mutta luovutti kepin vasta kunnon painin jälkeen. Eihän siinä touhussa muuten mitään hauskaa oliskaan. Sillä oli kyllä pirunmoiset voimat leuassa, ikenistään vaan veri valui, kun kaksin käsin karahkaa kiskoin.
Kova tappelemaan oli meijän kissakin, mulla ala-asteikäisenä aina käsivarret punoitti ja oli pieniä haavoja täynnä. Sillä oli poliisikoiran purematyyli, aina ranteeseen, ei kämmeneen.

 

[Estate]

Ostin kateille pienet pakastehiiret, 1 viikon iässä listityt. Toinen kissa innostui jo ennen kuin sai hiiret pussista ja nappasi siimahännän rouskutettavakseen. Toinen sitten taas ei tajunnut, vaikka viipotin jyrsijää hännästä pitäen sen edessä. Lopulta ahmatti söi kaverinsakin herkkupalan.

 

[Makkonen]

Pitäisiköhän joskus maistaa hiirtä? Noissa pakastehiirissä on varmaankin kaikki sisuskalut sisällä?

 

[Estate]

Pitäisiköhän joskus maistaa hiirtä? Noissa pakastehiirissä on varmaankin kaikki sisuskalut sisällä?

On, kissat sitten kyllä tuppaavat suolestamaan ne ensitöikseen. Faunattaresta niitä pakasteita löytyy.

Hiirtä ei ole tehnyt mieli maistaa, mutta pakastemarsu laittoi vähän mietityttämään, pitäisikö kokeilla jotain eteläamerikkalaista reseptiä.