Rotukoirasta tuli ongelmaostos
Koiranostajalle myydään yhä useammin kallista sekundaa. Vakuutusyhtiöt vahvistavat, että korvaustilastojen perusteella entistä useampi Suomessa myytävä suosikkirotu kärsii vaikeasti hoidettavista perinnöllisistä sairauksista. Pilalle jalostaminen ei lopu, koska rekisteröimättömistäkin rotupennuista maksetaan hyvin.
Koirankasvattajien into pentutehtailuun on alkanut näkyä muutamien suosikkirotujen perimän nopeana huonontumisena.
Sisäsiittoisuuden takia perinnölliset sairaudet ja rakenneviat lisääntyvät.
Jotkut kennelit eli kasvattajat eivät ymmärrettävästi halua kertoa pentueiden epäonnistumisista ostajille tarpeeksi realistisesti.
Mieluummin ne myyvät "piilovialliset" yksilöt vähin äänin pois vaikka ilman rekisteröintipapereita, ja toivovat että seuraava pentue onnistuu paremmin.
Kukapa haluaisi pelotella koirakuumeista ostajaa, että tältä lyttykalloiselta rodulta silmämunat putoavat tapaturmissa helposti päästä. Tai että tämä lapsirakas ihana halikoira voi tulla nivelrikkokipujen takia salavihaiseksi.
– Virallisissa Kennelliiton kauppasopimuksissa edellytetään, että pennun ostajalle on kerrottu kyseisen rodun terveysriskeistä. Toivoisin, että myyjät eivät kaunistelisi näitä, koska omistaja kyllä ne tulee ennenpitkää huomaamaan, sanoo vakuutusyhtiö Tapiolan eläinvakuutusten yhteyspäällikkö Kirsi Salmijärvi.
Kuluttajansuojankin kannalta kyseessä on aika olennainen tieto. Muotirotujen pennuista saa helposti maksaa yli tuhat euroa, paperittomistakin useita satasia.
Jotain osviittaa koirien terveysennusteista saa vakuutusyhtiöiltä, jotka pitävät tarkkaa kirjaa siitä mitä koiria hoidetaan ja mistä syistä.
Näistä maksetaan
eniten hoitokuluja
Tarkimmin Suomessa seurataan ruotsalaisen vakuutusyhtiö Agrian listoja. Yhtiö kertoo säännöllisesti tilastotietoja sikäläisistä sairastavimmista ja lyhytikäisimmistä koiraroduista.
Nykyisestä Agrian sairastelukärjestä löytyvät muun muassa bokseri, berninpaimenkoira, saksanpaimenkoira ja peräti kolme noutajaa. Varsinkin viimeksimainitut ovat nousseet listoille vasta äskettäin.
– Ruotsissa koirien vakuuttaminen on huomattavasti yleisempää kuin meillä, joten Agrian tilastot ovat luotettavampia kuin suomalaiset vakuutustilastot, sanoo Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja Kirsi Sainio.
Suomalaisyhtiöt eivät julkistakaan omia tilastojaan yhtä näyttävästi, mutta ne pitävät ruotsalaislistausta pätevänä mittarina.
– Kyllä Agrian lista on varsin vertailukelpoinen meidän havaintoihimme. On rotuja, joilla on muita suurempi riski sairastella tai menehtyä nuorina, Tapiolan Kirsi Salmijärvi kertoo.
Esimerkiksi Tapiola joutuu nykyisin korvaamaan eniten saksanpaimenkoirien, kultaisten ja labradorinnoutajien eläinlääkärikuluja.
Lähivakuutus maksaa runsaasti korvauksia noutajista ja boksereista.
– Eri roduilla on aika suuria terveyseroja, ja erot näyttävät korostuvan koko ajan, tuotepäällikkö Timo Ekholm sanoo.
Sairastelevien koirien määrä näyttää eri yhtiöiden arvioiden mukaan kasvaneen selvästi muutamassa vuodessa.
Sairastavuus muuttaa
vakuutusmaksua
Koiran sairasteluherkkyys tulee omistajalle kalliiksi eläinlääkärikuluina sekä tietysti eläinvakuutuksissa.
Moni vakuutusyhtiö on jakanut rodut maksuluokkiin, ja ongelmarodut löytyvät suoraan kalleimmista ryhmistä.
Esimerkiksi Pohjolasta tuhannen euron eläinvakuutuksen saa elinvoimaisena pidetylle länsigöötanmaanpystykorvalle 77 euron vuosimaksulla. Mopsista joutuu maksamaan 114 ja bokserista 135 euroa.
– Tarkistimme rotujen hintaluokituksia viimeksi vuoden 2009 alussa, ja hoitokulujen kasvu oli yleinen muutosperuste, Pohjolan tuotepäällikkö Hannu Partanen kertoo.
Tapiola aikoo päivittää rotujen maksuluokkasijoituksia tämän vuoden aikana.
Lähivakuutus, jolla maksuperuste on määräytynyt tähän asti vain korvaussumman mukaan, pohtii jo tarkemman luokitusjaon tarvetta.
– Korvausmäärissä alkaa olla niin merkittäviä eroja, että todennäköisesti joudumme siirtymään rotukohtaiseen maksumäärittelyyn, sanoo Timo Ekholm.
Ei enää kovin monen
vuoden ostos
Vaikka Kennelliitto kehuukin koiranpennun olevan 10–15 vuotta kestävä investointi, moni ostos jää huomattavasti lyhytikäisemmäksi.
Perinteisesti koko on vaikuttanut: iso koira elää lyhyemmän elämän. Harva irlanninsusikoira ja tanskandoggi näkee kymmenettä ikävuottaan.
Nykyään syöpä vie berninpaimenkoiria ja suolisto-kudostulehdukset saksanpaimenkoiria huomattavasti nuorempinakin.
Koosta ei pysty enää päättelemään kaikkea: myös pienet, pitkälle jalostetut sylikoirat ovat alkaneet kuolla nuorempina.
Samaan aikaan terveempien koirarotujen elinikäodotukset ovat pidentyneet huomattavasti. Siperianhuskyllä tai laikalla 15 vuoden ylittävä ikä ei ole enää poikkeuksellista.
– Täytyy muistaa, että joillain työ- tai metsästyskoirilla nuorena kuolemista lisää tapaturma-alttius, joten listauksista ei voi vetää suoria johtopäätöksiä kaikkien rotujen pitkäikäisyydestä, Kirsi Salmijärvi sanoo.
Pentutehtailua huvin,
rahan tai muodin takia
Jalostusongelmien yhtenä syynä on lisääntyvien koirien vähäisyys. Joillain roduilla sukua jatkaa vain muutama kymmenen urosta, jopa omien jälkeläistensä kanssa.
Näillä sitten tehtaillaan useita pentueita. Nopeasti liian moni Suomessa olevista saman rodun yksilöistä alkaa olla liian läheistä sukua keskenään.
Aina kyse ei ole kennelien rahanhimosta: joskus lempirodustaan "hurahtaneet" kasvattajat haluavat vain innoissaan yhä uusia pentuja maailmaan, riskeistä välittämättä.
Muotikin vaikuttaa. Jalostuksessa voidaan korostaa jotain tämän päivän näyttelytuomarien suosimaa ominaisuutta, kuten isoja korvia tai tiettyä väriä, jolloin kannan geenistö heikkenee.