Voi niitä söpöläisiä. Tuli haiku mieli. Tuosta tassujutusta tuli mieleen, että minun söpöläiselläni oli tapana usein pötköttää lattialla niin, että etutassuista oli muutaman sentin verran maton alla. On ne niin...Naureskeltiin taas tänään vaimon kanssa puutarhassa iltapäiväkaffetta lipitellessämme, että meidän koira tietää mitä "varjo" tarkoittaa eli siis todellakin ymmärtää sanan merkityksen eikä vain assosioi sitä tiettyyn paikkaan. Komennolla "mene varjoon" hauva tosiaan menee sinne, missä on varjoista ja siis nimenomaan niin, että kellonajasta riippuen aina eri kohtaan puutarhaa. Pläjäyttää ittensä useinmiten makuulle juuri siihen auringon ja varjon rajamaille niin, että tassuista on ehkä sentti pari auringossa ja muu kroppa varjossa. Ruvettiin oikein pohtimaan, että mistä hemmetistä se on oikeestaan tonkin opinut, kun kumpikaan ei muista tietoisesti tuota komentoa opettaneensa, mutta kaipa sitä on sitten tullut aikoinaan korjailtua ja kommeneltua niin, että hauva on huomannut, että ton varjo-huutelun saa nopeiten loppumaan sillä, kun menee kiltisti sinne, missä on viileempää ja tummempaa :thumbup:
Thanks :thumbup:Hieno kuva ja komeita koiria. :thumbup:
Toi tassujuttu on tosiaan mielenkiintoinen asia. Jos käskemme koiran pysyä esim. eteisessä, kun itse istumme olohuoneessa, on lopputulos todennäköisesti se, että hetken kuluttua koira on jotenkin liikutellut itsensä lattiaa pitkin laahaten siihen olohuoneen kynnykselle niin, että tassuista on pari senttiä olkkarin puolella. Tullu pari kertaa jo mieleen, että provosoiko se perkule meitäVoi niitä söpöläisiä. Tuli haiku mieli. Tuosta tassujutusta tuli mieleen, että minun söpöläiselläni oli tapana usein pötköttää lattialla niin, että etutassuista oli muutaman sentin verran maton alla. On ne niin...
ON!Onko se Kimin Minttu-rakas? Onko? Onko? Onko se? Kuka on? Kuka on hyvä tyttö? Hyyvää tyttö? Kuka on hyyvää tyttö? KUKA ON HYVÄ TYTTÖ? Nooin. Niiin. Kuka on hyvä tyttö? KUKA? KUKA? Kuka? Kuka on? KUKA ON? Kuka on hyvä tyttö? Niiiiin. Niii-iiin. Jooo.
Tuokin on vähän kakspiippuinen homma ilmeisesti. Täällä ainakin kritisoivat sitä, että ihmiset tuovat ulkomailta kodittomia koiria mukanaan vaikka samanakaisesti kotoisetkin eläöinsuojelulaitokset pullistelevat hylättyjen koiramäärien alla. En osaa sitten sanoa mikä on se oikea tapa, vähän tylyltähän sekin tietysti tuntuu, että kotimaisia (itävaltalaisia) koiria joudutaan lopettamaan tilanpuutteen takia ja samanaikaisesti tuodaan uusia kohtalontovereita ulkomailta, mutta ei tuo nyt varmasti kovin mustavalkoinenkaan asia ole.
Yhdistetään tuo auttaminen. Lähetetään espanjalaisia, unkarilaisia ja romanialaisia kulkukoiria pakolaisleireille Somaliaan, Afganistaniin ja Syyriaan.Ja sit on tietysti se perinteinen "parempi auttaa kotimaassaan" -argumentti, jota voi käyttää tilanteessa kuin tilanteessa.
Ihminen joka ottaa koiran vain sen vuoksi että se on söpö ja vielä ali-ikäisenä - saatika ilman rokotuksia, ei tiedä koiran kasvatuksesta mitään ja juuri nämä koirat sitten ovat joko ongelmakoiria myöhemmin joko kotonaan tai sitten ovat siellä koiratarhalla odottamassa uutta kotia tai lopetetaan.Olivat takuulla vielä niin pieniä, että olisivat tarvinneet emoaan. Kuspääitävaltalaisprolemammat tietysti rynnisivät niiden luokse ihastelemaan: "Ai kun on ihania, ostetaan hei Helmut meille tämmöinen, ostetaanhan, kertakaikkiaan ihania! pusipusipusi" :nope::nope::nope:
Suomessa voi tilanne tosiaan olla erilainen, puhuinkin enemmän Itävallan tilanteesta, jossa nuo nimenomaan juuri pullistelevat. Osasyynä varmasti maantieteellinenkin sijainti, täältä pääsee autolla useampaan Itä-Euroopan maahan nopeesti ja sieltä niitä koiria on perinteisesati saanut helpolla ja ennenkaikkea halvalla. Päähänpistoksena ja halvalla ostettu koira lienee helpompi hylätä kuin tarkemmin harkittu ja kalliilla maksettu. Vaikka on noita tapauksia ihan rotukoirissakin. Meidän koiran broidi palautettiin noin vuoden ikäisenä jalostajalle (vai mikskä niitä Suomessa kuttutaan?), koska uutta isäntää häiritsi koiran jatkuva äänekäs läähätys Sopparissa oli ehto, että koiran jalostajalla on etuosto-oikeus, joten hän (ruotsalainen nainen muuten) osti koiran itselleen takaisin.Jonkin verran Suomessakin keskustellaan ulkomailta tuotujen rescue-koirien ongelmista. Suomessa ei kai eläinsuojat suoranaisesti "pullistele" hylätyistä koirista, enempi ollaan huolissaan mahdollisista taudeista. Esim. rabieksesta on epäilty ettei aina edes kuole rokottamalla, ja kaikkiin tauteihin ei ole rokotusta eikä niiden tutkimista tuontikoirista vaadita. Ja sit on tietysti se perinteinen "parempi auttaa kotimaassaan" -argumentti, jota voi käyttää tilanteessa kuin tilanteessa.
Pentutehtailu, tapahtui sitten Suomessa, Itävallassa tai missä tahansa muualla, on aina varsin kyseenlaista ellei peräti rikollista toimintaa, jota ei kenenkään pitäisi tukea. Mieluummin tosiaankin se löytäkoira sieltä Romaniasta kuin muutaman viikon ikäinen pentu joltain epäilyttävältä hupparimieheltä.Ihminen joka ottaa koiran vain sen vuoksi että se on söpö ja vielä ali-ikäisenä - saatika ilman rokotuksia, ei tiedä koiran kasvatuksesta mitään ja juuri nämä koirat sitten ovat joko ongelmakoiria myöhemmin joko kotonaan tai sitten ovat siellä koiratarhalla odottamassa uutta kotia tai lopetetaan.
Me selviteltiin ennen Romaniasta koiran ottoa suomessa olevien koiratarhojen tilannetta ja itseasiassa ihan ensi alkuun Suomessa syntyneen pennun ottamista. Pentu vaadittiin joka tapauksessa, koska meillä oli jo kaksi koiraa, joihin pennun olisi helpompi tutustua. Suomalaiset koiratarhat eivät ainakaan ilmottele hirveästi itsestään eivätkä siitä millaisia koiria edes on tarjolla. Ihan jokainen koirahan ei sovi jokaiseen kotiin, esimerkisi lapsiperheeseen tai kuten meilä, joilla on ennestään pari koiraa.
Meidän filosofia asian tiimoilta on ollut, ettei tueta suomalaista pennunkasvatusta yhtään enempää jos kerran maailman on jo syntynyt valtavat määrät kodittomia koiria. Romaniasta otettu löytöpentu oli kaikinpuolin suhteellisen yksinkertainen ja suoraviivainen projekti. Yhdistyksellä hyvä maine ja rokotus yms. asiat kunnossa. Paljon painoa antoa myös se että kyseinen yhdistys laittoi aktiivisesti kuvia ja tietoja uusista löytökoirista nettisivuilleen ja facebookkiin, jollloin valinnan tekeminen oli helppoa.
Näin siis meillä. Itse suosittelen ihan täysin sydämin löytökoiran hankkimista ulkomailtakin, ellei sitten kykene löytämään Suomesta sopivaa. Tärkeää on tarkistaa yhdistyksen taustat ja maine.
Pentutehtailu Suomessa on niin pieni rikos, että sitä kannattaa huumerahojen eteen tehdä, joten sitä myös paljon tapahtuu.
Luin vain vähän alkua. Ostin just kaks susikoiranpentua kansallispukuisen henkilön Mersun takakontista. Hienoja ovat. Ei näitä rokotta tartte, kun eihän susiakaan rokoteta. Ihme touhotusta että koiria pitäis kouluttaa. Oppii ne olemaan itsekseenkin.Ihminen joka ottaa koiran vain sen vuoksi että se on söpö ja vielä ali-ikäisenä - saatika ilman rokotuksia, ei tiedä koiran kasvatuksesta mitään ja juuri nämä koirat sitten ovat joko ongelmakoiria myöhemmin joko kotonaan tai sitten ovat siellä koiratarhalla odottamassa uutta kotia tai lopetetaan.
Me selviteltiin ennen Romaniasta koiran ottoa suomessa olevien koiratarhojen tilannetta ja itseasiassa ihan ensi alkuun Suomessa syntyneen pennun ottamista. Pentu vaadittiin joka tapauksessa, koska meillä oli jo kaksi koiraa, joihin pennun olisi helpompi tutustua. Suomalaiset koiratarhat eivät ainakaan ilmottele hirveästi itsestään eivätkä siitä millaisia koiria edes on tarjolla. Ihan jokainen koirahan ei sovi jokaiseen kotiin, esimerkisi lapsiperheeseen tai kuten meilä, joilla on ennestään pari koiraa.
Meidän filosofia asian tiimoilta on ollut, ettei tueta suomalaista pennunkasvatusta yhtään enempää jos kerran maailman on jo syntynyt valtavat määrät kodittomia koiria. Romaniasta otettu löytöpentu oli kaikinpuolin suhteellisen yksinkertainen ja suoraviivainen projekti. Yhdistyksellä hyvä maine ja rokotus yms. asiat kunnossa. Paljon painoa antoa myös se että kyseinen yhdistys laittoi aktiivisesti kuvia ja tietoja uusista löytökoirista nettisivuilleen ja facebookkiin, jollloin valinnan tekeminen oli helppoa.
Näin siis meillä. Itse suosittelen ihan täysin sydämin löytökoiran hankkimista ulkomailtakin, ellei sitten kykene löytämään Suomesta sopivaa. Tärkeää on tarkistaa yhdistyksen taustat ja maine.
Pentutehtailu Suomessa on niin pieni rikos, että sitä kannattaa huumerahojen eteen tehdä, joten sitä myös paljon tapahtuu.
Kasvattajiksi kai useimmiten.(vai mikskä niitä Suomessa kuttutaan?)
Meillä tuo epsanjankoira on istunut kuin nenä päähän tässä perheessä. Ja kun oli jo n. 1.5 vuotias, niin jäi se pentuvaihe pois, koska se olisi ollut siinä vaiheessa vähän hankala homma meillä hoitaa.Ei missään tapauksessa ollut tarkoitus tuomita löytökoiraa ulkomailta tuoneita. Monista yhdistyksistä pystynee maalaisjärjellä sanomaan onko toiminta järkevää ja mikä on todennäköisyys saada "turvallinen" koira. Löytökoira on ehdottomasti itselläkin tähtäimessä jahka elämäntilanne sen lopultakin sallii, kattellaan sitten missä maassa itse siinä vaiheessa asun ja mistä koira on järkevää/mahdollista hankkia.